"Painostus on vain kaupunkilegenda"

[Uusi kielipolitiikka]

Tähtäimessä ubaanilegendat
Peruskoululaki säädettiin tulemaan voimaan 1.8.1970. Yhtenäiskouluun siirtyminen lopetti kansakoulun- ja oppikoulunopettajien välisen kiistan. Vuonna 1975 nämä mahtuivat jo samaan edunvalvontajärjestöön, Opettajien Ammattijärjestöön. Sarjala muistuttaa, että kyseessä on maailmanlaajuisestikin katsoen erityislaatuinen yhdistys, sillä pitäähän se sisällään kaikki alan ryhmät alkaen lastentarhanopettajista ja päätyen yliopiston lehtoreihin. Esitys huipentuu peruskoulu-uudistuksen toteutumiseen, jota Sarjala kutsuu – eikä syyttä – itsenäisen Suomen merkittävimmäksi kulttuuripoliittiseksi teoksi. Reformin toteutuksessa avainasemassa eivät olleet opettajat, kasvatustieteilijät tai Kouluhallitus vaan eduskunta. Kyse oli poliittisten päätösten sarjasta, jossa suunnitelmallisuus ja sattumanvaraisuus ruokkivat toinen toisiaan. Niinpä hajautetuksi kaavailtu järjestelmä saattoi yhden vähäpätöiseltä vaikuttavan momentin seurauksena muuttua Kouluhallitusvetoiseksi.

Kirjassaan Sarjala ampuu alas kolme kaupunkilegendaa. Tämän tästä kuulee väitettävän, että Suomi haki peruskouluun mallia itäblokista, tarkemmin sanottuna DDR:stä. Tähän Sarjala muistuttaa, että näin ollen itäsaksalainen järjestelmä olisi pitänyt olla tiedossa jo 1920-luvulla, kun yhtenäiskouluperiaate nostettiin ensimmäisen kerran poliittiseen keskusteluun. Suomessa on ollut 1800-luvun puolivälistä saakka korostettu kansalaisten tasa-arvoisuuden periaatetta, joten yhtenäiskouluratkaisu voidaan hyvin nähdä tämän aatesuunnan yhtenä konkretisoitumana.

Toisen legendan mukaan esikuvana olisi ollut ruotsalainen peruskoulu. Tähän Sarjala kuitenkin muistuttaa, että toisin kuin Ruotsissa, Suomessa säilytettiin pienet koulut, kaiken lisäksi suomalainen peruskoulussa ei ollut linjajakoa, kun taas ruotsalaiseen malliin kuului alun perin myös ammatillinen linja.

Kolmannen legendan mukaan ruotsin kielen pakollisuus olisi ollut seurausta joko kotimaisesta (RKP) tai ulkomaisesta (Pohjoismaiden neuvosto) painostuksesta. Sarjala tuo kuitenkin esiin kaksi huomionarvoista argumenttia.

Ensiksi on huomattava, että alkuperäisessä ehdotuksessa peruskoulun kieliohjelma olisi ollut ruotsinkielisille lapsille erilainen kuin suomenkielisille.

Tämä olisi ollut ristiriidassa jo perustuslainkin kanssa.

Toiseksi Sarjala muistuttaa, että yhtenäiskoulua oli ajettu nimenomaan kansalaisten tasavertaiseen kohteluun vedoten. Ainakin Johannes Virolainen katsoi tämän tarkoittavan sitä, että

enemmistön velvollisuus oli pitää huoli siitä, ettei vähemmistö tunne itseään väheksyttävän.
Kyse oli siis myös kansallisesta yhtenäisyyden tunteesta.

Näkemyksellinen yleisesitys
Sarjalan teos on lukukokemuksena miellyttävä ja paikoin jopa jännittäväkin. Koululaitoksen uudistamisen dynamiikka näyttäisi noudattava kaaosteorian kaavaa: vähäiseltä vaikuttavalla muutoksella voi olla aikaa myöten käänteentekeviä seurauksia. Tuntikehysjärjestelmän syntyminen öljykriisin jälkeisissä säästötalkoissa kelpaa malliesimerkiksi siitä, kuinka sattumalta syntynyt ratkaisu johtaa merkittäviin rakenteellisiin muutoksiin, tässä tapauksessa tarkastajanvirkojen lakkauttamiseen ja päätösvallan siirtäm

[Uusi kielipolitiikka]

Ensiksi on huomattava, että alkuperäisessä ehdotuksessa peruskoulun kieliohjelma olisi ollut ruotsinkielisille lapsille erilainen kuin suomenkielisille.

R.H. Oittinen siis totesi ääneen sen,mikä pedagogille on itsestään selvää:
5%n vähemmistön on opiskeltava maan enemmistökieli.

Tätä ei sanota edelleenkään ääneen, vaan vallalla on omituinen perustuslain omituinen virhetulkinta
" 5 = 95 vastavuoroisuus". (Kansallinen itsepetos)

Toiseksi Sarjala muistuttaa, että yhtenäiskoulua oli ajettu nimenomaan kansalaisten tasavertaiseen kohteluun vedoten. Ainakin Johannes Virolainen katsoi tämän tarkoittavan sitä, että

enemmistön velvollisuus oli pitää huoli siitä, ettei vähemmistö tunne itseään väheksyttävän.
Kyse oli siis myös kansallisesta yhtenäisyyden tunteesta.

Tätä yhtenäisyys-mantraa on toistettu näihin päiviin asti.

Yhtenäisyys 5%n vähemmistön ehdoilla.

5% korotetaan 50%n asemaan.

Jukka Sarjala 2008. Järki hyvä herätetty. Koulu politiikan pyörteissä. Helsinki: Kirjapaja. 200 s.

Sarjala menehtyi aivoverenvuotoon 73-vuotiaana kymmenen vuotta sitten.

[NRR]

Siis Sarjala valehteli.

Asiaa tuntevat ja asiantintijana toimivat ihmiset valehtelevat asiasta, joka on ilmiselvä.
Ja sitten toiset lainaavat näitä valheita.
Virallinen totuus...