Koulut ja ruotsinkieli
Sv. Dagbladet arvostelee Oittisen komitean ehdotusta
(Tekoäly skannasi tekstin kuvasta, virheet mahdollisia)
Suomen 1930-luvulla julistettu kielirauha on jälleen vaarassa, kirjoittaa Svenska Dagbladet maanantaina pohtiessaan ns. Oittisen komitean ehdotusta Suomen tulevasta koulumuodosta.
Ns. Oittisen komitean tehtävänä on suunnitella Suomen tulevaa koulumuotoa. Äskettäin se saattoi julkisuuteen ehdotuksen, jonka mukaan ruotsin kieleltä riistettäisiin sen tähänastinen asema suomalaisissa oppilaitoksissa. Komitean enemmistö haluaisi antaa vapaan valinnan ruotsin ja englannin kesken, minkä johdosta komitean ainoa ruotsinkielinen jäsen, kouluneuvos Gösta Cavonius esitti eriävän mielipiteensä. Hänen mielestään ruotsin kieli olisi säilytettävä pakollisena toisena kielenä suomenkielisissä kouluissa samoin kuin suomi pysyy pakollisena ruotsalaisissa kouluissa.
HS 3.9.1959
Jo komitean enemmistön kanta saattaa ilmeisesti vallitsevan kielirauhan vaaraan. Vielä huomiota herättävämpää on kuitenkin komitean kolmen suomenkielisen jäsenen eriävä kanta, jonka mukaan ruotsi olisi kokonaan poistettava ns. keskikouluista. Ylioppilastutkinnossa tulisi ruotsin kohdalla olla vain suullinen kuulustelu niiden osalta, jotka ovat tätä ainetta lukeneet. Tuloksena olisi otaksuttavasti se, että suomalaisen koulun oppilaat vain poikkeustapauksessa haluaisivat tutustua maan toiseen kieleen.
Mitkään merkit eivät viittaa siihen, että nämä suomenkielisten jäsenten kanta olisi vain radikaalinen mielenosoitus, jolla ei olisi mahdollisuuksia toteutua. Ruotsalaisten suhtautuminen kysymykseen on itsestään selvää: kielirauha on tällä taholla käsitetty sellaiseksi, että siihen liittyy vaatimus suhteellisuudesta kummankin kielen kesken. Tämä on kuitenkin täysin vastakkainen edellä mainittuun kannanilmaisuun nähden.
Mutta kuitenkin on ilahduttavaa todeta, että suomenkielisen väestön keskuudessa käsitetään, miten tärkeätä on ruotsin osaaminen. Helsingin yliopiston rehtori Edwin Linkomies, joka aikoinaan tunnettiin radikaalisten suomen kielen intoilijoihin kuuluvaksi, on varoittanut pyrkimyksistä sivuuttaa ruotsi. Ruotsin kielen asema Suomessa riippuu rehtori Linkomiehen mukaan oleellisesti yhteyksistä muihin pohjoismaihin, mikä on Suomelle tällä hetkellä suorastaan elinehto. Hän siis torjuu suomalaisten taholta usein esitetyn ajatuksen, että Suomen tulisi yrittää liittyä länsimaiseen sivistykseen käyttämällä ruotsin sijasta englantia. Tuskin on sijaa epäilykselle, etteikö yliopiston rehtori olisi käsittänyt tilannetta selvemmin kuin Oittisen komitean ruotsin kielen vastustajat. On täydellistä utopiaa, että esimerkiksi pohjoismaiden neuvostossa asiat käsiteltäisiin englannin kielellä.