Miksi Suomalaisuuden liitto sortui pelkäämään "pakkoenglantia" jo 1990?

[NRR]

Tekoäly etsi ja löysi varhaisimmat viittaukset pakkoenglantiin.

Yllätyksekseni niiden juuret löytyivät Suomalaisuuden liiton jäsenten kiukkuisesta vastineesta Heikki Talalle Helsingin Sanomissa.

Ruotsin kieli ei voi olla uhka suomelle
6.9.1990

Tulevan Euroopan haasteet ovat kokonaan muualla kuin puoli vuosisataa vanhan ruotsinkielen vastaisen taistelun uudelleen lämmittämisessä (Heikki Talan kirjoitus; HS 29. 8.).

--- Suomi on monikielinen maa, jonka kulttuurin juuret juontuvat osittain muista pohjoismaista. Suomalainen kulttuuri on suomen, ruotsin ja saamenkielistä. Terve ja voimakas kansakunta arvostaa oman kulttuurinsa erityispiirteitä.

---

Katsomme, että anglosaksinen kieli ja kulttuuri ovat uhkana kotimaisille kielillemme.

Niin suomi kuin ruotsikin ovat menettämässä asemiaan nykyisessä yhteiskunnassamme. Mainonnassa ja viestimissä englannin kieli on syrjäyttämässä kotikieliämme. Puolikielisyys leviää ja kieli ja kulttuuri rappeutuvat. Lisäksi on käynnissä valitettava kampanja ruotsin kieltä vastaan. Ruotsin kieli ei voi olla uhka suomelle, mutta sen sijaan englannin yksipuolinen suosiminen murentaa kansallisten kieliemme asemaa. Seurauksena kansalaisten maailmankuva yksipuolistuu, mikä johtaa vieraantumiseen suomalaisesta ja samalla pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta identiteetistä.

Mielestämme tulisi saattaa "oma kieli kunniaan", koska on kysymys Suomen kulttuurin keskeisistä piirteistä, tunnusmerkeistä ja niiden säilymisestä. Siksi on tehostettava kielenhuoltoa ja toimittava aktiivisti kansallisen kulttuurin puolesta. On tunnustettava ruotsin kielen jatkuva tärkeys ja suosittava opetuksessa monikielisyyttä. Mainonnassa ja viestimissä pitää vähentää englannin käyttöä ja lopettaa kielten sekoittaminen. Koululaitoksessa on jatkuvasti painotettava äidinkielen ja oman kulttuurin tärkeyttä.

Suomalaisuuden Liiton jäsenet:

Matti Aaltola 
Tuomas Kaleva 
Rauno Endén
Martti Häikiö
Roope Jussila

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000003009147.html
avautuu vain tilaajille

Vuotta myöhemmin yksi tämän ryhmän kirjoittajista julkaisi Hesarissa uuden kirjoituksen pakkoenglannista.

Kansakunnan voi tappaa ilman verenvuodatusta hävittämällä sen kielen. Kannamme siis huolta sukukielistämme; ymmärrämme ettei hanteja ole ilman hantin kieltä. Mutta huomaammeko, mitä on tapahtumassa omalle kielellemme? Pakkoenglanti vakava uhka suomen kielelle
23.3.1991

Tuleeko Suomesta uusi pikku-"World Trade Center. Open Daily"? Pakkoenglanti on paljon vakavampi uhka suomen kielelle ja kulttuurille kuin ruotsi, kuten on väitetty. On kaksi Suomea, toinen, joka matkii Amerikkaa ja toinen, joka vihaa muukalaisuutta. On aika ryhtyä tositoimiin.

Edward Daniel Clarke kertoo kirjassaan Matka Suomen halki Pietariin vuodelta 1799, että maa oli likainen ja surkea mutta sen kieli oli "suloisten äänteiden tihentymä". Kielemme säilyi sorto- ja rajoitusyrityksistä huolimatta. Erityisesti Snellman tajusi taistellessaan suomen kielen puolesta, että kieli on kansallisen olemassaolon perusta, sen mukana kansa katoaa tai nousee.

Kannamme huolta sukukielistämme. Ymmärrämme, ettei hanteja ole ilman hantin kieltä. Sortajat tietävät, että paras tapa tappaa kansakunta ilman verenvuodatusta on hävittää sen kieli, koska kielen mukana katoaa sen kulttuuri. Näin on tehty.

On hyvä auttaa hanteja kielensä säilyttämisessä, mutta mitä tapahtuu Suomessa. Osana amerikkalaisen kulttuurin vyöryä on englannin kieli hivuttautumassa elämäämme. Olemme taistelleet irti ruotsista ja venäjästä, ja nyt otamme uskomattomalla innolla englantia vastaan.

Kansainvälisyys ei ole vain englantia

Kansainvälisyys ei ole sisäänlämpiävää englantia. Siihen kuuluu paljon muutakin. Osoittaa huonoa makua ja turhaa hienostelua, kun Pirkan Maito muuttaa nimensä Finnmilkiksi tai City Job välittää töitä tai kun turhaan sirotellaan englantia kieleen: "Thats' it. Why not?" Kotimainen urheilu alkaa olla tournamentia, hockeytä ja volleytä.

Olemmeko "maailman amerikkalaistunein maa"? Se amerikkalaistyylinen englanti, joka vyöryy eteemme ja kuuluviimme mainoksista, radiosta, televisiosta, lehdistä ja joka puolelta on musertavaa.

Suomalaiseen amerikkalaisuuteen kuuluu Rio-karnevaalin mainos, joka on yksityiskohdissaan täynnä englantia (featuring, sound, jne). Oikeassa Riossa puhutaan portugalia. Turkkilaista ruokaa täällä saa "Turkish Kebab Roomissa" ja kiinalaista ruokaa "Long Wallissa".

Englanninkielisen kirjallisuuden myynti kaksinkertaistuu Suomessa vuosittain. Kirjailija Paavo Haavikko, jonka yhtiön nimi muuten on "Arthouse", on todennut: "Kukaan ei vaali Suomessa suomen kieltä, siksi englannin kielen maihinnousu muuttaa suomen paikalliskieleksi, murteeksi jolta ei edes enää odoteta mitään." Kansallinen omaleimaisuus muuttuu oudoksi, vanhanaikaiseksi ja junttimaiseksi. Kielikuvamme muuttuvat, kun kääntämiseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota ja samalla maailmankuvamme muukalaistuu.

Puhumme pian kaikki pidginiä

Englannin kielen usein iskevätkin sanat ja sanonnat sopivat äänteellisesti erittäin huonosti suomeen ja niitä on vaikea taivuttaa. Monet sanat alkavat elää omaa elämäänsä, eivätkä enää tarkoita samaa kuin englannissa.

Koulun vastuu on suuri siinä, että suomen kieli pitää pintansa. Helsingin Sanomat kirjoittaa, että "Englanti kirii koulujen opetuskieleksi" ja toteaa, että kunnat saavat pian itse valita opetuskielensä. Tulevissa kokeiluperuskouluissa opetetaan suomen kielen sijasta englanniksi. Englanti on tietysti tärkeä kansainvälisenä kielenä. Muttei kansainvälisyyskään ole yksinomaan englantia vaan paljon muuta. Vanhempien arvostuksiin pitää vaikuttaa heidän valitessaan lapsilleen opetettavia kieliä.

Suomen kieleen tarvitaan uusia sanoja

Elämme kuin Silja Serenadessa: ihmiset kävelevät katua, jonka kyltit ovat englantia ja puhuvat eri kieltä. "Welcome to the Wonderful World of Finland." Turistia ei kiinnosta paikka, josta eksotiikkaa ei löydä etsimälläkään. Rautatieasemalla olevassa "Exchange"-laitteessa, joka vaihtaa Suomen rahaa Suomen rahaksi, kaikki tekstit ovat englanniksi, paitsi RAY, joka tarkoittanee Raha-automaattiyhdistystä eikä sädettä.

Suomalaiset uskovat englantiin niin, että Tallinnassakin oleva kuopiolaisen Polar-lihan makkarakioski julistaa: "Fast Food, try it, you'll like it." Kioski on "from Finland" eikä Soomesta niin kuin pitäisi olla.

Niin, mitä tapahtuu tälle sulosointujen rykelmälle, kielellemme ja kulttuurillemme? Ennen suomalaistettiin; nyt todistavat toisesta lukemattomat englanninkieliset yritysnimet. Huvipaikkojen nimet ja mainokset ovat silkkaa englantia. Suomi väistyy.

Mainosmaailma saatava suomen kielen puolelle

Kotikutoista englanninkielistä mainosta edustakoon televisiomainos, jossa englantia suomalaisittain tapaileva ääni kertoo suomalaisille suomalaisesta taidelasista kuinka "kliö" se on!

Toimikaamme suomen kielen puolesta, muodostakaamme suomi-rintama, joka kirjoittaa lehtiin, suosii suomeksi mainostavia yrityksiä ja huomauttelee kauppiaille englanninkielisistä nimistä ja mainoksista. Meille syötetty pakkoenglanti on paljon vakavampi uhka suomen kielelle ja kulttuurille kuin ruotsi.

Suomalaisuutta ja suomea täytyy tukea kaikin keinoin, muuten ei kohta ole suomalaisuutta, jota tukea. Vaikutteita muista kielistä on tullut ja tulee, mutta ne tulee ottaa vastaan oman kielemme ehdoin. Paljon haetaan ulkoapäin tunnustusta ja arvioita suomalaisuudesta. Tuskin meidän arvostuksemme nousee kulttuurimme lässähtäessä puolikieliseksi amerikkalaiseksi massakulttuuriksi.

Roope Jussila Kirjoittaja on Suomalaisuus Euroopassa -kansalaistoimikunnan jäsen. Toimikunta korostaa pohjoismaiden kieli-, kulttuuri- ja talousyhteyden tärkeyttä.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2 ... 54914.html
avautuu vain tilaajille

[NRR]

Nyt 35 vuotta myöhemmin taas yritetään pönkittää ruotsia pelottelemalla pakkoenglannilla. Äänenpainot aivan samat kuin 35 vuotta sitten. Mitä Suomalaisuuden liitossa oikein tapahtuu?

Todellisuudessa suomen kieli voi hyvin. On ok, että nuoret käyttävät englantia suomen seassa. He omaksuvat vaikutteita kansainvälisestä populaarikulttuurista. Tutkijat eivät ole ilmiöstä huolissaan, sillä kun nuoret siirtyvät työelämään, kielten sekoittaminen hiipuu.

Tästä suomen kielen hyvästä tilanteesta tutkijan haastattelu hesarissa:
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011156336.html

[TK]

Heikki Tala oli Suomalaisuuden Liiton pitkäaikainen puheenjohtaja. Tala on kova pakkoruotsin poistamisen kannattaja. Totta kai hänellä on vastustajia paitsi surujen keskuudessa niin myös muilla tahoilla.

En tiedä, mistä tai miksi olet kaivanut esille tällaisen vuosikymmenien takaisen lehtijutun, joka ei edusta kuin pelkästään yksittäisten allekirjoittaneiden mielipidettä.

Suomalaisuuden Liitto ei ole koskaan pelännyt englantia.

[NRR]

Hain tekoälyn avulla pakkoenglantipuheen alkua mediassa. Se sitten oli tämä.

Valitettavasti tällä hetkellä Suomalaisuuden liitossa vahva englantivastaisuus.

Tala on kyllä kunnioituksemme ansainnut.

Mutta ainoa lukemani uutinen Suomalaisuuden liitosta tänä talvena on tämä:

”Jos pakkoruotsi on päänsärky, niin pakkoenglanti on aivosyöpä”

”Asia on silviisii jot myö hävitään tää sota”, totesi historioitsija ja kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps) Suomalaisuuden Liiton järjestämässä paneelikeskustelussa Oodissa maanantai-iltana.

Paneelin aiheena oli suomen kieli ja Suomen mieli, ja pääjuonena oli pohtia, ovatko nämä kansallisaarteet ajautumassa ahdinkoon – ja jos, niin mitä voidaan tehdä.

”Kyllähän meillä vielä sentään on äidinkieli, mutta englanti on täällä isänkieli, ja eliitti lähinnä odottaa, että isä antaa piiskaa pyllylle”, latasi Keskisarja ja kirvoitti yleisöltä aplodit.

Keskisarjaa säesti ja välillä haastoikin kaksi vähintään yhtä sutkia ja oppinutta puhujaa, eli professori Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta ja teologi, kansanedustaja Pekka Aittakumpu (ps).

https://www.suomenuutiset.fi/teemu-kesk ... aivosyopa/

Tilaisuus tarjosi näkyvyyttä näille miehille muttei kielipolitiikan muutokselle.

[lpo]

Englannin syyttäminen on helppo tapa yrittää siirtää katse pois todellisesta norsusta posliinikaupassa. Tuosta Keskisarjan puheesta tuli lähinnä mieleen, että nyt on käyty jotain salaisia keskusteluja takahuoneessa ja vanhat puheet eivät enää käy päinsä.

Kiertääkö kouluissa englannin kielilähettiläitä paasaamassa tyhmille oppilaille englannin tärkeydestä ja miten siitä on juuri näille lähettiläille itselleen ollut hyötyä? Entä tukevatko englanninkieliset säätiöt tällaista aivopesua, jonka tavoitteena on vaikuttaa Suomen yleiseen kieli-ilmapiiriin? Omista peruskouluajoista on yli 20 vuotta, joten jos tällaista toimintaa on nykyään olemassa niin sivistäkää sitä edelleen tyhmää entistä oppilasta

Mikäli englannin vaikutuksesta oltaisiin todella huolissaan, Ylen toimittajat pitäisi passittaa takaisin äidinkielen kursseille. Jostain syystä lähiaikoina on alkanut särähtämään korvaan "representoida"-sanan jatkuva käyttö, vaikka sille olisi olemassa ihan suomenkielinenkin vastine.

[NRR]

Englannin syyttäminen on helppo tapa yrittää siirtää katse pois todellisesta norsusta posliinikaupassa. Tuosta Keskisarjan puheesta tuli lähinnä mieleen, että nyt on käyty jotain salaisia keskusteluja takahuoneessa ja vanhat puheet eivät enää käy päinsä.

Kyllä nuo ajatukset heräävät.

Historiaa ja uhkia minulle selitettiin näin:
Voi hyvin olla, että Suomalaisuuden liitto kaapataan ajamaan vain englannin vastaisuutta, kuten oli tapahtua Häikiön kaudella (pj 1986-88), jolloin Pihkala ehti pelastamaan (pj 1988-96).

[TK]

Janne Saarikivi ja Pekka Aittakumpu puolustavat suomen kieltä ja korostavat sen tärkeyttä suomalaisille kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. He ovat todellisia suomen kielen ja suomenkielisen kulttuurin puolustajia.

Teemu Keskisarja sen sijaan on kielipolitiikan suhteen aika hailakka tapaus. Olen ajatellut asian niin, että Keskisarja on saanut pitkälti elantonsa ruotsinkielisten toimeksiantajien töistä, on ollut riippuvainen ruotsalaisen rahan antamista työtehtävistä. Eli sopisiko Keskisarjan osalle "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" toteamus.
Keskisarja ei mielestäni edusta suomenkielisen enemmistön kantoja kielipolitiikassa.
Keskisarja puhuu vain omasta puolestaan, mutta lähentyy hämmästyttävän paljon "pakkoenglannin vaaroista" puhuessaan surujen ajattelua.

Mutta kyllähän se herättää huolta kaikissa ajattelevissa ihmisissä, että Suomessa voi opiskella englanninkielisissä koulutusohjelmissa tarvitsematta ollenkaan opetella maan pääkieltä, suomea.
Miksi vieraskielisiltä opiskelijoilta ei vaadita suomen kielen opiskelua ja kielikokeen suorittamista? Aika kummallista.

[NRR]

Mutta kyllähän se herättää huolta kaikissa ajattelevissa ihmisissä, että Suomessa voi opiskella englanninkielisissä koulutusohjelmissa tarvitsematta ollenkaan opetella maan pääkieltä, suomea.
Miksi vieraskielisiltä opiskelijoilta ei vaadita suomen kielen opiskelua ja kielikokeen suorittamista? Aika kummallista.

Esitin tämän kysymyksesi ChatGPT:lle. Se vastasi:

Suomessa on nykyään paljon täysin englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia, erityisesti maisteritasolla. Ulkomaisilta opiskelijoilta ei useinkaan vaadita suomen kielen osaamista – ei edes perustasolla. Ajatus on houkutella lahjakkaita opiskelijoita ilman esteitä, mutta se tuo mukanaan haasteita integroitumisessa ja työelämään siirtymisessä. Moni ei jää Suomeen juuri siksi, ettei kieli tartu.

Monikaan maa ei vaadi etukäteen paikallisen kielen osaamista, mutta yhä useampi huomaa, että pelkkä englanti ei riitä opiskelijoiden integroimiseksi yhteiskuntaan tai työelämään. Suomen tilanne ei siis ole ainutlaatuinen, mutta kielteinen integraation näkökulmasta, jos suomen oppimista ei tueta tai kannusteta edes vapaaehtoisesti.

EU:n näkökulmasta opiskelijaliikkuvuus (esim. Erasmus+) rakentaa eurooppalaista identiteettiä ja vähentää kansallismielisyyttä. Ajatuksena on, että nuoret, jotka elävät eri maissa, ymmärtävät toisiaan paremmin.

Moni yliopisto käyttää kansainvälistymistä myös brändinrakennukseen: "Olemme kansainvälinen tiedeyhteisö." Korkeakoulut saavat parempia sijoituksia ranking-listoilla, jos niissä on paljon kansainvälisiä opiskelijoita ja henkilökuntaa.

Toisaalta liikkuvuus suosii vain niitä, joilla on siihen varaa – sosioekonomiset erot vahvistuvat.

Minusta tämä on korkeakoulujen itse tekemä ongelma. Siihen voidaan vastata siellä. Kielipolitiikan ongelmat taas luodaan valtion tasolla: kallis kaksikielisyys, jota ei oikeasti ole, ja mielettömästi turhaa työtä teettävä pakkoruotsi.