PS-nuorilta kannanotto pakkoruotsista ja ruotsista kansalliskielenä

[TK]

PS-nuorilta kannanotto sekä pakkoruotsin poistamisesta kaikilta kouluasteilta että ruotsin poistamisesta kansalliskielen asemasta.

https://ps-nuoriso.fi/artikkelit/suomi- ... otsi-pois/

Suomi muutettava yksikieliseksi maaksi. Onhan tämä vaatimus esitetty siellä täällä vuosien varrella. Voi olla, että vaatimus Suomen muuttamisesta virallisesti yksikieliseksi, suomenkieliseksi maaksi tulee saamaan vähitellen lisää kannatusta, koska pakkoruotsin poistaminen ei ole edistynyt toivotulla tavalla.

Ylimieliset ja suomea hyvin osaavat surut sahaavat omaa oksaansa vastustaessaan pakkoruotsin lakkauttamista.
Surujen röyhkeys on huipussaan hyvin suomea osaavien surujen asioidessa viranomaisten luona ja vaatiessaan ruotsinkielistä palvelua, vaikka suomea hyvin osaavatkin.

Virkamiesruotsin vaatimusten poistaminen on yhtä tärkeää kuin pakkoruotsin opetuksen poistaminen kouluista kaikilla koulutasoilla.

Surut tyytykööt tulkkipalveluihin kuten muutkin suomea taitamattomat mamutaustaiset tekevät.

[pjl69]

Raskas vaatimus tuo kansalliskielen aseman poistaminen, vaatii perustuslain muutosta.

[NRR]

Hyvä aloite. Jotain oleellista on sanottu suoraan.

1. Kaksikielisyyden purku - olisi rehellistä, sillä ei 4,6% tee maasta kaksikielistä.

Kaksikielisyyden taustahan on tämä:

Suomenruotsalainen eliitti ja baltiansaksalainen eliitti olivat vanhoja kieli- ja säätyeliittejä Venäjän keisarikuntaan kuuluneilla alueilla.

Niiden kohtalo oli hyvin erilainen.

Baltiassa ensimmäinen maailmansota ja Venäjän imperiumin hajoaminen murskasivat vanhan saksankielisen eliitin poliittisen ja taloudellisen vallan. Suuri osa vähemmistöstä siirtyi myöhemmin Saksaan.

Suomenruotsalaiselle eliitille kävi hyvin:
pitkän kiistan jälkeen ruotsi vahvistettiin kansalliskieleksi, ja suomenruotsalaisen vähemmistön historiallinen eliittiasema säilyi.

2. Suomi ja englanti riittävät kieliopinnoiksi

Kielten hehkutus on meillä kohtuutonta:

Kielten opiskelusta on tullut koulutuskeskustelussa liturginen asia:
”kielet ovat rikkautta”,
"jos osaa vain suomea ja englantia, maailma on ahdas paikka",
”kukaan ei kadu kielitaitoaan” ja
”kielet kehittävät aivoja”.

Harvoin kuitenkaan kysytään, mitä kielten opiskeluun käytetty aika syrjäyttää.

Sama logiikka voitaisiin soveltaa matematiikkaan, luonnontieteisiin, ohjelmointiin tai musiikkiin: nekin kehittävät ajattelua. Silti emme yleensä sano, että ihminen on rajoittunut, jos hän ei ole opiskellut paljon tekniikkaa tai musiikkia.

Kielten osaaminen voi olla arvokas taito, mutta siitä ei seuraa, että jokainen ylimääräinen kieli tekee ihmisestä älykkäämmän.

Koulutuksessa pitäisi puhua myös vaihtoehtoiskustannuksista: mitä muuta olisi voitu oppia samalla ajalla?