Täysistuntopöytäkirja vuodelta 2014 ja oikeusministerin kootut selitykset

[Hillevi Henanen]

Laitanpa tänne talteen tuon muutaman vuoden takaisen eduskunnan täysistunnon pöytäkirjan että ei se vaan pääse vahingossakaan menemään hukkaan.
Tässä on mustaa valkoisella, että lakien ei ole tarkoituskaan koskea ruotsinkielisiä. "Oikeus"ministerin omalla suulla kerottuna.

Tässä sitten olen paremmin pelmuuttanut tätä pöytäkirjaa.
viewtopic.php?f=13&t=3475&hilit=ruotsal ... n&start=15


Täysistunnon pöytäkirja 108/2014 vp
PTK 108/2014 vp
108. TORSTAINA 6. MARRASKUUTA 2014 kello 16.01

Tarkistamaton versio 1.3
3) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kielilain 5 §:n muuttamisesta



Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies, ärade talman! Esityksessä... (Hälinää)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Odotetaan hetken aikaa, että palaverit siirtyvät tuonne salin ulkopuolelle. Kahvila on käytettävissä. — Olkaa hyvä.

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kielilain 5 §:ää. Esityksen mukaan yksikielinen kunta voitaisiin kunnanvaltuuston esityksestä valtioneuvoston asetuksella säätää kaksikieliseksi kesken sen kymmenvuotiskauden, jonka ajaksi valtioneuvosto on säätänyt kunnan yksikieliseksi.

Esitys liittyy lakiin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta, joka astuu voimaan 1.1.2015. Uudessa järjestelmässä yksi laskennallinen kustannusten määräytymisperuste on kaksikielisyys. Tarkoituksena on korvata kaksikieliselle kunnalle kaksikielisyydestä johtuvia kustannuksia. Valtionosuusuudistuksen myötä yleinen kielikorotus, kaksikielisyyslisä sekä kunnassa asuvien 6—15-vuotiaiden ruotsinkielisten lasten määrään perustuva lisä yhdistetään. Kielilisää saavat tulevaisuudessa vain kaksikielisiksi säädetyt kunnat. Tämä vaikuttaa yksikielisten kuntien talouteen heikentävästi.

Voimassa olevan lain mukaan valtioneuvosto antaa asetuksen kuntien kielellisestä asemasta kymmenen vuoden välein. Asetus annettiin viimeksi vuonna 2013 ja on voimassa vuoteen 2023 asti. Asetusta ei nykylain perusteella voida muuttaa kesken kymmenvuotiskauden, paitsi jos muutos johtuu kuntajaon muuttamisesta.

Ilman lakimuutosta kunnan, joka valtuustonsa tahdosta haluaa muuttua kaksikieliseksi, on odotettava tätä mahdollisuutta yli kahdeksan vuotta. Voimassa olevan lain mukaan kunta on säädettävä kaksikieliseksi, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään 8 prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta. Kunta voidaan myös säätää kaksikieliseksi valtuustonsa esityksestä. Mainittuja edellytyksiä muuttua kaksikieliseksi ei muuteta esityksellä. Ainoastaan ajankohta, jolloin kunta voidaan omasta tahdostaan säätää kaksikieliseksi, muuttuu joustavammaksi.

Esityksen mukaan valtioneuvosto ei voisi kesken kielilaissa säädetyn kymmenvuotiskauden päättää, että kunta muuttuu kunnanvaltuuston esityksestä kaksikielisestä kunnasta yksikieliseksi. Esityksen mukaan valtioneuvosto säätäisi edelleen kaikkien kuntien kielellisestä asemasta kymmenen vuoden välein. Kesken kymmenvuotiskauden tehdyn asetusmuutoksen voimassaolo päättyisi esityksen mukaan samaan aikaan kuin varsinaisen asetuksen voimassaolo päättyy. — Kiitos.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies, ministerit ja paikalla olevat kollegat ja kansalaiset! Alun perinhän taas näyttää jopa todella hyvältä tämä lakisäännös, mutta haluaisin kuitenkin tämän, onko tämä nyt ruotsalaisuuden vai suomenruotsalaisuuden, päivän kunniaksi haastaa RKP:n mukaan lopultakin tähän Suomen rakentamisen ja Suomen kunnian ja brändin palauttamisen suureen tehtävään. Tähän mennessä, kun meillä on jopa kolme vähemmistövaltuutettua maailmalla — EU:ssa Astrid Thors, joka aloitti täällä aikoinaan hyvinkin kummallisen kampanjan, Suomen vähemmistövaltuutettu on myös RKP:stä ja nykyään saamelaisten on RKP:stä — meistä on niin kuin brändätty maailmalle ja Eurooppaan semmoinen kuva, että me olisimme jotain ihan muuta kuin me olemme, sisäpoliittisista syistä.

Sen takia näihin kielikysymyksiin liittyvät asiat olisi pidettävä hyvin tarkasti sinä, mitä ne ovat. Eli tässäkin tapauksessa nähdään kyllä tavallaan suomen kielen puolelta hyvä asia, mutta kuinka monta soteen ja kuntauudistukseen liittyvää juttua sitten kääntyykin niinpäin, että sitten, voisiko sanoa, RKP — en puhu ollenkaan suomenruotsalaisuudesta vaan yhdestä puolueesta — rahastaa taas sillä, että meillä on tämä tietty perustuslakiinkin liittyvä laki tietyistä asioista.

Nimittäin kun kaikesta muusta leikataan ja kun vasemmistoliitto ja vihreät rahastivat jo nykyhallituksen niin, että kokoomus ja RKP saivat rikkaille verohelpotukset ja muuta, niin nyt on sitten alkanut tämä kristillisten ja RKP:n viimeinen "kun äkkiä täytyy lait säätää" -vaihe, jossa jopa vapaamielinen kokoomus on mennyt sopimaan älyttömimmän alkoholiuudistuksen, alkoholilainsäädäntöuudistuksen. Nyt sitten alkaa tapahtua tämä, että kaikki kielet lisääntyvät peruskouluissa, sitten ovat nämä sote- ja kuntauudistukseen liittyvät asiat ja kaikki tämmöinen. Eli on laskettu, että kymmenillä miljoonilla taas ruotsin kielen asema parantuu Suomessa samalla, kun kaikesta muusta leikataan.

Sen takia kannattaisi niitten asiantuntijoiden, jotka tässä ovat mukana, olla hyvin tarkkana siinä, missä mennään, vaikka koska tahansa tämän voi kääntää niinpäin, niin kuin tässä nyt on mainittukin, että tulee ainakin yksi kunta suomenkieliseksi. Tosiaan aikoinaan edustaja Vapaavuori, kun tuli ministeriksi, sanoi, että pahin este kaikelle on hallitusohjelma, joka on etukäteen laadittu. Eli ei otettu huomioon ollenkaan sitä, mitä tässä tapahtuu, ja tosiaan kaksi puoluetta, jotka lypsivät oman osuutensa ajoissa, häipyivät. Nyt on sitten tämä viimeinen vaihe menossa, eli vapaamielinen kokoomus sallii hyvin ilkeitä asioita tehtäväksi rahallisesti ja myös, voisiko sanoa, vapaan alkoholipolitiikankin kannattajina Suomen kansalle, ja täytyy sitten peittää näitä siihen kiireeseen, mikä tässä meillä on nyt olemassa.

Itse olen Ylen hallintoneuvostossa. Toin esille sen, että FST, ruotsinkielinen Ylen kanava, saa nykyään ilmaiseksi Ruotsista suoraan lähes kaikki ohjelmat, joten niitä on täytynyt ruveta siirtämään Suomen Yle 1:lle ja Yle 2:lle. Nythän tulivat jo uutisetkin ruotsin kielellä taas Yle 1:lle. Ja huomatkaa, Ruotsissa suomalaisia, suomenkielisiä, siis ruotsinsuomalaisia, on melkein miljoona, ja arvatkaa, kuinka kehtasi Ylen hallintoneuvostossa vastata johtaja, joka vastaa näistä asioista, kun toin asian esille. "No, kun me olemme saaneet sen käsityksen, että siellä Ruotsissa olevat suomalaiset eivät enää ymmärrä suomea, niin sen takia FST saa." Ajatelkaa, RKP, yksi puolue, saa masinoida Ruotsissa Suomen uutisia täysillä sen takia, että tämä valta-asema on kestänyt näin kauan tässä kielikysymyksessä.

Kun tämä kielikysymys, arvoisa puhemies, on arka asia, niin sen takia minä tuon tämän tähän yleiskokoomukseen, tähän kokonaisvaltaiseen käsittelyyn, että toivottavasti jonain päivänä, kun minä haastan RKP:tä, me saisimme takaisin sitä, että meillä on elitistisin, parhaiten hoidettu kielivähemmistö maailmassa. Luulisi, että Ruotsiin tai jonnekin Norjaan päin saisi kuvan siitä, että suomenkielisyys ja suomalaiset sivistyneisyydessään ovat antaneet lähes kaiken tästä vaan, mutta silti ei.

Tämä piti kysyä, arvoisa puhemies, vielä pääministeri Stubbilta — koska hän mainitsi kerran, että hän oli menossa RKP:hen, mutta päätti vallan takia tulla kokoomukseen — että minkä takia hän on sallinut, kun hän oli mukana Suomen brändityöryhmässä, jossa oli Olliloita ja muita, että Astrid Thorsin vyörytys Eurooppaan on sallinut sen, että Suomi olisi kielipoliittisesti tai rasistisesti jotenkin Euroopan häirikkö, vaikka tämä on täysin sisäpoliittinen tekaistu temppu.

Sen takia, arvoisa oikeusministeri, jota kunnioitan, minä just epäilen tätäkin, että onko tässä nyt vain tämä yksi juttu, joka tuossa luki vähän hämäyksenä. Kuinka paljon soten ja kunnallisuudistuksen takia sitten tulee tämmöisiä kuntia, jotka muuttuvatkin yhtäkkiä taas raharei’iksi, mustiksi aukoiksi siinä mielessä tässä vaarallisessa ajassa — aivan kuin tämä peruskoulu-uudistuskin, jonka aikoinaan keskustapuolue, gallupien kärjessä silloinkin, salli Suomelle ja joka tuli älyttömän kalliiksi? Onko tämä vain hämäystä, vai voisiko joku joskus laskea sitä, mitä Yle ei hoida koskaan eikä myöskään Suomen hallitus eikä virkamiehistö: kuinka paljon maksavat nämä lisukkeet tähän, että ruotsin kielellä on näin hyvä asema Suomessa?

Tämä kaikella kunnioituksella, mutta en sitä kohtaan, että ihminen muuttuu, tai puolue varsinkin, koska puolueilla on tapana vallan kautta perversoitua ja alkaa käyttämään sitten esimerkiksi lyömäaseena pelkästään puhumista tästä asiasta. Jos minä psykologina terapiassa tajuan, että asiakkaani puhuu epätotta ja suoraan sanoen vaikka — nyt voin käyttää vale-sanaa, koska olen nyt terapiassa — valehtelee minulle, niin totta kai minä hänet korjaan ja jäsennän ja panen hänet ajattelemaan asiaa. Mutta vaikka kaikki muu tiede maailmassa on kasvanut ja Suomi on ihan huipulla, niin ainoastaan psykologia, joka on mennyt pidemmälle kuin moneen kymmeneen vuoteen, on taantunut suomalaisessa politiikassa sisäpoliittisesta pikkupuolueitten vyörytyksestä johtuen sille tasolle, että lähes alkeellisinta politiikkaa tehdään, esimerkiksi just tällä kieliasialla, niin että hävettää välillä olla suomalainen kansanedustaja sen takia, (Puhemies koputtaa) että meillä on pari puoluetta, jotka eivät kunnioita tätä yhteiskansallista, kokonaisvaltaista Suomen mahtavuutta. — Kiitoksia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Näin ruotsalaisuuden päivänä ei saa unohtaa, että yhden väestöryhmän etuoikeuksia pidetään edelleen yllä. Etuoikeuksien säilyttämiseen kiinnittyvä kielipolitiikka on kallista, pakottaa lopettamaan kouluja ja haittaa hyödyllisten kielten opettamista.

Perusopetuslain 10 § estää kaksikieliset koulut ja syö perusopetuksen resursseja lukuisissa kunnissa. Pahimmillaan kahden koulun malli pakottaa kuntia lopettamaan kouluja oppilasmäärien laskiessa pieneksi. Näin on käymässä esimerkiksi Loviisassa, kun Isnäsin koulut eivät saaneet opetus- ja kulttuuriministeriöltä lupaa koulujen yhdistämiseen. Tämä ei ole kenenkään etu vaan uhka perusopetuksen saatavuudelle. Hallitus jatkaa historiasta periytyvää kielipolitiikkaa, joka asettaa yhden väestöryhmän etuoikeudet hyvän koulutuksen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden edelle.

Arvoisa puhemies! Korkeakouluissa ruotsinkielisestä kiintiöstä pääsee opiskelemaan huomattavasti heikommilla tuloksilla, ja moni lahjakkaampi suomenkielinen opiskelija jää kielipolitiikan uhriksi ilman opiskelupaikkaa. Yhden väestöryhmän suosiminen johtaa siihen, että Suomen parhaiten palkatuissa ammateissa, kuten juristeissa ja lääkäreissä, ruotsinkielisillä on moninkertainen yliedustus väestöryhmän suhteelliseen osuuteen verrattuna. Ruotsin kielen kiintiöt koskettavat käytännössä eniten hallintoa ja koulutusta kauppa-, oikeus- ja lääketieteen alan johtotehtäviin, joten kiintiöt eivät liity palvelujen turvaamiseen.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan julkisen vallan on huolehdittava suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Miksi kallista ja kansalaisten yhdenvertaisuutta loukkaavaa kielilainsäädäntöä pidetään edelleen yllä?

Tänä vuonna esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen valittujen ruotsinkielisten osuus oli kaksinkertainen verrattuna ruotsinkielisten osuuteen koko väestöstä eli Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan hyväksyttiin 210 suomenkielistä opiskelijaa ja 24 ruotsin kieltä taitavien ryhmässä. Vaikka väestöstä ruotsinkielisten osuus on 5,3 prosenttia, niin oikeustieteellisessä ruotsinkielisten osuus on 10,3 prosenttia.

Kysynkin tässä yhteydessä oikeusministeri Henrikssonilta: Miten tätä järjestelmää voi nykyaikana perustella? Onko se teistä oikeudenmukainen järjestelmä?

Toinen kysymykseni liittyy siihen, oletteko tehneet arvioita siitä, kuinka paljon lisäkustannuksia valtiolle ja kunnille mahdollisesti aiheutuu nyt tehtävästä muutoksesta.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi kielilain 5 §:n muuttamisesta valtioneuvoston on siis säädettävä kunta kaksikieliseksi, jos tietyt raja-arvot ylittyvät. Valtioneuvosto voi myös säätää raja-arvot alittavan kunnan kaksikieliseksi, jos kunnanvaltuusto tätä esittää.

On tärkeää ymmärtää, että ehdotus liittyy lakiin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta. Uudessa järjestelmässä yksi laskennallinen kustannusten määräytymistapa on kaksikielisyys. Tarkoituksena on siis korvata kaksikieliselle kunnalle kaksikielisyydestä johtuvia kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksen esityksellä on vaikutuksia valtiontalouteen siinä tapauksessa, että yksikielinen kunta säädetään kaksikieliseksi. Arvion mukaan sellaiset kunnat, joissa vähemmistökielisten osuus on suuri, hakeutuvat varmasti kaksikielisiksi. Pidemmällä aikavälillä vaikutukset valtiontalouteen tulevat olemaan vuositasolla jopa 2,7 miljoonaa euroa, jos uusia kuntia säädetään kaksikielisiksi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä esitys on sellainen menoerä, jota ei voi hyväksyä. Ajatellaanpa esimerkiksi sellaista tilannetta, jossa jokainen Suomen kunta päättäisi lisävaltionosuuksien toivossa ja RKP:n lobbauksesta säätää itsensä kaksikieliseksi. Tästä tulisi suuri lasku veronmaksajien maksettavaksi. Kysyisinkin oikeusministeri Henrikssonilta: osaatteko kertoa, paljonko tämä tulisi tällaisessa tilanteessa maksamaan?

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että maassamme olisi pikemminkin syytä purkaa ja vähentää kaksikielisten kuntien määrää eikä lisätä niitä. Näinä talouden heikkoina aikoina meillä ei ole Suomessa varaa tällaisiin lisämenoeriin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta on taasen arvokasta kunnioittaa jokaisen äidinkieltä, ja minusta myös suomenruotsalaiset ja heidän äidinkielensä on sellainen arvo, jota pitää ja kannattaa Suomessa vaalia. Hieman hämmentyneenä kuuntelin perussuomalaisten puheenvuoroa, jossa viitattiin hyödyllisten kielten opiskeluun. En ole koskaan kuullut, että kukaan katuisi sitä, että osaa jotain kieltä, tai joku olisi katunut sitä, että osaa viittä eri kieltä tai näin poispäin. Kokoomuksessa olemme edustaneet koko ajan sitä näkökantaa, että annetaan mahdollisuuksia opiskella ja tarjotaan lisää mahdollisuuksia opiskella, mutta me näemme myös arvokkaaksi sen, että kunnioitetaan myös suomenruotsalaisten äidinkieltä.

Kuntien valtionosuuksia ollaan uudistamassa ja selkeyttämässä ja yksinkertaistamassa, ja valtionosuuksien nykyiset kriteerit yhdistetään tässä siis kielilisäksi, ja se on minun mielestäni ihan perusteltua. On totta, että tuo asetus, joka sitoo kymmeneksi vuodeksi, on ollut jäykkä ja olisi tässä tilanteessa kohtuuton, ja sen takia tätä hallituksen esitystä on järkevää olla puoltamassa. Nämä kriteerithän, joilla kunnasta kaksikielinen tulee, pysyvät samoina, ja näin ollen minun mielestäni tämä esitys on ihan hyvä ja kannatettava, ja toivon, että arvostamme tässäkin salissa jokaista suomalaista heidän oman äidinkielensäkin mukaan.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kielten osaaminen ja hallitseminen on ehdottoman hyvä tilanne yksittäiselle ihmiselle, sitä ei kai kukaan kiistä, ja saattaa olla, että kunta näkee kaksikielisyydessä jonkin taloudellisesti hyvän aseman, tilanteen. Ehkä useampiakin kieliä voisi olla taloudellisesti järkevää tarjota ja pitää yllä.

Mutta myös se lienee kiistatonta, että joissain tilanteissa kunnalle käy kalliiksi ylläpitää kaksikielistä järjestelmää. Näissä taloudellisesti vaikeissa tilanteissa pidän hyvänä sitä, että valtuustoille annetaan valtaa, jos siitä on jotain hyötyä, mutta vastavuoroisesti näkisin myös niin, että siinä tapauksessa, jos nämä eduskunnan keksimät — nimenomaan keksimät — rajat, 8 prosenttia, täyttyvät nippa nappa, vaikkapa 8,1 prosenttia, valtuustolla olisi oltava valta myös siihen, että tätä kaksikielisyyttä ei tulisi, jos valtuusto näkee sen taloudellisesti järkevänä. Eli tätä pitäisi katsoa tämmöisellä vastavuoroisuusperiaatteella tavallaan ihan talousperusteisesti ja selvittää yleensäkin kaksikielisyyden kustannukset kunnissa ja tässä maassa yleisestikin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Varmasti me tässä salissa kaikki arvostamme jokaista suomalaista riippumatta siitä, mikä hänen äidinkielensä on, ainakin minä uskon, että kaikki näin teemme, arvostamme toisiamme.

Haluaisin tässä todeta, että ei varmasti kukaan kadu sitä monipuolista kielitaitoa, jonka on itselleen saanut. Pitää paikkansa. Mutta se voi harmittaa, että jonkun sellaisen kielen, josta olisi enemmän hyötyä käytännön työelämässä, opiskelu on jäänyt sitten vähän huonommalle tolalle, vähän vähemmälle sen takia, että on pitänyt opiskella tätä niin sanottua pakkoruotsia.

Nyt kun mietitään, missä sitä pakkoruotsia tarvitaan: Itse olen osallistunut Pohjoismaiden neuvoston erilaisiin kokouksiin. Siellä pääsääntöisesti kaikki puhuvat keskenään englantia, paitsi sitten tietenkin ne, joilla on erittäin hyvä ruotsin kielen taito, esimerkiksi ruotsi äidinkielenään. Ministeritasolla puhutaan pääsääntöisesti englantia ja ikään kuin unohdetaan se pakkoruotsi, jota jokainen ministerikin varmasti on koulussa opiskellut. Eli käytännössä siitä pakkoruotsista on aika vähän hyötyä näissä kansainvälisissä yhteyksissä, kun kuitenkin siirrytään helposti siihen englantiin, jota kaikki osaavat paremmin ja tasapuolisemmin.

Elinkeinoelämän keskusliitto on tehnyt tutkimuksen siitä, mitä kieliä Suomessa olisi hyvä osata. Meillä olisi hyvä osata saksaa, ranskaa, espanjaa, portugalia, kiinaa, ja jopa venäjääkin olisi hyödyllistä osata Suomessa. Nämä ovat erikoisia kieliä, ja näiden kielten osaaminen on rapautunut sen takia, että niitä ei tarjota riittävästi, koska myös tämä niin sanottu pakkoruotsi vie kunnissa hirveän paljon resursseja. Itse kaipaisin sitä, että henkilöt saisivat valita sen kielen, jota opiskelevat. Se lisäisi myös motivaatiota opiskelijoiden keskuudessa.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Minulla on hyvä esimerkki tuosta. Meillä Antti Korpikallio hoitaa ulkomaankauppaa ja osaa ruotsia, englantia ja en tiedä, mitä muutakaan. Me käymme paljon Ruotsiin kauppaa. Meillä on pitkät kauppasuhteet sinne, varmaan 30 vuotta. Ja ruotsalaisia asiakkaita kun siellä käy — Antti osaa hyvin ruotsin kielen — koskaan ruotsiksi sitä kauppaa ei käydä. Englantia puhutaan siellä, koska hekin haluavat puhua englantia, ruotsalaiset.

Minun tyttöni opiskelee tuolla Joensuussa teologiaa, ja siihen opiskeluun kuuluu monta kieltä: hepreaa, ja mielellään opiskelee venäjää. Mutta hänellä on pakkoruotsi siinä rasitteena, jota hän koko ajan suoraan sanottuna kiroilee, että miksi minun pitää tämmöistä opiskella. Se on hänelle turhaa. Mikään pakko ei ole mukavaa.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! En riktigt lämplig diskussion så här på Svenska dagen.

Tähän päivään sopiva keskustelu, kun vietetään ruotsalaisuuden päivää. Itse olen hyvin ylpeä siitä, että olen suomalainen. Itse olen hyvin ylpeä siitä, että meillä on maa, jossa on kaksi virallista kieltä. Me olemme yksi kansa, jolla on kaksi virallista kieltä. Kunnioittakaamme sitä. Sen perusteella ja sen johdosta meillä on myös yksikielisiä ja kaksikielisiä kuntia.

Meillä on kuntia, joissa asuu enimmäkseen suomenkielisiä asukkaita, meillä on kuntia, joissa asuu sekä suomen- että ruotsinkielisiä, ja meillä on muutama kunta, jotka tällä hetkellä ovat yksikielisiä ruotsinkielisiä kuntia. Niitä on kolme Suomessa täällä mannermaalla, ja niitä on 16 Ahvenanmaalla, mutta se on eri asia.

Joka tapauksessa nyt puhutaan siis kielilain 5 §:n muuttamisesta ja kunnista, joille aikaisemmin on maksettu muun muassa ruotsinkielisistä lapsista, jotka ovat 6—15-vuotiaita. Näille kunnille on maksettu lisä sen takia, että muun muassa ruotsinkielinen koulumateriaali, koulukirjat ja niin edelleen, on valitettavasti jonkin verran kalliimpaa kuin suomenkielinen kirjallisuus, ja se johtuu siitä, että ruotsinkielisiä on tässä maassa kuitenkin paljon vähemmän kuin suomenkielisiä, ja sen takia nämä kirjat ja se materiaali ovat kalliimpia.
(Tällä perustelulla näille kunnille myönnettiin oikeus päättää itse kelpaako heille moninkertainen määrä rahaa jatkossa, vaikka raja-arvot eivät olleet lähelläkään laissa määriteltyjä. HH)

Nyt nämä kunnat, ellei tätä muutosta nyt tehtäisi, olisivat tässä kokonaisuudistuksessa suuria häviäjiä. Nyt annetaan näille, tavallaan yksikielisille ruotsinkielisille kunnille mahdollisuus itse valita, haluavatko ne tulla kaksikielisiksi vai eivät. Tässä vaiheessa on tiedossa, että yksi kunta on näin ilmoittanut haluavansa. Se on Närpiö, Närpes, ja Närpiön valtuusto on tehnyt päätöksen, että jos tämmöinen mahdollisuus suodaan, niin he ovat valmiita muuttumaan kaksikieliseksi kunnaksi.

Sanottakoon myös se, että Närpiössä elää noin 6 prosenttia suomenkielisiä — se on varmasti heidän etunsa myös. Närpiöläiset suomenkieliset ovat jo saaneet palvelunsa myös suomeksi, mutta Närpiön kunta on saanut myös sitä kielilisää siitä, että heillä on ollut niin paljon ruotsinkielisiä oppilaita, joille muun muassa tämä koulumateriaali maksaa enemmän. Tästä on nyt tässä muutoksessa kysymys eikä mistään muusta.

Elikkä kaikilta kunnilta leikataan, myös kaksikielisiltä kunnilta. Tässä uudistuksessa ei tule tapahtumaan niin, että otettaisiin vain joiltakin ja annettaisiin toisille, vaan me olemme käyneet myös ministeri Virkkusen ja Risikon ja muitten ministereitten kanssa näitä keskusteluja aikaisemmin hallituksen sisällä, kun teimme esityksen valtionosuusjärjestelmästä. Silloin huomattiin, että jos tätä muutosta ei tehdä, niin se on kohtuutonta näitä kuntia kohtaan. Sen takia tämä muutosesitys on täällä tänään.

Nyt tässä tuli paljon sellaisia kysymyksiä, jotka oikeastaan kuuluvat opetusministerille, ja opetusministeri Krista Kiuru on se, joka vastaa muun muassa koulutuksesta ja yliopistoasioista ja niin edelleen. Sanoisin vain näin, että meidän perustuslakimmehan lähtee siitä, että me olemme kaikki yhdenvertaisia. En pidä siitä, että tässä puhutaan yhden väestöryhmän etuoikeuksista. Siitä ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että kun edustaja Ruohonen-Lerner käy lääkärillä, hän varmasti haluaa puhua suomea. Kun minä käyn lääkärin luona, haluan mielelläni puhua ruotsia, koska se on minulle luontevaa. Kysymys on siitä, että yritetään tässä maassa taata meille jokaiselle palvelut omalla äidinkielellä. Meillä on kaksi kansalliskieltä, ja siitä on kyse.

Se on myös rikkaus, se on erittäin iso rikkaus, kun liikutaan Pohjoismaissa. En ole itse ollut koskaan semmoisessa ministerineuvoston kokouksessa, missä en olisi käyttänyt ruotsin kieltä, päinvastoin: kaksi viikkoa sitten kävin Islannissa, ja meillä oli keskustelut kaikkien ministereitten kanssa ruotsiksi. Islannista tulkattiin sitten ruotsiksi, koska Islannin ministeri ei osannut skandinaavia niin hyvin, mutta siinä oli tulkki, joka käänsi sitten sen ruotsiksi. Koko kokous mentiin ruotsin kielellä tai skandinaavin kielellä.

Tämä on myös kaikille Suomen nuorille erittäin suuri mahdollisuus. Mitä enemmän kieliä osaa, sitä parempi se on yksilölle, sitä parempi se on myös Suomelle kansana. Mitä paremmin me osaamme asiakkaitten kanssa puhua heidän kielellään, sitä paremmin me myös pärjäämme. Minä olen taas ollut sellaisissa yhteyksissä, joissa hyvin usein keskustellaan ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten kanssa ruotsiksi eikä englanniksi.

Sitten on hyvä muistaa, että se, että osaa tai lukee yhtä kieltä, ei sulje muita kieliä pois. Haluan myös muistuttaa siitä, että muun muassa marsalkka Mannerheim puhui kahtatoista eri kieltä. Hän on oiva esimerkki siitä, että kieliä kyllä pystytään oppimaan, jos vain on sitä innostusta ja asenne on oikea.

Puhemies! Tässä ehkä nyt tähän itse asiaan liittyen: kyse on siitä, että annetaan mahdollisuus näille kunnille itse valita tässä vaiheessa, kun valtionosuusuudistus astuu voimaan tammikuussa, haluavatko he nyt siirtyä kaksikielisiksi kunniksi vai eivät. Totta kai on niin, että jos on yksikielisiä suomenkielisiä kuntia, joissa koetaan, että meillä on myös ruotsinkielisiä asukkaita, mekin haluaisimme olla kaksikielisiä, niin tämä mahdollistaa myös sen. — Kiitos.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslaki todella lähtee siitä, että kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia. Ministeri Henriksson kertoi, että hän ei pidä siitä, että puhutaan yhden väestöryhmän etuoikeuksista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meillä selkeästi on tällaisia suomenkielisiä syrjiviä järjestelmiä opiskelijoiksi valinnoissa, kun pohditaan vaikka lääketieteellistä tiedekuntaa täällä Helsingissä. Muutama vuosi sitten ruotsinkieliset pääsivät opiskelemaan lääketiedettä, vaikka heillä oli 10 pistettä vähemmän pääsykokeissa kuin suomenkielisillä. Minusta tämä on karkeaa epäoikeudenmukaisuutta, ja ei voida sanoa, että suomenkieliset olisivat yhdenvertaisia pääsykokeessa, jos heiltä edellytetään 10 pistettä enemmän kuin ruotsinkielisiltä hakijoilta.

Sitten kun pohditaan näitä, kuinka paljon suhteessa enemmän otetaan näissä ruotsinkielisissä kiintiöissä opiskelijoita verrattuna siihen, kuinka paljon meillä on ruotsinkielisiä asukkaita Suomessa, niin siinä mittasuhteet eivät ole kohdallaan. Olen toki ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että on tärkeää, että ruotsinkieliset saavat palvelut omalla kielellään. Mutta en käsitä lainkaan, minkä takia suomenkielisten pitää saada palveluja vaikkapa ruotsinkieliseltä lääkäriltä tai juristilta hallinnossa, koska heitä on koulutettu suhteessa huomattavasti enemmän kuin suomenkielisiä. Niin että minun mielestäni perustuslain yhdenvertaisuuskohtaa rikotaan karkeasti erityisesti tässä, kun valitaan opiskelijoita opiskelemaan lääketiedettä ja oikeustiedettä Suomessa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri, te ette vastannut siihen minun kysymykseeni, olisiko mahdollista tällaisella vastavuoroisuusperiaatteella antaa valtuustoille lisää valtaa myös sitten siinä tapauksessa, jos kunnassa on 8,1 prosenttia tai 3 001 asukasta niitä vähemmistökielen omaavia, että silloin pystyttäisiin päättämään, että kunta on yksikielinen, jos se kunta näkee sen järkeväksi taloudellisesti tai jollakin muulla perusteella. Elikkä annettaisiin sille valtuustolle valtaa myös tähän suuntaan, niin kuin nyt ollaan ihan järkevistä perusteista antamassa toiseen suuntaan — mutta että sillä valtuustolla olisi valtaa.
(Kolmatta kertaa ei A-MH kehdannut kaivaa esiin niitä kalliita ruotsinkielisiä oppikirjoja, joten nähdäkseni hän jätti vastaamatta. HH)

Ja vielä toinen asia: Kaksikielisyyden kustannuksista keskustellaan paljon. Oletteko valmis tekemään tämmöisen laskelman, mitä tämä kaksikielisyys kunnalle todellisuudessa maksaa ja mitä se valtiolle maksaa, jolloin saataisiin viralliselta taholta luvut pöytään ja kunnat voisivat sitten näilläkin faktoilla päättää tämän asian, sen, ovatko yksikielisiä vai kaksikielisiä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Henriksson, 2 minuuttia paikalta.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Tässä ei ole tarkoitus muuttaa kielilakia siltä osin kuin on kyse näistä peruslähtökohdista. Kielilaki lähtee siitä, että jos kunnassa vähemmistö on vähintään 8 prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta, niin sen on oltava kaksikielinen. (Ari Jalonen: Miksi?) Tähän ei ole ajateltu tehdä mitään muutosta, eikä tässä halutakaan antaa valtuustoille sitä mahdollisuutta, että päättäisivät ykskaks olla yksikielisiä, koska se kaventaisi kuntalaisten oikeuksia. Se on paljon vaikeampaa mennä takaisin kuin se, että päätät, että yksikielisestä tulee kaksikielinen. Jos tekisit näin, niin samalla ottaisit suuren riskin, että sinä kavennat myös niitten kuntalaisten oikeuksia, jotka ovat vähemmistön asemassa, ja sitä hallitus ei halua tehdä, joten tässä ei ole nyt kysymys siitä. Minä ymmärrän, että perussuomalaiset ajavat tällaista linjaa, mutta se ei ole hallituksen linja.

Sitten se, mitä kaksikielisyys maksaa. Siinä keskustelussa pitäisi aina myös muistaa, mitä se meille antaa.Minun mielestäni, kun katsotaan suomalaista yhteiskuntaa tänä päivänä, niin olen ihan varma siitä, että me hyödymme siitä, että meillä on kaksi kieltä. Katsokaa, miten kaksikieliset kunnat pärjäävät tilastoissa, miten siellä on työttömyysluvut ja niin edelleen. Siellä on yleensä sosiaalinen vahva pääoma, siellä yleensä ihmiset voivat hiukan paremmin ja niin edelleen. Se on vahvuus, ja se on rikkaus, se ei ole keneltäkään pois, vaan se on tosiasia, että näin on tilanne.[/color]

Toivoisin, että voisimme yhdessä eteenpäin miettiä sitä, millä tavalla me voimme hyödyntää meidän kaksikielisyyttämme enemmän, millä tavalla siitä voidaan tehdä todellinen rikkaus ja koska me voisimme päästä sellaiseen asennetilanteeseen, että me olisimme kaikki ylpeitä siitä, että meillä on kaksi kieltä.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä kunnioitan aivan samalla tavalla ruotsinkielisiä ja kaikkia, mutta tämmöinen... Esimerkiksi Viitasaarella on yksi ruotsinkielinen, ja hän on minun tätini mies, Bertil Östberg. Hänen takiaan muun muassa tiellä numero 77, Sininen tie, lukee Blå vägen. Onko yhtä ihmistä varten tehty 10 000 asukkaan kunnassa niin, että laitetaan liikennemerkit ja kaikki myös toisella kielellä? Emme me niitä välttämättä tarvitse.

Sitten kun minä lennän tuolta Savon kautta, Kuopion kautta aina kotiin, niin kyllä ne tulevat ruotsiksi myös siellä kaikki selostukset, ja tuskin kukaan siellä ruotsia puhuu eikä sitä tarvitse. Elikkä minä tarkoitan sitä, että se ruotsi on ihan hyvä siellä, missä sitä tarvitaan, mutta missä sitä ei tarvita, niin antaa vapaaehtoisesti jokaisen opiskella sitä niin paljon kuin haluaa.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun meidän perustuslakimme lähtee siitä, että kansalaisella on oikeus saada palveluja omalla äidinkielellään, se tarkoittaa silloin sitä, että yhteiskunnan on huolehdittava, että näitä palveluja on saatavilla suomen ja ruotsin kielellä. Silloin se tarkoittaa myös sitä, että meidän oppilaitoksissa täytyy varata tietty määrä opiskelupaikkoja myös ruotsinkielisille, jotta he voisivat valmistautua niihin ammatteihin, jotka palvelevat sitten ruotsinkielisiä kansalaisia. Minusta tämä on ihan selvä asia, sitä ei yhtään parane minun mielestäni ihmetellä. (Pertti Virtanen: No, mikseivät somalit sitten pääse?)

Tuosta Sinisestä tiestä sen verran edustaja Hakkaraiselle, että sitä tietä varmaan kulkevat muutkin kuin teidän tätinne mies, että sinällään nämä teitten nimet eivät varmaan ole yksittäisten ihmisten vuoksi nimetyt.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, jos ministeri sai minun kysymyksestäni väärän kuvan. Minähän kysyin vain sitä, onko mahdollista antaa valtuustolle valtaa tehdä taloudellisesti järkevä päätös myös toiseen suuntaan, niin kuin nyt hallitus esittää toiseen suuntaan. Yksinkertainen kysymys: onko mahdollista antaa valtuustolle valtaa lisää? Ja täysin niin kuin edustaja Väätäinen tuossa sanoi: perustuslakihan jo kertoo siitä, että meidän on huolehdittava kuntalaisista, ja jokainen järkevä kunta tekee niin.

Mutta nyt tässä lakiesityksessä, niin kuin minä sen luin, annetaan valtaa valtuustolle tehdä päätös ennen kuin nämä rajat täyttyvät. Ja minun yksinkertainen kysymykseni, talouteen perustuva ja ei mitenkään kielivähemmistöä kumpaakaan suuntaan sorsiva kysymys, on se, voidaanko samaa rajaa liikuttaa myös toiseen suuntaan.

Tässä ei ole mitään muuta, eikä pidä ministerin tulkita mitenkään negatiivisena tätä minun esitystäni.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On totta, että monissa Etelä-Suomen rannikkoalueen kunnissa elää vauraita asukkaita. Myös näissä kaksikielisissä kunnissa on pääomia, on sosiaalista pääomaa, joka tuo hyvinvointia asukkaille. Mutta on hyvä pohtia myös sitä, miksi tätä vaurautta ja hyvinvointia sitten kertyy enemmän ruotsinkielisille kuin suomenkielisille. Voisiko se johtua siitä, että kautta aikojen ruotsinkielisillä on ollut parempi koulutusjärjestelmä, joka takaa heille paremmat työpaikat? Ja sitten nämä sosiaaliset suhteet auttavat heitä pääsemään parempiin työpaikkoihin, parempiin virkapaikkoihin. Ja on syytä muistaa, että minäkin kun olen Porvoossa noin 25 vuotta asunut, olen nähnyt lukuisia virkanimityksiä, joissa rkp:läiset jäsenet ovat päässeet hyviin kaupungin virkoihin, ilman että heillä välttämättä on edes asianmukaista koulutusta.

Sama asia on nähty myös täällä valtion suunnalla. Kun on ministeriöissä tehty nimityspäätöksiä, niin aika usein RKP:n jäsen on saanut merkittäviä virkoja. Esimerkiksi Eva Biaudet on saanut jäsenkirjan perusteella sellaisen viran, johon hänellä ei ollut muodollista pätevyyttä. Lisäksi on useita muita tapauksia, joissa RKP:n jäsenkirjan perusteella on päästy sellaisen virkaan tai toimeen, jossa sitten on samassa hakuprosessissa syrjitty selkeästi suomenkielisiä ja pätevämpiäkin hakijoita.

Näkeekö ministeri Henriksson tämän asian jotenkin ongelmana? Onko tämä hänen mielestään oikeudenmukaista, että pätevämpi suomenkielinen sivuutetaan viranhakuprosessissa, kun rkp:läinen ottaa sen viran?

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri lopetti edellisen puheenvuoronsa, äskeisen, todella sovittelevasti ja kauniisti. Mycket vackert, tack ska du ha. — Anteeksi sinuttelu.

Mutta kuiteskin: Suomessa on se perinne, että saavutetuista eduista ei luovuta. Puhemieskin — silloin, kun oli vielä puolueellinen — tietää varmaan, mistä puhun. Ja nyt kun meillä on ollut tämä 40 vuotta RKP:tä ja on saatu vielä tämä uudenlainen lainsäädäntö, niin nykyään voidaan kyseenalaistaa kaikki keskustelu kielipolitiikasta sillä, että se olisi muka rasismia Suomessa. Tätäkin on ilmennyt aika paljon. Ja se on täysin sillä lailla niin kuin ruotsinkielinen kollegani, sosiaalipsykologian tohtori aikoinaan käänsi niin sanotun fasistisen metodin, josta aikoinaan Kiljusen Kimmo minulle mainitsi, että se on suomalainen poliittinen metodi, että se on lapsenkasvatuksessa juuri se, että käännetään aina juttu kysymyksen esittäjää, lasta, murrosikäistä lasta, vastaan ja tulkitaan se itse.

Vielä kerran haastan tänä päivänä, vaikkei ollutkaan taivas sininen eikä keltaista lunta onneksi satanut, RKP:n siihen, kun on noin hyvä asema, noin ylivertaisesti mitoitettu kaikkeen prosentuaaliseen suhteeseen — tämä on varmaan suomeksi käsitettävää, koska nämä ovat indoeurooppalaisia sanoja — koska RKP alkaa lunastaa sitä, että Suomi, Finlandia, on äärimmäisen hienotunteinen maa, vaikka ruotsinkieliset olivat viimeisiä rasisteja. Tutkimus tänä päivänä, puoli vuotta sitten: suomalainen tutkija koulukirjoissa vieläkin esittää, kuinka Ruotsi edelleen kohtelee suomenkielisiä vanha... Koska RKP hyödyntää sen suomalaisuuden, niin kuin Kaj Kunnaskin parhaimmillaan on sanonut, että suomalaisuus on maailman hienoin juttu ja hän yrittää kaikkensa. Mutta täällä poliittisesti, sisäpoliittisten syiden takia, te käännätte sen aina rahaksi, vallaksi ettekä myönnä sitä, mitä rehellisesti tuodaan esiin. Me jokainen tiedämme, kaikki poliittiset keinottelijat, jotka ovat taas ottamassa teitä seuraavaan hallitukseen, tietävät sen, että teille täytyy taas antaa — paljon pahempaa kuin joskus keskustapuolueen iltalypsyssä.

Miksette te voi auttaa tätä kansaa, Suomen kansaa, nostaa sitä sillä, kuinka hyvin me olemme vähemmistömme hoitaneet? Minä takia te loukkaatte meitä, jopa niin, että suomenkielinen ikään kuin olisi vielä haastamassa teitä, vaikka te olette olleet yksi tärkein osa nostamassa Suomea aikoinaan sille tasolle, missä mennään? Toki, puhemies, on todistettu, että noin sata vuotta sitten, kun suomenkielisiä (Puhemies koputtaa) nimiä tuli paljon Suomeen, osa suomenkielisistä muutti nimensä ruotsinkielisiksi, suurempi osa, ja alkoi käyttää hyväkseen sitä alemmuudentuntoa, että saivat ne paikat, jotka vapautuivat suomenkielisiksi muuttuneilta nimiltä. Ja heidän alemmuuskompleksinsa, että he ovat suomalaisia mutta ruotsalaisilla nimillä, hallitsee tätä keskustelua tänä päivänä. — Kiitoksia.

Koska, kysyin ministeriltä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Huomautan, että paikalta pidetyn puheenvuoron enimmäisrajahan on edelleenkin 2 minuuttia.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä kaksikielisyys aiheuttaa paljon tunteita ja väärinkäsityksiäkin, kun ruvetaan puhumaan niin sanotusta pakkoruotsista tai ruotsin oikeudesta tähän kielen erityisasemaan. Uskallan kuitenkin sen sanoa, että ei perussuomalaisilla ole mitään ruotsinkielisiä tai ruotsalaisuutta vastaan vaan me tarkastelemme tätä asiaa ihan kustannus- ja tämmöisestä ihmisoikeusnäkökulmasta.

Nimittäin esimerkkinä Vantaalta: Eräs virkamies, joka jäi eläkkeelle, oli ollut kumminkin johtavassa asemassa oleva virkamies. Hän puheessaan pitikin esittelyn siitä ajasta, ja kun kysyin häneltä, kuinka paljon tarvitsit ruotsia urasi aikana, ruotsin kieltä, niin hän sanoi, että yhden kerran, ja oli ollut kuitenkin kaupungissa töissä yli 20—30 vuotta, en nyt muista tarkkaan, kuinka kauan. Siinä mielessä herää kysymys siitä, kuinka järkevää on panostaa siihen, että jokaisen julkista virkaa hakevan, johtoasemassa olevan henkilön tai muuten asiakaspalvelussa olevan henkilön on pakko osata ruotsin kieltä. Eikö tällaiset asiat voitaisi korvata joissain tapauksissa esimerkiksi tulkkauspalvelua käyttämällä? Tätähän me teemme nyt jo maahanmuuttajien keskuudessa hyvin paljon, joten me voisimme hakea uudenlaisia toimintamuotoja ja säästää yhteiskunnan kustannuksia siten, ettei keinotekoisesti yhteiskunnan kustannuksia kasvateta pakottamalla ihmiset opiskelemaan ruotsin kieltä.

Sitten, arvoisa puhemies, minulla olisi tästä ruotsin kielen pakollisuudesta se näkökulma, että mielestäni ei ole oikein se, että jo varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja päiväkodeissa, jotka ovat ruotsinkielisiä, pakotetaan lapset puhumaan vain ruotsin kieltä siellä. Ei ole tavatonta se, että jos lapsi koulussa puhuu välitunnilla suomen kieltä, niin siitä rangaistaan. Kysynkin ministeriltä: onko se tämän ajan hengen mukaista, että lasta voidaan rangaista jälki-istunnolla tai muulla tavalla, jos hän haluaa leikeissään puhua suomen kieltä, mitä ei kuitenkaan sallita esimerkiksi Vantaan ruotsinkielisissä kouluissa? Jos hän puhuu suomen kieltä eikä pysy ruotsin kielessä, niin siitä seuraa rangaistusseuraamuksia. Mielestäni tämänkaltainen on niin vanhanaikaista toimenpidettä, että toivoisin, ministeri, että voisitte jollakin tavalla inhimillistää tämän ruotsin kielen aseman ja poistaa tämmöisiä vanhoja vääristymiä.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kauan kuin perustuslaki takaa tämän suomen ja ruotsin kielen, niin meidän on, on se nyt tyydyttävä vai tiedettävä, että me saamme puhua joko suomea tai ruotsia.

Mutta tässähän on nyt kielilaista kysymys, ja luen, että kunta on säädettävä kaksikieliseksi, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita vähintään 3 000 tai 8 prosenttia asukkaista. No, sitten taas kaksikielinen kunta on muutettava yksikieliseksi, jos vähemmistö on alle 3 000 tai sitten osuus on laskenut 6 prosenttiin. Tämähän joka kymmenes vuosi sitten katsotaan, mikä on tilanne täällä maassa.

No, sitten tässä edelleen sanotaan, mikä minulle on vähän epäselvää, että kunnanvaltuuston esityksestä voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää kunta kaksikieliseksi. Missä tilanteessa näin on mahdollista tehdä? Tässä on tämmöinen takaportti, että kunnanvaltuusto voi tehdä esityksen. Ei millään pahalla, mutta kysyn: onko nyt käymässä niin, että kun ruotsinkielisiä asuu jossain kunnassa ja mahdollisesti osuus on vähentynyt, siitä tulisi yksikielinen mutta sitten valtuustolla voisi olla mahdollisuus? Tämän ihan haluaisin täsmentää, mitä tämä tarkoittaa. (Pertti Virtanen: Riippuu, onko RKP hallituksessa!)

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ministeri Henriksson, vaikka 2 minuuttia paikalta.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Mäkipäälle tästä viimeisestä kysymyksestä, joka on todella sellainen, joka liittyy tähän aiheeseen, mistä nyt keskustellaan. (Pertti Virtanen: Muuhan ei liity!)

Tilannehan on se, että — niin kuin sanoin tässä keskustelussa ennen kuin tulitte tänne saliin — meillä on tänä päivänä kolme yksikielistä ruotsinkielistä kuntaa Suomessa, jotka nyt tämän valtionosuusuudistuksen myötä tulevat menettämään aika paljon rahaa, koska aikaisemmin he ovat saaneet lisäosan siitä, että heillä on ollut ruotsinkielisiä oppilaita, ruotsinkielisiä lapsia, 6—15-vuotiaita muun muassa. Eli käytännössä nyt yksi näistä kunnista on osoittanut halukkuutensa tulla kaksikieliseksi. Siinä kunnassa — nyt on kyse Närpiön kunnasta — suomenkielisten tilanne tavallaan tulee kohenemaan, ja siihen kuntaan, jos valtuusto saa tahtonsa läpi, tulevat sitten kaksikieliset kyltit ynnä muut. Siellä on palvelut jo hoidettu tänä päivänä suomenkielisille lapsille ja niin edelleen ihan niin kuin pitääkin. Mutta se antaa tietenkin sen lisäarvon ja tässä tapauksessa juuri suomenkielisille, jotka ovat Närpiössä vähemmistössä, heitä on siellä noin 6 prosenttia. Elikkä tässä keskustelussa pitää muistaa se, että meillä on Suomessa myös kuntia, joissa suomenkieliset ovat vähemmistössä, ja meillä on kuntia, joissa ruotsinkieliset ovat vähemmistössä. Meidän lainsäädäntö tähtää siihen, että meillä on oikeudenmukainen järjestelmä, jossa jokaista kuntalaista kohdellaan tasa-arvoisesti ja samalla tavalla. Tämä lakiesitys, joka nyt on tässä pöydällä, liittyy juuri tähän ja tähän valtionosuusuudistukseen.

Sitten minun täytyy kyllä sanoa edustaja Ruohonen-Lernerille, että pidän sitä erittäin valitettavana, että tässä keskustelussa nostetaan esimerkiksi vähemmistövaltuutetun nimitys esille. Eva Biaudet on hyvin pätevä vähemmistövaltuutettu, ja en ole kuullut, että kukaan olisi valittanut hänen kelpoisuudestaan. On todella harmillista, että tämmöisiä argumentteja käytetään täällä, että suurin piirtein RKP:n puoluekirjalla pääsee johonkin tehtävään. Eihän se näin ole. Se on niin, että siihen tehtävään pääsee sen takia, että on pätevä.

Arvoisa puhemies! Tässä oli paljon kysymyksiä, jotka menevät opetusministerin tontille. Teille tulee toinen mahdollisuus keskustella niistä varmasti silloin, kun tässä salissa keskustellaan kansalaisaloitteesta koskien ruotsin kielen opetusta kouluissa. Silloin voitte esittää ne kysymykset opetusministerille.

Itse olen kovin iloinen siitä, että olen lapsesta asti saanut elää kaksikielisessä ympäristössä ja tänäkin päivänä — mieheni on suomenkielinen — meidän kotona puhutaan molempia kieliä, ja se on rikkaus. Se on lapsille rikkaus, ja se on myös yhteiskunnalle, meille kaikille rikkaus, että me osaamme montaa kieltä. Siinä mielessä toivoisin, että edelleen voitaisiin päästä semmoiseen asennemuutokseen tässä meidän hyvässä maassa, että me näkisimme toisemme niin kuin me olemme, että me kohtelemme toisiamme kunnioitettavalla tavalla ja että myös tällaisissa keskusteluissa osaamme pysyä sitten asiassa. Keskustella pitää saada ja argumentoida pitää saada, mutta meidän pitää myös muistaa se, että me olemme yksi kansa, jolla on kaksi kieltä, ja se ei ole mikään huono asia, se on hyvä asia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin ottaa esille tämän vähemmistövaltuutettu Biaudet’n muodollisen pätevyyden. Silloin, kun hänet valittiin virkaan, häneltä puuttui oikeustieteen kandidaatin tutkinto, joka oli muodollinen pätevyysvaatimus kyseiseen virkaan. Hän sai ilmeisesti erivapauden valtioneuvostolta, jotta hänet voitiin ylipäätänsä valita tähän virkaan. Samanaikaisesti oli paljon päteviä hakijoita, jotka jäivät sitten valitsematta virkaan. Minä näkisin, että hänen nimitystapauksessaan häntä suosittiin ja muita syrjittiin, se on oma näkemykseni asiasta.

Edustaja Niikko äskeisessä puheenvuorossaan otti esille tulkkauspalvelujen hyväksikäytöt. Olen aivan samaa mieltä siitä, että tulkkauspalveluja olisi syytä käyttää valtakunnallisesti hyväksi, koska ei voida kuvitella, että jossakin Sisä-Suomessa, Pohjois-Suomessa osataan ruotsinkielisiä asiakkaita palvella ruotsin kielellä niin hyvin kuin olisi tarpeen. Jos ajatellaan nyt vaikka poliisia ja sitten oikeusviranomaisia, niin ruotsin kieli ei varmaankaan ole sillä tavalla hanskassa monissa paikoissa, että sillä pärjätään, kun hoidetaan monimutkaisia ihmisten asioita.

Vielä näistä lääkäripalveluista ottaisin esille sen, että pakkoruotsilla ei kyllä sitä vivahteikasta kieltä opita Suomen kouluissa, vaan tietenkin on parempi, että äidinkieleltään ruotsinkieliset lääkärit palvelevat pääsääntöisesti ruotsinkielisiä potilaita.

Ja sitten Vantaan kouluissa...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Jos edustaja jatkaa, niin sitten varmaan voi tulla puhujapönttöön.

Puhuja:

Siirryn sinne. (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle) — Vantaan kouluissa on ilmeisesti ollut hämmästyttävää käytäntöä siinä, jos on saanut rangaistuksia siitä, että kouluissa puhutaan suomen kieltä. Olen kuvitellut, että näitä käytäntöjä ei Suomessa juuri ole. Porvoossakin on paljon ruotsinkielisiä kouluja, joihin on hakeutunut kaksikielisten perheitten lapsia ja jopa täysin suomenkielisten vanhempien lapsia opiskelemaan, ja on aika hämmästyttävää, jos heiltä täysin kielletään suomen kielen käyttäminen esimerkiksi välitunneilla. Toivonkin, että ministeri lausuisi oman mielipiteensä siitä, voidaanko rangaista siitä, jos ruotsinkielisessä koulussa lapset käyttävät suomen kieltä välitunnilla. Onko se asiallista Suomessa, että rangaistaan siitä, että käyttää väärää kieltä koulussa?

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Yhdyn edelliseen puhujaan ja ministeriinkin siinä lopussa taas sovittelevasti, että kaksikielisyys on kyllä erinomainen lahja. Jopa Ruotsissa aikoinaan Hep Stars, sitten tulivat myöhemmin Abba ja Tages ja Shanes ja Ola and the Janglers, kaikki lauloivat englannin kielellä ja olivat loistavia yhtyeitä 60- ja 70-luvun alussa.

Kaksikielisyyteen: Tosiaan opin englantia, voisiko sanoa, aika loistavasti, toki ruotsiakin, mutta inhosin sitä sen verran, johtui opettajan tyylistä ja justiin ehkä tästä väkinäisyydestä. Mutta siihen liittyen — Korsnäs tai Närpes — olin läänintaiteilijana Vaasan läänissä, ja herra paratkoon ja siunatkoon, että nyt Vaasan läänistä valitaan yksi kansanedustaja tulevaisuudessa vähemmän, mikä ilmeisesti vähän helpottaa tilannetta. Tämä on niin sanottua suomalaista ironiaa.

On pakko ihmetellä tämmöistä nykyhetkeen liittyvää leimaamistilannetta, että kun opetusministeri Kiurulta kysyin, eikö hän tiennyt, että myös rkp:läinen vähemmistövaltuutettu on saamelaiskäräjien päämasinoija, jopa saamelaiskäräjien Näkkäläjärvi kääntyi RKP-uskoon, jossa on hyvin tämmöinen elitistinen sävy koko asiassa, niin opetusministerikään ei tiennyt. Hän uskoi sosialidemokraattina edelleen siihen upeaan ajatukseen, vaikka jyväskyläläinen tutkimus 1,5 vuotta sitten totesi, että Suomen oikeistolaisimmat puolueet ovat RKP ja kokoomus.

Puhemies! Sen takia kysyisin ministeriltä: kun Eva Biaudet pätemättömänä valittiin aikoinaan — kunnioittamani kyllä Eva Biaudet — tähän asiaan, niin ensimmäisiä juttuja, mitä hän nosteli, oli niin sanottu hihamerkkikohu, joka johtui siitä, että Schengenin sopimusta sovellettiin poliisin suhteen niin, että tutkittiin passeja Lahden torilla, ja sitten Yle, josta olen jo maininnut, kuinka...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Jos edustaja jatkaa, niin tuletko tänne puhujapönttöön, vai?

Puhuja:

No, minä voin kysyä tämän loppuun. — Koska me alamme saada sitä takaisin, ministeri, kun me suomenkieliset olemme antaneet niin paljon tälle teidän yhteiselle rakentamiselle, että lakkaisitte tavallaan solvaamasta, että me olemme teitä vastaan? Teitä on aina (Puhemies koputtaa) puollettu. Koska te puollatte meitä?

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on otettu avuksi tulkkauspalvelut. Itse ajattelen niin, että se ei olisi todellakaan taloudellinen eikä ratkaiseva kehitys, että suomalaiset lopettaisivat ruotsin kielen opiskelun ja sitten jostakin keksittäisiin nämä ruotsinkieliset tulkit, jotka ryhtyisivät palvelemaan ihmisiä. Minä olen itse entisessä työssäni psykoterapeuttina työskennellyt tulkin välityksellä ja voin sanoa, että se on kaksinkertainen aika, mikä joudutaan käyttämään silloin, kun tulkki on mukana siinä työssä. Minä luulen, että se ei tule olemaan yhtään halvempaa. Minusta halvempaa ja tehokkaampaa on se, että meidän nuoret ja lapset ja aikuisetkin opiskelevat sekä suomea että ruotsia ja taitavat ne mahdollisimman hyvin, koska pystyvät sitten liikkumaan ympäri Suomea ja menemään töihin sinne, missä töitä on. Siinä mielessä minusta täytyy sanoa, että tässä keskustelussa on erityinen sävy. Puheen pitäjät keskustelevat RKP:stä ja puolueista ja virkojen täyttämisestä eivätkä ehkä niinkään siitä, mikä oikeus meidän nuorilla olisi opiskella, puhua omaa äidinkieltään ja saada sitä kautta myös palveluja itselleen.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy antaa tuki tälle edustaja Niikon erinomaiselle ehdotukselle siitä, että tämän kunnan kaksikielisyyden voisi korvata sillä, että ruotsinkielisille tarjottaisiin näitä tulkkipalveluja aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi maahanmuuttajille tällä hetkellä. Kysyisinkin ministeriltä, olisitteko valmis lähtemään tukemaan tällaista ajatusta.

Sitten vielä toinen kysymys siitä, osaatteko, ministeri, arvioida sitä, kuinka moni kunta tulevaisuudessa pidemmällä aikavälillä saattaisi haluta muuttaa itsensä kaksikieliseksi, ja onko tästä mitään arviota ja onko arviota siitä, paljonko tämä tulee mahdollisesti maksamaan pidemmällä aikavälillä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Olen ministerin kanssa samaa mieltä siitä, että kaksikielisyys on rikkaus Suomessa. Emme me sitä missään tapauksessa kiistä emmekä tyrmää. On hieno asia, että me olemme kaksikielinen maa, meille kuuluu suomen ja ruotsin kieli äidinkielenä ja meillä on vankka historia Ruotsin suuntaan sekä myös Venäjän suuntaan.

Mutta kysymys on nimenomaan tästä, mihin me nykypäivänä tarvitsemme määrättyjä säädöksiä. Voitaisiinko joissain säädöksissä joustaa ja niitä soveltaa esimerkiksi nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen tai yhteiskunnalliseen tilanteeseen? Pakollahan me emme saa ketään oppimaan mitään kieltä. Kaikenhan pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen. Siinä mielessä pidän huolestuttavana sitä, jos kouluissa esimerkiksi on tämmöinen niin kutsuttu pakko, että siellä ei puhuta muuta kuin ruotsia, jos ollaan ruotsinkielisessä koulussa, edes välitunnilla. Onko se tätä aikaa, kysyn edelleen ministeriltä. Ei tämä ole pelkästään opetusministerin vastuualueella oleva asia, vaan onhan se myös teidänkin vastuualueellanne siinä mielessä, että tämä on myös määrätynlainen ihmisoikeuskysymys. Miten me voimme olettaa, että meidän lapsemme oppivat suomen kieltä ruotsinkielisissä kouluissa tässä maassa, jos me emme anna heille mahdollisuutta myös leikin kautta sitä toteuttaa vapaa-aikana?

Siinä mielessä, edustaja Väätäinen, kun mainitsitte siitä, että tämmöinen tulkkauspalvelu ei olisi hyvä asia tai olisi jollakin tavalla harhaanjohtava asia, muistutan kuitenkin siitä, että hyvin monet, jotka käyttävät ruotsinkielisiä palveluita, osaavat kyllä suomen kieltä. Heillä on toki oikeus käyttää ruotsin kieltä, äidinkieltään, siinä palveluhommassa, mutta kysymyshän on siitä, onko se välttämätöntä sen kannalta, että hän saa palvelua. Tulkkauspalvelussa olisi se etu, että sieltä tulisi myös aivan varmasti hyvää ruotsin kieltä, jota ei välttämättä virkamiesruotsia osaava henkilö aina pysty antamaan.

Arvoisa puhemies! Tämä oli vain yksi ajatus siitä, että voidaan jollain tavalla säästää kustannuksia joissain kunnissa, joissa menee kohtuuttomuuksiin vaatia kaikilta virkamiesruotsia. Siinä mielessä tämä on rajattu ajatus.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä ministerille. Tietenkään ei kuulu, mutta olen Ylen hallintoneuvoston jäsen ja lähetin kaikille viestin, kun arvostamastani Kjell Westöstä — palkittu ja kaikkea muuta, nyt viime aikoina Frankfurtin kirjamessuilla oli erittäin tärkeässä roolissa — FST:n uutisissa, kun tarkastin, ja sitten myös suomalaisen Ylen uutisissa englantilais-amerikkalainen naisasiantuntija sanoi, että hän luuli aina, että Kjell Westö on suomalainen, mutta tämä olikin ruotsalainen. Ja kun lähetin kaikille tiedon, niin kukaan ei korjannut tätä. Näin ruotsalaisuuden päivän kunniaksi nyt voimme päätyä siihen, että RKP tai FST tai... Miten voi päästää asiantuntijatoimittajalauma lävitse sen, että Westö on ruotsalainen? Se kuulostaa tänä päivänä täysin uskomattomalta. Sen on pakko olla jotain muuta kuin sitä, että Suomea RKP:n ja FST:n kauttakin nostetaan maailman brändäyksen huipulle luovuudessa ja innovatiivisuudessa, vai mitä ministeri?

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! En toki ole sanonut, että tulkkaus olisi huono asia, vaan sanoin, että en näe sitä ratkaisuna tähän kielikysymykseen. Suomessa on valtava määrä kieliä, joita tulkataan silloin, kun asiakkaat hakevat palvelua sosiaali- ja terveydenhuollosta, poliisilta ja niin edespäin, ja tiedän, miten vaikeaa on saada riittävästi tulkkeja käyttöön. Minä luulen, että jos kävisi niin, että kaikille ruotsinkielisille, jotka eivät suomen kieltä osaa riittävästi, tarjottaisiin tulkkipalvelut, niitä tulkkeja ei olisi niin paljon Suomenmaassa, että se palvelutarve pystyttäisiin täyttämään. Siinä mielessä minusta on tärkeämpää se, että ihmiset oppivat kielen ja sitä kautta me saamme niitä työntekijöitä, jotka pystyvät myös sitten ruotsin kielellä palvelemaan meidän ruotsinkielistä väestöä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministeri Henrikssonilta, kun hän on täällä paikalla, ihan sitä, että kun Elinkeinoelämän keskusliitto on tehnyt tämmöisen selvityksen jäsentensä keskuudessa siitä, mitä kieliä olisi syytä osata, niin englannin kieli on ykköskieli, on ja pysyy, ja ruotsin kielen merkitys on vähentynyt. Pakkoruotsista olisi syytä luopua ja valinnanmahdollisuuksia syytä lisätä. Venäjän kielen merkitystä edelleen korostettiin, ja sen osaaminen rakennusalalla olisi hyvin tärkeää ja hyödyllistä. Myös kiinan ja espanjan merkittävyys kasvavat tulevaisuudessa. Tähän EK:n kyselyyn vastasi yrityksiä, jotka työllistävät yhteensä 370 000 ihmistä.

Nyt kun pohditaan Suomen taloustilannetta tällä hetkellä ja sitä, että meidän vienti ei meinaa oikein vetää, se johtuu tietysti monista syistä, ennen kaikkea tästä omasta valuutasta. Sitten Ruotsi on usein meidän kilpakumppanimme samoilla markkinoilla, ja ruotsalaiset osaavat monipuolisemmin kieliä, he ovat sosiaalisesti taitavampia kauppamiehiä, -naisia. Me annamme tavallaan kilpailuedun Ruotsille tässäkin asiassa, kun suomalaiset osaavat sitä pakkoruotsia, jolla ei pärjää juuri missään, ja me emme osaa monipuolisesti niitä kieliä, joita maailmalla tarvitaan.

Oletteko te koskaan lukenut tätä Elinkeinoelämän keskusliiton tutkimusta, ja jos olette, niin mitä mieltä olette siitä? Onko tutkimus jotenkin väärä tai turha tai epäuskottava? Sitä kysyisin.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan pakkoruotsista, niin minä ihmettelen tässä sitä asiaa, että edes suomenruotsalaiset eivät usko siihen eivätkä luota siihen. Kerron esimerkin.

Meillä on Vaasassa käyty kovaa keskustelua siitä, mihin erikoissairaanhoidon pitäisi suuntautua, Turkuun vaiko Tampereelle. Turkuunhan se on menossa sen takia, että siellä on ruotsin kieli, vaikka matkaa sinne tulee aika paljon, viisi tuntia yhteen suuntaan, ja Tampereelle olisi vain kaksi tuntia. Minulta kysyttiin myös tätä, kumpaanko suuntaan minä olisin kallellaan. Minä vastasin, että Tampereelle, jolloinka seuraava kysymys oli, että miten luulen, että ruotsinkieliset saisivat silloin palvelua, jos tämä erikoissairaanhoito sitten annettaisiin Tampereelta. Tämä oli Radio Vegan haastattelu muuten. Sanoin siihen, että totta kai he saisivat sen ruotsin kielellä, että meidän kaikki lääkärimme ovat suorittaneet kielitutkinnon ja meidän kaikki lääkärimme ovat lukeneet koulussa ruotsia, he pystyvät kyllä palvelemaan potilaita ruotsin kielellä, minkä jälkeen sain oikein vyöryn vastauksia siitä, että eikö kansanedustaja tiedä, etteivät lääkärit osaa ruotsia, eikö kansanedustaja tiedä, ettei kouluruotsilla missään pärjää ja että lääkärit eivät pysty palvelemaan sillä kielellä.

Miksi tätä kieltä täytyy sitten pakosta lukea, jos ei kukaan usko siihen? Jos suomenkieliset sanovat, että emme osaa sitä, jos ruotsinkieliset sanovat, että te ette osaa sitä, niin joku asia jossakin mättää.

Sinänsä olen sitä mieltä, että kieliä on hyvä osata. Det är också så att jag tycker om att prata svenska, det går. Det är inget problem. Mutta miksi sen täytyy olla pakonomaista, miksei sitä voitaisi tehdä vapaaehtoisesti ja miksei sitä voitaisi tehdä niin, että kaikilla olisi kivaa? Silloin voitaisiin sanoa: Det är jättekiva att vi kan tala två språk här i Finland.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Minä olen ollut kouluissa muutamassa paneelissa, ja sitten siellä on aina tullut esille, kun on kysytty, mikä on se vastenmielisin kieli taikka aine siellä koulussa, ylivoimaisesti eniten pakkoruotsi. Kysytään, miksi tämä ei ole vapaaehtoista. Sanotaan, että pakkoruotsi on se vastenmielisin mutta se on vain pakollista siellä opiskella, ja he sanovat, etteivät he koskaan tarvitse sitä.

Minun entinen avustajani puhui kuutta kieltä ja osasi myös ruotsia ja sanoi, että hän on tarvinnut niitä kieliä kaikkia muita paitsi sitä ruotsia, käynyt kerran ruotsinlaivalla mutta sielläkin puhuttiin englantia. Mitä hyötyä tämmöisestä on? Se on illuusio, sitä se on. Yksi kaveri tuli Amerikasta, hän oli sitä tutkinut ja sanoi, että se maksaa Suomelle toista miljardia vuodessa koko homma. Mitä hyötyä meillä on tuommoisesta pakollisesta tämmöisessä taloudellisessa tilanteessa?

Sitten vielä: Jos minä haluan kuunnella radiota, kun menen tuonne Kainuuseen päin tai tuonne, kaikki asemat siellä tahtovat sammua ja pätkiä, mutta Radio Vega vain kummasti kuuluu. Kuka sitä siellä tarvitsee? Mistä tämmöinen johtuu, ja miten tämä on saanut tämmöisen aseman tässä maassa? Siis minä en ole sitä vastaan, että rannikolla ja siellä, missä ruotsia tarvitaan ja puhutaan, niin ei muuta kuin that’s it, antaa mennä vain. Mutta tämmöinen pakollinen tällä seudulla, missä sitä ei tarvita, on rahan tuhlausta.

Jatkuu...

[Hillevi Henanen]

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner nosti hyvän näkökulman esille siitä, että kilpailukyvyn kannalta Suomessa olisi hyvä osata myös muitakin kieliä kuin ruotsin kieltä. Tulevaisuudessa varmasti kauppaa tehdään eniten Aasiassa, ja kiinan kieli olisikin suotava kieli, jota suomalaiset rupeaisivat opiskelemaan, eikä pidä unohtaa myöskään venäjän kieltä. Siinä mielessä meidän tulisi elää tässä ajassa eikä betonoida vanhoja perinteitä sellaisilla rakenteilla, joita ei haluta missään olosuhteissa muuttaa.

Pakkoruotsi-sanahan on tullut juuri siitä, että sitä on pakko opiskella, vaikka esimerkiksi englanninkielisiä palvelujen käyttäjiä on Suomessa enemmän kuin ruotsinkielisten palvelujen käyttäjiä. Siinä mielessä olisi suotavampaa, jos puhuttaisiin vaikka pakollisesta englannin kielen opiskelusta. Tämä on nykyaikaa. Meidän tulee eduskunnassa keskustella näinkin arasta aiheesta, kuinka tarkoituksenmukaista on tämä ruotsin kielen pakollinen opiskelu.

Arvoisa puhemies! Toki me olemme pikkasen kauas eksyneet tästä alkuperäisestä aiheesta nyt, tämä teema menee tähän pakkoruotsiin, mutta kuitenkin kun tuossa hallituksen esityksessä nimenomaan lisätään kuntien velvoitteita kaksikielisyyden osalta tai sinänsä tuodaan esille, mitä ne velvoitteet ovat, jos kaksikielisyysmääritelmä tulee lukuun, niin tämä on myös kallis kustannus kunnille. Ei välttämättä valtionosuusjärjestelmä pysty kattamaan niitä kustannuksia, ei varsinkaan, jos mennään koulutuspuolen ja muiden puolien laskelmia katsomaan.

Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta paras ratkaisu olisi se, että ruotsin kieli ennemmin tai myöhemmin tulisi vapaaehtoiseksi koulujen opetusjärjestelmässä ja pidettäisiin edelleen huoli siitä, että rannikkoalueella, missä ruotsinkielisiä on paljon ja missä ruotsinkielinen enemmistöosuus on, toki viranomaiskielenä ruotsin kieli voisi olla jatkossa pakollista. Tämä on kuitenkin kestämätön tilanne, (Puhemies koputtaa) että me jatkamme pakkoruotsia virkamieshenkilöstön keskuudessa niissä kunnissa, missä sitä harvakseltaan tarvitaan.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Varmasti se olisi maailmantalouden kannalta kaikkein parasta, jos me kaikki vain puhuisimme yhtä kieltä koko maailmassa. Se varmasti kannattaisi, ehkä meidän kannattaisi ruveta miettimään semmoista linjaa. Tällä haluan tietenkin sanoa, että jos nyt myös muistaisimme sen, että varmasti meillä jokaisella on oma kieli-identiteetti, me kannamme huolta siitä, että me saamme käyttää omaa äidinkieltämme ja niin edelleen, ja Suomen laki lähtee myös siitä, että tässä maassa on kaksi kansalliskieltä ja palvelut pitää turvata molemmilla kielillä ja siitä pidetään huolta.

Tämä lakiesitys ei tuo mitään lisävelvoitteita, vaan se antaa kunnille mahdollisuuden vapaaehtoisesti päättää siitä, haluaako yksikielinen kunta nyt tulla kaksikieliseksi vai ei. Se ei lisää kuntien velvoitteita, vaan se päinvastoin antaa kunnalle sen mahdollisuuden. Se antaa kunnalle myös mahdollisuuden taata sitten siinä kunnassa palvelut molemmilla kielillä, sekä suomeksi että ruotsiksi. Se on sen takia hyvä esitys, jota myös hallitus on yksimielisesti kannattanut.

Tässä tuli esille kysymys, joka taas meni opetusministerin puolelle, mutta koska tässä nyt on kysytty minun henkilökohtaista mielipidettäni siihen kysymykseen, niin totta kai on niin, että koulussa jokaisen pitää saada puhua välitunneilla sitä kieltä, mitä haluaa puhua. Mutta meidän pitää myös muistaa, että sen takiahan meillä on suomenkielisiä kouluja ja on ruotsinkielisiä kouluja. Vanhemmat päättävät, mihin kouluun he haluavat lapsensa sijoittaa, ja totta kai jos esimerkiksi ruotsinkielinen perhe tekee sen päätöksen, että laittaa lapsensa suomenkieliseen kouluun, niin sitten täytyy tietenkin lähteä siitä, että siinä ympäristössä puhutaan suomea, mutta eihän se tarkoita sitä, että siltä lapselta saisi kieltää sen ruotsin kielen käyttämisen välitunneilla.

Sitä pitäisin erittäin tärkeänä, että me Suomessa nyt voisimme saada aikaiseksi enemmän kielikylpykouluja. Omassa kaupungissani Pietarsaaressa meillä on erittäin hyvin toimiva kielikylpykoulu, jossa sekä suomen- että ruotsinkieliset lapset ovat samassa koulussa. Ruotsinkieliset lapset saavat opetusta suomeksi, ja suomenkieliset lapset saavat opetusta ruotsiksi, ja tämä järjestelmä toimii siellä hyvin.

Tässä tulivat esille myös nämä tulkkauspalvelut, voitaisiinko lähteä niihin. En suosittelisi sitä. En haluaisi esittää omassa kotikaupungissani, että suomenkieliselle vähemmistölle ruvettaisiin tulkkaamaan palvelut suomeksi. Sitä minä en haluaisi esittää enkä halua myöskään esittää sellaista niillä paikkakunnilla, joilla ruotsi on vähemmistökielenä.

Puhemies! Tässä kaiken kaikkiaan meillä on hyvä esitys, joka antaa nyt niille kunnille, jotka haluavat tulla vapaaehtoisesti kaksikielisiksi, sen mahdollisuuden, nyt kun valtionosuusjärjestelmä muuttuu ensi vuoden alusta. Se on reilua, ja se on hallitukselta myös reilu kädenojennus näille kunnille. — Kiitos.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, tämähän, että kunnat voivat ryhtyä kaksikielisiksi, on käymässä myöskin toisinpäin tuolla Pohjanmaalla. Siellä Närpiö on ilmoittanut, että Närpiöstä voisi tulla kaksikielinen, elikkä närpiöläisillä suomenkielisillä olisi oikeus ja mahdollisuus saada palveluja silloin myöskin Närpiössä suomeksi. Mutta miten on sitten esimerkiksi Luoto, joka on täysin ruotsinkielinen kunta, miten siellä suomenkielinen pärjää, varsinkin kun taas ruotsinkielisellä puolella ei haluta näköjään kovinkaan paljon opiskella suomea eikä hirveästi opiskella?

Sitten haluaisin kysyä teiltä vielä. Taisi olla Ekenäs, jossa oli tilanne se, että suomenkielisten lasten ensimmäinen vieras kieli koulussa on ruotsi ja suomenkielisten lasten englannin kielen opetus alkaa vasta seitsemänneltä luokalta. Asettaako tämä teidän mielestänne suomenkieliset lapset siellä eriarvoiseen asemaan muitten koululaisten kanssa? Onko tämä este tai jonkinlainen haitallinen asia, että nämä Ekenäsin suomenkieliset lapset eivät pärjääkään englannin kielellä sitten, koska heidän englantinsa alkaa vasta niin myöhään? He saavat siis tietysti opetusta muutoin suomeksi, mutta sitten ruotsin kieli tulee vieraana kielenä ensimmäisenä. Onko tämä sen tarkoitus, jos me pidämme Suomea kaksikielisenä alueena, että joissakin kunnissa lapset kaksikielistetään sen kustannuksella, että he eivät opi tämmöisiä metropolin kieliä, kuten esimerkiksi englantia?

Sittenhän meillä on tietysti toinen asia, mihin me kyllä tulemme jonkun ajan päästä tässäkin salissa puuttumaan, ja se on tämä saamelaiskysymys. Läheskään kaikki ihmiset, jotka Saamenmaalla asuvat, ja vaikka olisivat sisaruksia, niin sisaruksien lapsista osa saa saamenkielisen päivähoidon, osa ei saa. Osa saa saamen kielen opetusta koulussa, osa ei saa, riippuen siitä, saavatko he saamen statuksen itselleen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä vastauksesta, että ihan suoraan annoitte vastauksen kysymyksiini, vaikka voivat vähän tuntua kiusallisilta kysymykset.

Mutta ihan aidolla vilpittömyydellä ainakin itse esitin kysymykseni näissä asioissa. Kannan huolta siitä, jos lapsilta viedään oikeus leikkikielenä käyttää sitä kieltä, mitä haluaa. Mielestäni se ei ole tämän ajan hengen mukaista. Tästä olen keskustellut itsekin meidän Vantaan johdon kanssa, ja sitä on perusteltu juuri tällä tasolla, että heidän kuuluu oppia siellä ruotsinkielisessä koulussa ruotsia, ja on yritetty väistää sitä niin sanottua pakko-sanaa, mutta tosiasiassa se kuitenkin on totta hyvin monessa koulussa. Siinä mielessä on hyvä, että ministerikin ymmärtää sen, että ei se heikennä lapsen asemaa, vaikka välitunnilla puhuttaisiin sitä kieltä, mitä halutaan, vaikka suomen kieltä, sen kielen oppimisen kannalta. On tärkeää antaa lapsen kehittyä haluamallaan kielellä Suomessa. Jos se on suomen kieli, niin toki sekin pitäisi suoda, vaikkakin on kysymyksessä ruotsinkielinen koulu.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen varma siitä, että tulkkauspalveluihin siirtyminen olisi aivan varmasti kustannustehokkaampi ja inhimillisempi ratkaisu tähän ongelmaan kuin koko Suomen pitäminen kaksikielisenä.

Suomen väestöstä vain noin 5 prosenttia on ruotsinkielisiä, ja sellaisia ruotsinkielisiä, jotka eivät osaa suomea lainkaan, on vain 1 prosentti koko väestöstä — siis vain 1 prosentti. Tällä haluan, arvoisa puhemies, tuoda esille sen ja vastata edustaja Väätäiselle, että kyllä tällaiselle pienelle kielivähemmistölle aivan varmasti nämä tulkkauspalvelut saataisiin järjestymään. Eli tämä olisi mielestäni varmasti järkevä ja vakavasti harkittava ratkaisu tähän ongelmaan, ja toivon, että sitä harkitaan tulevaisuudessa vakavasti.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kysyisin arvoisalta ministeriltä tämmöisen jutun. Jos minä menen Närpiöön töihin ja työpaikalla puhutaan ainoastaan ruotsia, niin minun on puhuttava siellä ruotsia. Ei minulle tule sinne suomenkielistä tulkkausta. Mutta meillä Viitasaarella on tämä yksi ruotsinkielinen. Jos sinne nyt sattuisi tulemaan ruotsinkielinen töihin meille, niin laissa sanotaan näin, että hänelle on taattava äidinkielellä tulkkaus siellä työpaikalla. Onko tämä oikeudenmukaista, ja paljonko se maksaisi meille esimerkiksi, jos me joudumme yhden ihmisen takia palkkaamaan siihen tulkin? Tämmöinen on käytäntö. Miten on?

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Haluaako ministeri vastata?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Minä lähtisin nyt suosittelemaan sitä, että edustaja Hakkarainen myös lukisi kielilakia. Kielilaissahan ei ole sellaisia säännöksiä, että jos kunnassa on yksi henkilö, jolla on vähemmistön äidinkieli, siitä kunta tulisi kaksikieliseksi. Näinhän se ei ole. (Perussuomalaisten ryhmästä: Mutta palvelut!) — Palvelut on sitten eri asia. Jokaisella suomalaisella on oikeus opetukseen omalla äidinkielellään. Elikkä jos tämä yksi henkilö on lapsi, niin hänellä on oikeus, jos hän on ruotsinkielinen, käydä ruotsinkielistä koulua, ja kunnan on se hoidettava. Sitä voidaan tehdä yhteistyössä jonkun muun kunnan kanssa. Sosiaali- ja terveyspuolella on oma lainsäädäntönsä, joka lähtee siitä, että kansalaisen on saatava sosiaali- ja terveyspalvelunsa myös omalla äidinkielellään. Tässä on se lähtökohta, ja se on mielestäni hyvä lähtökohta.

Puhemies! Tässä valitettavasti edustaja Tolppanen ei ollut keskustelussa ihan alusta lähtien, ja jos olisi ollut, niin hän olisi myös kuullut tämän esityksen tarkoituksen. Elikkä juuri tässä esityksessä mahdollistetaan nyt se, että kunta, esimerkiksi Närpiön kunta, voi hakeutua vapaaehtoisesti kaksikieliseksi kunnaksi. Ja kun kysyitte siitä, miten muuten Luodossa on palvelut järjestetty suomeksi, niin satun tuntemaan sen tilanteen aika hyvin. Luodossa ne palvelut on järjestetty erittäin hyvin yhteistyössä Pietarsaaren kaupungin kanssa, joten myös Luodossa palvelut pelaavat suomeksi. Nyt on Luodon kunnan asia miettiä sitä, haluaako Luoto hakeutua vapaaehtoisesti kaksikieliseksi kunnaksi, ja se on Luodon valtuuston asia päättää.

Arvoisa puhemies! Minä tiedän, että meillä on monta asiaa vielä listalla tänään, ja tiedän myös, että kansalaisaloite on tulossa keskusteluun. Varmasti olisi syytä sitten käydä keskustelua tästä koulutuspuolesta ja siitä, mitä kieliä luetaan koulussa, siinä keskustelussa lähemmin, koska en ole opetusministeri enkä kuntaministeri. Yritän tässä nyt hoitaa oikeusministerin tehtäviä, mutta totta kai tämä on mielenkiintoinen asia, josta pitää keskustella ja saa keskustella. Näin ruotsalaisuuden päivänä se oli äärimmäisen hienoa, että myös tässä salissa käytiin nyt tätä keskustelua. — Tack så mycket.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Kiitoksia ministeri Henrikssonille. Ja kun kansanedustaja Hakkaraisen tädin mies on ruotsinkielinen, niin eikö se ole ihan hieno asia vaan?

Keskustelu päättyi.