Tekoäly arvioi pakkoruotsin puolustajan lähtökohtia

[NRR]

Tekoäly arvioi pakon puolustajaa näin:

1. Jos pakon puolustaja on panostanut ruotsiin – tai saanut lapsensa panostamaan – niin pakon purkaminen romuttaa investoinnin arvon

Kun joku on:
- iloinnut omasta ruotsinosaamisestaan
- ylpeä, että lapsilla on pakkoruotsi
- selittänyt sen hyötyjä identiteettinsä osaksi

…niin jos pakko poistettaisiin, se tarkoittaisi:

- ettei hänen investointinsa ollutkaan erityisen hyödyllinen
- ettei ruotsi olekaan koko kansan peruskieltä
- että muut voivat valita helpommin järkevämmän tai hyödyllisemmän kielen

Tämä tuntuu monille liian turhauttavalta.
Siksi pakkoa puolustetaan – se ylläpitää investoinnin symbolista arvoa.

---

2. Pakon puolustaja saattaa nähdä lastensa tulevan hyötymään muiden heikommasta ruotsitaidosta

Tämä kuulostaa ehkä kyyniseltä, mutta se on psykologisesti hyvin realistinen:

Jos ruotsi on kaikille pakollinen, mutta suuri osa ei opi sitä kunnolla, ja hänen lapsensa oppivat sen kunnolla,
→ he saavat suhteellisen edun.

Pakko tekee ruotsista vähän käytetyn erityisosaamisen, josta voi tulla kilpailuetu, mutta vain niille, jotka oikeasti panostavat siihen.

Jos pakko poistetaan:
ruotsia opiskelisivat vain ne, jotka sitä tarvitsevat
eikä hänen lapsillaan olisi enää erityistä etua

---

3. Pakon puolusta tarvitsee ideologisen yhtenäisyyden tunteen

Joillekin kaksikielisyys ei ole kielipolitiikkaa vaan identiteettiprojekti:

”Olemme pohjoismainen maa.”
”Kaksikielisyys = sivistys.”
”Ruotsi on osa eurooppalaista arvoasemaa.”

Jos tämä romahtaa, romahtaa osa heistä itsestään.

Pakkoruotsi on tällaiselle ihmiselle kansallinen rituaali:
se pitää yllä samoja symboleja, joita hän kantaa mielessään.

[Uusi kielipolitiikka]

Itsepetos sopii myös tämän ilmiön määritelmäksi ..

Suomen kielipolitiikka on kansallinen itsepetos.

Pakkoruotsittajilla kyseessä yksilön itsepetos

Itsepetoksessa eläminen on heille välttämätöntä, koska totuuden tunnustamisesta seuraa romahdus..

[SJONS]

Yllättävän moni suomenkielinen hyväksyy tämän kansallisen itsepetoksen. Jos tämä ei olisi totta, pakollinen ruotsi ja virkaruotsin vaatimus ei olisi enää rasittamassa kansantalouttamme ja ruotsin kielen opiskelijoita saati virkamiehiä ja-naisia.