Adlercreutz: koulupolku ei valmista suruja todelliseen elämään

[Hillevi Henanen]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/rkp ... le/9106398

Adlercreutz myöntää koulumaailmojen eriytymisen olevan ongelma ja sanoo RKP:n ponnistelleen jo pitkään asian ratkaisemiseksi.

– Se on ongelma ruotsinkielisten nuorten osalta, koska silloin koulupolku ei valmista heitä siihen elämään, joka on todellisuutta koulun ulkopuolella. Moni sellainen kompetenssi jää saamatta, joka on oleellista, jotta yhteiskunnassa pärjäisi

Ei sittenkään vaikka muille kieliryhmille on yli 50 vuotta pakkosyötetty tuikiturhaa pakkoruotsia tasapainottamaan surunuorten taakkaa ja hankaloittamaan muilta muiden kielten opiskelua, ja ruotsinkielisiä on tänä aikana lohdutettu maan pääkielen välttämättömyyden tuskasta 100 vuosimiljoonalla.
Miljardi kertyi suruille jo vajaassa 10 vuodessa vaikka ruotsinkielisten määrä väheni saman aikaan 4880 henkilöllä.

Ruotsinkielisten määrä kehitys vuodesta 1991
1991........-106
1992........-516
1993........-901
1994........-473
1995........-567
1996........-459
1997........-646
1998........-626
1999........-866
2000........-847
2001......-1039
2002........-659
2003........-406
2004........-148
2005........-193
2006........-114
2007..........-93
Sitten 3 plussavuotta joista folktinget palkitsi pelleporukan hurriksi-innovaation 8000 uudesta surusta.
2008........+247
2009........+281
2010........+618
2011........-122
2012........-278
2013..........-96
2014........-270
2015........-579
2016........-689
2017........-599
2018........-797
2019........-460
2020........-207
2021..........-57
2022........-833
2023......-1062
33 v......-13562
11 vuotta sitten tuplattiin kaksikielisyysavustus, ja sen piiriin junailtiin sääntöjen ulkopuolelle jääneet kaikkein ruotsinkielisimmätkin kunnat. Silloisen oikeusministerin käsissä lainsäädäntö ei ollut este.

RKP-kunnista mallia muille

Koska RKP:n kannatus keskittyy voimakkaasti tietyille alueille, sillä on joissain kunnissa käytännössä yksinvalta.

Ennen kuin surualue kelpaisi malliksi muille, pitäisi ensin olosuhteet tasoittaa.
Reilusti toista miljardia 10 vuodessa on ollut jaossa enemmän tai vähemmän kaksikieliselle 33 kunnalle, joiden pinta-ala koko Manner-Suomesta on lähes 6%.
Tasapainon saavuttamiseksi pitäisi siis lopuille 94 prosentille väestöstä ens alkuun mättää taannehtivasti moninkertainen määrä korvamerkitsemätöntä mihinkään velvoittamatonta rahaa vapaasti käytettäväksi, ja silloin oltaisiin vasta tasoissa.
Sitten vuosittain jokaista surujen reilua vuosittaista sataa miljoonaa kohti muille samassa suhteessa, niin eiköhän se taloustilanne siitä korjaantuisi.

Alue- ja kuntavaalit järjestetään yhtä aikaa huhtikuussa. STT haastattelee ennen vaaleja kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat.

Eikös tässä yhteydessä saman tien noukita eduskunnan niskaan huohottamaan tämä nk folktinget, eli 7,5 kertaa vaaleilla valittujen surukansanedustajien määrä. Niitä ei voi äänestää siihen hommaan, mutta ilmeisesti näitä ei myöskään laki anna noukkia eduskuntavaaliehdokkaista.

[Hillevi Henanen]

Eikös tässä yhteydessä saman tien noukita eduskunnan niskaan huohottamaan tämä nk folktinget, eli 7,5 kertaa vaaleilla valittujen surukansanedustajien määrä. Niitä ei voi äänestää siihen hommaan, mutta ilmeisesti näitä ei myöskään laki anna noukkia eduskuntavaaliehdokkaista.

Eikös nykyään vaalit rupea olemaan tarpeettomia? Meidän surut on vain olleet aikaansa edellä.

[TK]

Adlercreutz on huolissaan ruotsinkieliksi rekisteröityneiden vähenevästä määrästä. Siksi olisi houkuteltava mamuja ruotsinkielisiin kouluihin, jotta saataisiin ylläpidettyä ruotsinkieliset palvelut ennallaan. Kysymys on pelkästään surujen eduista, ei mistään muusta.

Sillä ei suruille ole mitään merkitystä, mikä olisi mamuille parasta. Mamuille parasta olisi alusta asti opetella maan pääkieli, suomi.
Ruotsin kieli on mamuille yhtä tarpeeton kuin se on suomenkielisillekin.

[lpo]

Adlercreutz on huolissaan ruotsinkieliksi rekisteröityneiden vähenevästä määrästä. Siksi olisi houkuteltava mamuja ruotsinkielisiin kouluihin, jotta saataisiin ylläpidettyä ruotsinkieliset palvelut ennallaan. Kysymys on pelkästään surujen eduista, ei mistään muusta.

Sillä ei suruille ole mitään merkitystä, mikä olisi mamuille parasta. Mamuille parasta olisi alusta asti opetella maan pääkieli, suomi.
Ruotsin kieli on mamuille yhtä tarpeeton kuin se on suomenkielisillekin.

Onkohan tästä aiheesta teetetty minkään tason tutkimusta? Käsittääkseni Suomen kansalaisuuden saamiseen riittää kielitaidon osoittaminen joko suomeksi tai ruotsiksi. Monet valmiiksi germaanista kieltä puhuvat maahanmuuttajat valitsevat itselleen helpomman ratkaisun eli ruotsin, jotta kielitaito on paperilla osoitettu ja elävät elämäänsä tämän jälkeen täysin englanniksi. Asiantuntijahommissa helppo ratkaisu, etenkin jos elää valmiiksi monikulttuurisessa ympäristössä, jossa englanti on käytännössä ainoa kaikille yhteinen kieli. Maassa on kuitenkin varmasti myös suuri määrä myös sellaisia maahanmuuttajia, joilla ei ole ollut tänne saapuessaan selkeää kuvaa kielisuhteista ja jotka on houkuteltu ruotsinkieliseen leiriin ties minkä valheiden avulla. Vaikka todellisuuteen havahtuisi kesken kieliopintojen, niin ruotsin opinnoista suomeen vaihtamisen luulisi olevan vähintäänkin haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Ainakin kursseille pääsy vaikuttaa olevan hyvin vaikeaa, jos maassa on ennättänyt viettämään jo muutaman vuoden.

Miltähän tällainen kohtelu mahtaa tuntua asianomaisesta? Itse ainakin tiedän jäisinkö Närpiöön poimimaan tomaatteja vai suuntaanko Ruotsiin, etenkin jos pohjalla on joku tutkinto alkuperäisestä kotimaasta, millä ei usein vaikuta olevan mitään merkitystä Suomessa.

[TK]

Suomi ei ole vaikea kieli. Jotenkin vaan sellainen legenda on lähtenyt leviämään, että muka olisi vaikea kieli. Ei ole.

Suomea olisi lähdettävä opettamaan puhekielenä. Kielioppi mukaan vähitellen, ei liian raskaspainotteisesti. Suomenkielistä kouluakin käydään useampi vuosi ennen kuin siellä aletaan sijamuotoja tosissaan opettelemaan. Eikä kielioppia tarvitse oikeassa elämässä pilkulleen osata.

Pienet ihmisryhmät tulevat germaanisten kielten alueelta, eikä kaikilla ehkä alunalkaenkaan ole erityisempiä intressejä sitoutua Suomessa elämiseen. Sellaiset ihmiset saattavat valita ruotsin.
Suurimmat ryhmät, joille suomea opetetaan ovat mamut Afrikasta ja Lähi-idästä. Joukossa voi olla luku- ja kirjoitustaidottomia, eikä englannin puhuja ehkä ole kovinkaan paljoa. Näille ryhmille on erittäin tärkeää opettaa maan pääkieltä, suomea.

Ruotsin opettaminen ihmisille, joille ei ole selvästi kerrottu Suomen todellista kielitilannetta, pitäisi mielestäni olla rankaistava teko