Ruotsinopettaja vaatii puhumaan kauniimmin ruotsinopetuksesta, koska "arvot" ja "kulttuuri"

[NRR]

Koulussa sijaisena toiminut toimittaja oli Satakunnan kansassa kirjoittanut rehellisesti, etteivät nuoret halua opiskella ruotsia - kieltenopettajien sensuurinhalu nousee heti:

Toimittaja Maarit Anttilan kirjoitus Ihmiskoe nimeltä opettajan sijainen (SK 19.4.) nosti esiin havaintoja koulun arjesta sijaisopettajan näkökulmasta. Erityisesti yksi lause kiinnitti huomioni: ”Kukaan ei pidä ruotsista.” Tämä lause kiteyttää tunteen, joka on monelle tuttu, ja ymmärrän, että tämä lause perustuu Anttilan kokemukseen, mutta se osuu jälleen kerran meihin, jotka opetamme toista kotimaista kieltä.

Tällaiset toteamukset eivät ole vain harmittomia heittoja. Ne heijastavat asenneilmastoa, joka vaikuttaa ruotsin kielen oppimiseen ja opettamiseen. Asenteet ruotsin kieltä kohtaan ovat koventuneet: yhä useammin kieli nähdään taakkana, ei mahdollisuutena.

Ja sanoilla on merkitystä, varsinkin kun ne toistuvat julkisessa keskustelussa. Ne muovaavat ilmapiiriä, jossa kieltä opitaan ja opetetaan.

Sanoilla on merkitystä, varsinkin kun ne toistuvat julkisessa keskustelussa.

Kieltenopetus ei ole vain kielen opettamista. Se on myös arvojen, asenteiden ja kulttuurin opettamista. Me ruotsinopettajat, aina peruskoulusta korkeakoulutasolle, teemme työtä, jonka vaikutus ulottuu luokkahuonetta pidemmälle: vaikutamme osaltamme siihen, millainen asema toisella kotimaisella kielellä on yhteiskunnassa.

Ruotsin kieli on yhä keskeinen osa suomalaista kielimaisemaa. Sen asema on turvattu kielilainsäädännöllä, mutta se on myös elävä ja käytännöllinen osa arkea työelämässä, viranomaisviestinnässä ja pohjoismaisessa yhteistyössä. Tästä huolimatta se nähdään usein tarpeettomana, resursseja kuluttavana ”pakkoruotsina”.

Negatiivinen puhe ruotsin kielestä on helposti kärjistävää. Jokaisella on henkilökohtainen mielipide, ja keskustelun sävyt jättävät jälkensä niihin, jotka opettavat kieltä. Tämä heikentää työn mielekkyyttä. Arvostuksen puute tuntuu. Liian moni meistä on kuullut, että työmme on ”turhaa”. Onko toista oppiainetta, jonka tarpeellisuutta kyseenalaistettaisiin samoin kuin ruotsin kieltä?

Siksi toivon, että julkisessa keskustelussa, erityisesti toimittajien kirjoituksissa, pohdittaisiin tarkemmin sanavalintoja. Tai sanavalintoja avattaisiin lukijalle tarkemmin. Sanoilla on valtaa. Ne voivat avata tietä ymmärrykselle tai vahvistaa ennakkoluuloja.

Minä en usko, että "kukaan ei pidä ruotsista", yläkoulussakaan. Uskon siihen, että ruotsin kieli tuottaa iloa ja hyötyä, kun sille annetaan mahdollisuus.

Asenteet eivät muutu itsestään, mutta ne voivat muuttua, jos pysähdymme tunnistamaan sanojemme vaikutuksen ja päätämme yhdessä puhua kieltä, joka ei lisää vastakkainasettelua.

Kirjoittaja aloitti kieltenopettajan uransa yläkoulussa ja on opettanut Satakunnan ammattikorkeakoulussa toista kotimaista kieltä yli 20 vuoden ajan.

[NRR]

Kommentteja:

Ruotsin kieli omaa Suomen historiassa merkittävän roolin.

Elämme historian asemesta kuitenkin tätä päivää, tämän - ja huomisen - päivän tarpeiden ja resurssien mukaisesti.

Historialliset perusteet eivät saa olla ikiaikaisena ja kyseenalaistamattomana painolastina. Sen sijaan, että käytämme rajallisia resursseja toisarvoisiin kohteisiin, voisimme ohjata ne sinne, missä vaikuttavuus on suurin ---

Suomen kieli ei kuulu skandinaaviseen kieleen. Samalla tapaa perusteltiin pakkovenäjää 150- vuotta sitten.

Ruotsin kielen pakko-opetus Suomen kouluissa on itsepetos ja tabu.

Ruotsin kieleen käytetyt resurssit maksavat valtiolle satoja miljoonia vuosittain, mutta silti suurin osa koululaisista ei koskaan opi puhumaan, kirjoittamaan tai ymmärtämään ruotsia tullakseen sillä toimeen turistina Tukholmassa tai pohjoismaisissa oloissa (?).

Rahat ja aika on pois muilta Euroopan valtakielten opiskelusta: saksa, espania ja ranska. ---

[NRR]

Hesari jakoi tämän Satakunnan kansan lukijakirjoituksen:

https://www.satakunnankansa.fi/lukijalt ... 00255.html

[pjl69]

Miltähän näistä kieltenopeista tuntuu sisimmässään nukkumaan mennessään kun tietävät, että heidän koko elämänsä, elantonsa ja uransa perustuu tyhjään työhön, tyhjän opettamiseen ja pelkkien pakollisten liikkeiden läpikäymiseen...

[NRR]

Kommentti X:ssä.

En usko ihmisten asenteiden pakkoruotsiin muuttuvan, vaikka siitä kirjoitettaisiin kuinka positiivisesti tahansa. Asenteet ruotsin kieleen ovat koventuneet, koska ihmiset ovat saaneet tarpeekseen pakkoruotista. Tai itse asiassa he ovat saaneet tarpeekseen jo kauan sitten, mutta kiitos RKP:n Suomen kansa ei ole vieläkään päässyt eroon tästä miehitysvallan jäänteestä.

Kirjoituksessa sanotaan, että "ruotsin kieli on yhä keskeinen osa suomalaista kielimaisemaa". Tähän voi vastata kysymällä miksi? Ja miksi ruotsin kielen pitää olla osa Suomen viranomaisviestintää, kuten kirjoituksessa sanotaan. Eikä se ole arkea työelämässä kuin pienelle joukolle ihmisiä.

Kaksikielisyys ja pakkoruotsi ovat pelkkä kuluerä ja haitta Suomelle ja suomalaisille, ja sen tuomat edut ovat etuja pelkästään suomenruotsalaisten pienelle vähemmistölle.

Jo riittää!

[NRR]

Miltähän näistä kieltenopeista tuntuu sisimmässään nukkumaan mennessään kun tietävät, että heidän koko elämänsä, elantonsa ja uransa perustuu tyhjään työhön, tyhjän opettamiseen ja pelkkien pakollisten liikkeiden läpikäymiseen...

Tämän täytyy vaatia jatkuvaa itsepetoksen vahvistamista.

Ihmisellä on uskomaton kyky pettää itseään ja yrittää olla ajattelematta.

Ope haluaa pakkoruotsin, jotta saisi opettaa arvoja, asenteita ja kulttuuria. Miksi? Järkeviä arvoja, asenteita ja tervettä kulttuuria voi opettaa historian, yhteiskuntaopin, filosofian... tunneilla.

Mutta siellä ei voi siirtää pakkoruotsin kantamaa piilo-opetussuunnitelmaa: suomenkielinen suomalaisuus ilman ruotsia on siwistymätöntä...

"Onko toista oppiainetta, jonka tarpeellisuutta kyseenalaistettaisiin samoin kuin ruotsin kieltä?", kysyy ope.

Ei! Ei ole toista yhtä tarpeetonta pakkoa!

Vain nämä järkeviä:
- perustaidot ma, ai, en
- maailmankuvan kannalta oleelliset ihmistieteet, luonnontieteet, taito&taide

---

Kirjoittaja muuten on "ammattikorkeakoulussa yli 20 vuotta toiminut kieltenopettaja ja Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän asiantuntijatiimin jäsen. Asiantuntijatiimi on kollegiaalinen elin, joka edistää ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetuksen tunnettavuutta ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun opetuksen kehittämiseksi."

Tätä pakkoruotsilla jumittamista kutsutaan siis "kehittämiseksi".

[Uusi kielipolitiikka]

[quoteOnko toista oppiainetta, jonka tarpeellisuutta kyseenalaistettaisiin samoin kuin ruotsin kieltä?][/quote]

Ei ole.
Kaikki muut oppiaineet ovat tavallisen kansalaisen näkökulmasta erittäin hyvin perusteltuja ja täten
laajasti ymmärrettynä legitiimejä.

Pakkoruotsi on ainoa oppiaine, joka on säädetty pakolliseksi poliittisella painostuksella pedagogisten linjauksien vastaisesti ja jota ylläpidetään korostetulla poliittisella ohjauksella.

Kyseessä on siis ainoa poliittinen oppiaine, jollaista ei pitäisi länsimaisessa demokratiassa olla lainkaan.

Muita oppiaineita ei kyseenalaisteta, koska ne ovat poliittisesti neutraaleja.