Nyt tuntuu, että tuo idylli on särkynyt. Covid-aika, woke, Ukrainan sota, talouden ja terveydenhuollon romahdus...
Tässä rivit vuodelta 2013.
Tänään en enää kirjoittaisi näin. En edes tiedä, mitä ajattelen tänään.Tänään olin itsenäisyyspäiväjuhlassa, jossa esiintyjistä vähintään puolet oli maahanmuuttajataustaisia enkä hetkeäkään ajatellut sitä juhlan aikana, eivätkä varmasti muutkaan juhlijat. Juhlat olivat aidot ja suomalaisuus näkyi nuorten ihmisten toiveikkuutena ja hyväksyntänä ja toki myös perinteinä. Lipunkantajat, puheenpitäjät, kuorolaiset, tanssijat - taustoja oli monenlaisia muttei minkäänlaista erillisyyden tai eriseuraisuuden tunnetta. Oli päivänselvää, että siinä juhlassa suomalaiset juhlivat: sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden.
Mietin usein sitä kudelmaa, joka näillä sivuilla ja muinaisen Suomen sivuilla on rakentunut mielessäni:
miten tänne on ensimmäisten jään yli tulijoiden jälkeen tullut väestöaaltoja eri suunnista ja kulttuurit ovat seuranneet toisiaan, maa muovautunut, ilmastot vaihdelleet, kantaen näissä maisemissa elämisen taitoa sukupolvelta toiselle ja ottaen vastaan monia vaikutteita eri suunnilta;
miten suomen kieli on rakentunut ja liikkunut Volgan mutkasta Peipsijärven kautta näille rannoilla ja täällä edelleen muovautunut siksi suomen kieleksi, joka nyt yhdistää lähes kaikkia täällä;
miten saamen kielet ovat vetäytyneet pohjoisemmiksi kantaen omaa erityistä perintöään joka nivoutuu nyt elämäntapaan, joka sitoo ihmiset pohjoisen luontoon ja porojen liikkeisiin sekä maailmalaajuiseen alkuperäiskansojen perintöön;
miten ruotsinkielisyys jatkaa tänne ulottuneen skandinaavisen kulttuurin muistona ja osana;
miten Suomen virolaiset jatkavat täällä yli tuhat vuotta sitten katkennutta yhteydenpitoa;
miten Suomen venäläiset jatkavat täällä niin ikään pitkään jatkunutta slaavilaisen kulttuurin vaikutusta;
miten maahanmuuttajat rakentavat täällä uutta identiteettiä sekä omien etnisten taustojensa että uussuomalaisuuden sävyillä ja samalla kokevat yhteisyyttä kaikkien eurooppalaisten maahanmuuttajaryhmien välillä;
miten suomenromanit ovat läsnä kouluissa romaniavustajien, romanikielen ja romanilasten erottuvan kauniiden vaatteiden kautta;
miten islamilaiseen kulttuuriin kuuluva pukeutuminen ei enää erotu joukosta vaan on kuin aina ollut mukana;
miten kaikki nämä kietoutuvat yhteen...
Silti tänäänkin sytytän kynttilät ja kuuntelen Kuoppamäen laulun:
"Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen.
Lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin.
Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi.
Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden."
