1993 opetusministerikaudella Riitta Uosukainen yritti poistaa pakkoruotsin.
Ruotsin valtion väliintulo esti pakkoruotsin poiston Suomessa.
On 2. maaliskuuta 1993. Opetusministeri Riitta Uosukainen hyppii
melkein tasajalkaa kiukusta, kun TV-Nytt ja Aktuellt haastattelevat
häntä Pohjoismaiden neuvoston istuntotauon aikana Oslossa. Vähän
matkan päässä, Stortingetin valopihassa, seisoo pääministeri Esko
Aho. Hän on juuri ilmoittanut, että pakollinen ruotsi jää voimaan
peruskoulussa. Hän sanoo, että kieli on kulttuurin edellytys.
Uosukaisen ”mörkö” ei kuitenkaan ole Esko Aho, vaan Harri Hol-
keri. Edellisen hallituksen pääministerillä, Kokoomuksen entisellä
puheenjohtajalla, on nimittäin sama näkemys ruotsista kuin Aholla ja
Uosukainen suuttuu toden teolla, kun toimittajat mainitsevat hänet. Hän
on mies menneisyydestä, eikä hänellä enää ole veto-oikeutta. Ruotsin
pääministeri, sikäläisen Kokoomuksen puheenjohtaja Carl Bild on ko-
vin hämmästynyt Uosukaisen reaktiosta. Hän muistelee, että Holkeri
vuosien mittaan hallituksessa on vaalinut ruotsin kielen opetusta.
Minä ja Susanna Ginman saimme hyvän jutun haastatellessamme
Riitta Uosukaista Svenska Ylen toimesta. Mutta Esko Ahon ilmoitus,
joka sai Uosukaisen suuttumaan, ei ehkä tullut täydestä sydämestä.
Aiemmin hallitustaipaleen aikana hänen kantansa pakolliseen kou-
luruotsiin on kääntynyt myönteisestä kielteiseen, joten Uosukaisen
saamat viestit ovat olleet toisenlaisia. Uosukainen käynnistää valmis-
telun pakollisuudesta luopumiseksi, mutta sitten kuvaan nousee uusia
elementtejä.
Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Oslossa Bildt myöntää, että asioiden välillä on olemassa niin sanottu psykologinen kytkös:
ruotsin kielen opetus Suomessa ja ruotsinsuomalaisten kohtelu riippuvat
toisistaan. Aho myöntää lehmänkaupat, joskaan ei yhtä suoraan.
Ruotsin osaaminen kunnia-asia
Kun hallitus kiisteli julkisesti ruotsista Norjan Stortingetissä,
Pohjoismaat olivat vielä tärkein viitekehyksemme ja pohjoismainen
yhteistyö tärkeää. Kaikkien suurten puolueiden eliitissä oli aitoa kiin-
nostusta ja ymmärrystä ruotsia kohtaan. Monelle virkamiehelle ruotsin
osaaminen oli kunnia-asia. Suomen liittyessä EU:iin vuonna 1995,
alkoi Pohjola pikku hiljaa valumaan ulkosyrjälle. Muista kielistä tuli
ruotsia tärkeämpiä, ei vain politikoille vaan myös virkamieskunnalle.
Ruotsin ympärillä oli pitkään rauhallista, Uosukaisen yritettyä
lopettaa pakollinen kouluruotsi. Vuosien mittaan esiintyi hapuilevia
yrityksiä muuttaa ruotsi vapaaehtoiseksi ylioppilastutkinnossa, mutta
Paavo Lipposen ollessa pääministeri, nämä yritykset kaatuivat aina
alkuunsa. Kun Keskustan Matti Vanhasesta tuli pääministeri vuonna
2003, asia oli niin sanoen ”kypsynyt” päätökseen. Sosialidemokraatti-
nen opetusministeri Tuula Haatainen halusi muuttaa ylioppilastutkin-
non rakennetta niin, että ainoastaan äidinkieli olisi pakollinen aine.
Ruotsin lopettamista oli ennalta kokeiltu useassa lukiossa ja tulokset
näyttivät hyväksyttäviltä.
Tilanne on haastava RKP:n kahdelle ministerille, Jan-Erik Enes-
tamille ja Ulla-Maj Wideroosille, mutta myös Haataisen erityisavus-
tajalle, suomenruotsalaisten sosialidemokraattien puheenjohtajalle,
Maarit Feldt-Rannalle. Useassa keskustelussa hän kertoo tuskas-
taan sekä mahdottomasta asemastaan. Hän vetää omalta osaltaan
johtopäätökset ja siirtyy työministeriöön. Ylioppilastutkintopäätök-
seen liitettiin koko joukko rauhoittavia ponsia, mutta sitä mukaa, kun
ruotsin vapaaehtoisesti kirjoittavien määrä väheni, asian uudelleenar-
viointi unohtui yhä selkeämmin.