Viime vuonna näihin aikoihin Ilmari Rostila kirjoitti oivaltavasti rasismista ja erityisesti pitkäkestoisesta rasismista suomenkielistä enemmistöä kohtaan.
Tänä vuonna aiheeseen liittyen ajankohtaisena uutisena on
ollut suomalaisten pääkallojen varastaminen ruotsalaisiin rotututkimuksiin 150 vuotta sitten ja äärimmäisen pitkäkestoinen prosessi näiden pääkallojen palauttamiseksi Suomeen.
Varmasti viivytyksen syynä oli pohdinta, miten palautus voidaan tehdä siten, että ruotsalaiset (ja suomenruotsalainen eliitti ) ei menetä kasvojaan..eikä heidän rasisminsa saa huomiota.
Tuskinpa suomalainen talonpoika aikoinaan kutsui rotututkijoita pieneen maalaispitäjään.
Joku hallinnon vastuuhenkilö heidät sinne ohjasi. Ja hallinto oli 1800-luvulla yksikielisesti ruotsinkielistä..
Rostila 2023
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ilmari ... suhteista/
edellä viittasin, ovat jo melko kaukaista historiaa, ovat Pohjoismaat puuttuneet isoveli-asenteella Suomessa harjoitettuun kielipolitiikkaan. Ruotsin pakollisuus on osaksi ulkopoliittista perintöä, kuten historiaa tuntevat tietävät.
Nykypäivänä Suomen kahden kieliryhmän suhteiden tulisi perustua hyväntahtoiseen realismiin eli toisen osapuolen kunnioittamiseen ja tosiasioiden tunnustamiseen. Tosiasiassa suomalaisten valtaenemmistö puhuu äidinkielenään suomea ja pienehkö vähemmistö, n 5% ruotsia. Tästä faktasta seuraa eräitä muita tosiasioita, joista yksi on suomen ja ruotsin kielten erilainen merkitys yhteiskunnassa.
Ruotsin osaamisen tarve vaihtelee suomenkielisten keskuudessa paikkakunnittain, yksilöittäin ja perheittäin ja on keskimäärin suhteellisen vähäinen. Tämä heijastuu myös kansalaisten kokemuksiin ja mielipiteisiin. Ainakin puolet suomenkielisistä haluaisi ruotsin olevan vapaaehtoinen eli valinnainen oppiaine.
Koska kieliryhmien välisten sivistyneiden suhteiden tulee perustua hyväntahtoisuuteen, tulee kummankin osapuolen kunnioittaa toistensa tarpeita. Niinpä suomenkielisen enemmistön pitää kunnioittaa ruotsinkielisten tarpeita. Ruotsinkielisillä on oikeus omaan kulttuuriin, sen saavutuksiin ja kielensä turvaksi kehitettyihin laitoksiin, kuten omaan koululaitokseen ja palveluihin. Tähän perustuslaki antaa hyvät edellytykset.
Perustuslaki kehottaa kuitenkin huolehtimaan myös suomenkielisten tarpeista. Ruotsin pakollisuus ei ole suomenkielisten tarve. Tämä tulisi hyväksyä. Ruotsin pakollisuus on sortoa ja alistamista, josta on päästävä eroon.