WikipediaReino Oittinen (1912 Helsinki – 1978 Helsinki) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko ja virkamies, joka toimi yli kaksi vuosikymmentä Kouluhallituksen pääjohtajana (1950–1972) ja opetusministerinä viidessä eri hallituksessa. Hänet muistetaan ennen kaikkea Suomen peruskoulun isänä.
--- isä oli veturinkuljettaja, joka erotettiin sisällissodan jälkeen väliaikaisesti valtionrautateiden palveluksesta. Oittisen kaksi äidinpuoleista tätiä, Iida Vihuri ja Kaisa Hiilelä, olivat SDP:n kansanedustajia ---
--- kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta vuonna 1931, opiskeli yhteiskuntatieteitä ja valmistui kolmessa vuodessa erinomaisin arvosanoin. --- Väitöskirjan teko jäi Oittiselta kesken, kun hän pääsi tiukan vaalin jälkeen vuonna 1934 vain 22-vuotiaana Valkeakosken työväenopiston rehtoriksi. --- [monia merkittäviä tehtäviä]
--- SDP:n kasvatustoimikunnan puheenjohtajana Oittinen oli avainhenkilö laadittaessa puolueelle uutta ohjelmaa ---
Oittinen toimi opetusministerinä 1948–1950 Fagerholmin, 1951–1953 Kekkosen, 1957–1958 von Fieandtin, 1963–1964 Lehdon ja 1966–1968 Paasion hallituksissa, joista kolmessa viimeisessä samanaikaisesti pääministerin sijaisena.---
--- 1950 --- kouluhallituksen pääjohtajaksi --- yhtenäiskoulun toteuttamisesta tuli Oittiselle elämäntehtävä. ---
Kehitys lähti liikkeelle maalaisliittolaisen opetusministeri Johannes Virolaisen asetettua koulujärjestelmän uudistamista pohtineen kouluohjelmakomitean 1950-luvun lopulla. Oittisen johtama riitaisa komitea pusersi 1959 vähemmistönsä kantaa heijastelevan mietinnön, jossa tuettiin yhtenäiskouluun siirtymistä.
Vuonna 1961 Oittisen johtama kouluhallitus antoi mietintöä puoltavan lausuman, joka auttoi kääntämään riittävän monen porvaripuolueen poliitikon pään. Eduskunnassa meni marraskuussa 1963 läpi ponsi, jossa vaadittiin hallitusta ryhtymään toimiin yhtenäiskoulun toteuttamiseksi.
Opetusministeriksi sopivasti palannut Oittinen asetti uuden peruskoulukomitean, jota jälleen johti itse. Komitean työn valmistuttua hän oli jo opetusministerinä uudessa hallituksessa, ja saattoi keväällä 1967 antaa peruskoulu-uudistusta koskevan lakiesityksen eduskunnalle.
Hän joutui arvostelun kohteeksi vastustettuaan pakollista ruotsin opiskelua, joka lisättiin jälkeenpäin esitykseen, eikä häntä siksi huolittu opetusministeriksi enää keväällä 1968 aloittaneeseen Koiviston hallitukseen. Ateistina hän olisi halunnut myös lakkauttaa tunnustuksellisen uskonnonopetuksen, mutta katsoi sen olevan toistaiseksi epärealistinen tavoite.
Oittisen viimeisiä työvuosia haittasi ja eläkkeellejäämistä ennenaikaisti loukkaantuminen auto-onnettomuudessa kesällä 1966. Kouluhallituksen johdossa hänen uransa viimeiseksi vaiheeksi jäi eduskunnan vuonna 1968 hyväksymän peruskoulu-uudistuksen toimeenpano, joka kesti vielä vuosikymmenen. ---
Oittisen viimeisinä pääjohtajavuosina koulumaailmankin yli pyyhkäissyt vasemmistolainen opiskelijaradikalismi ja kouludemokratiahankkeet jättivät hänet kylmäksi. Lapualaisaikana miltei koulutoveriensa muiluttamaksi joutunut Oittinen vastusti politiikan tuomista kouluihin ---
--- Ensimmäiset peruskoulut aloittivat toimintansa Pohjois-Suomessa vuonna 1972 samoihin aikoihin kuin Oittinen jäi halvauskohtauksen vuoksi eläkkeelle, ja viimeiset kansa- ja oppikoulut siirtyivät historiaan Helsingissä 1978, jossa hän kuoli samana vuonna.
---
Pakkoruotsittoman peruskoulun isä, Reino Oittinen (sd.)
Pakkoruotsittoman peruskoulun isä, Reino Oittinen (sd.)
Olipa mies aikaansa edellä. Sai kuitenkin nähdä peruskoulun toteutuvan, vaikka hänen johdollaan valmiiksi suunniteltua pakkoruotsitonta peruskouluta emme saaneet 1968 - ja odotamme sitä yhä yli viisikymmentä vuotta myöhemmin...
Re: Pakkoruotsittoman peruskoulun isä, Reino Oittinen (sd.)
Aikalaiskuvaus pakkoruotsin tulosta peruskouluihin:
Piri on väitöskirjassaan Suomen kieliohjelmapolitiikka (2001, JY s. 52) kertonut muita lähteitä lainaten siitä, miten pakkoruotsi syntyi 60-luvulla: ”--- koulunuudistus toi esiin --- painostusryhmiä. --- kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) --- kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. --- alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta --- [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli."
Sama toisin sanoin: Netistä löytyy Opetusneuvos Joutsimäen kuvaamaksi nimetty tapahtumakulku: "Demarit saivat vaalivoiton 1966 ja syntyi Paasion (sd) hallitus, opetusministeriksi R.H. Oittinen, fil.tri (sd), jolle peruskoulu oli silmäterä. Oittinen kysyi asiantuntijoillta, mitä kieliä tai kieli tulevaan peruskoululakiin. Hänelle vastattiin: englanti. Oittinen jatkoi suunnittelua niiltä pohjilta ja vei asian jopa eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyyn. 1968 Presidentinvaaleja käytettiin perusteena hallituksen vaihdolle, vaikkei pressa vaihtunutkaan. Hallituksen pääministeriksi tuli Mauno Koivisto (sd), opetusministeriksi Johannes Virolainen. Virolainen houkutteli RKP:n hallitukseen vasemmistoa tasapainottavaksi tekijäksi. RKP:n ehtona oli pakkoruotsi peruskoululakiin. Kaikella R.H. Oittisen siihen asti näkemällä vaivannäölle ja sivistysvaliokuntaan asti ehtineelle esityölle ei pantu arvoa."
Re: Pakkoruotsittoman peruskoulun isä, Reino Oittinen (sd.)
RKP:n ohella Ruotsin valtio puuttui myös Suomen tilanteeseen 1968 pakkoruotsin puolesta. Silloin oli muuten Ruotsin opetusministerinä Olof Palme 1967-69. Saattoi vaikuttaa paljonkin sosiaalidemokraattien sisäisessä kamppailussa.
-
Uusi kielipolitiikka
- Viestit: 2209
- Liittynyt: 08.12.2017 17:48
- Paikkakunta: Global
- Viesti:
Re: Pakkoruotsittoman peruskoulun isä, Reino Oittinen (sd.)
Sosialidemokraatit julistavat vieläkin olevansa pakkoruotsin takuupuolue,vaikka puolueen kannattajista 72% haluaa luopua pakkoruotsista..
Oliko Oittisen ehdotuksessa kuitenkin suomi pakollinen kieli maailman hemmotelluimman vähemmistön opetussuunnitelmassa?Oittinen kysyi asiantuntijoillta, mitä kieliä tai kieli tulevaan peruskoululakiin. Hänelle vastattiin: englanti. Oittinen jatkoi suunnittelua niiltä pohjilta ja vei asian jopa eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyyn.
Maan enemmistökielen osaaminen on nykyään kansainvälisesti tarkasteltuna vähemmistön perustaito.
Oliko Oittinen aikaansa edellä?
Ehkä svekomaanien itsetunto ei kestänyt sitä,että he joutuisivat opiskelemaan "alempirotuisen enemmistön" kielen,kun "alempirotuiset" samaan aikaan kansainvälistyvät englannin kielellä..
Tällainen katkeruus ja kauna on havaittavissa vieläkin heidän kommenteissaan.. jopa heidän ykkösmediassaan..