Monikielisyys nähdään antienglantina - missä kohtuus?

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
NRR
Viestit: 8513
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Monikielisyys nähdään antienglantina - missä kohtuus?

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 10.07.2019 09:36

Janne Saarikivi ottaa Ylellä kantaa kielitilanteeseen ja englantia vastaan:
https://yle.fi/uutiset/3-10837275?utm_s ... n=ylefiapp

Hänen lähtökohtansa on, että englanti on nurkkakuntaista ja jopa maailmasta vieraannuttavaa:
Länsimaiden koulutusjärjestelmän paradoksi onkin, että kaikkien oletetaan osaavan englantia, jolla on noin 400-500 miljoonaa äidinkielistä puhujaa, mutta oikeastaan kenenkään ei oleteta osaavan lähes samankokoisia arabian, hindin tai indonesian kieliä. Seurauksena on hyvin vaarallinen maailmankuva, jossa maailma jakautuu “omiin”, joihin voi samaistua englannin kielen välityksellä, ja vieraisiin, eli kaikkiin muihin.
Hän näkee saksan osaamisen puutteena, joka vinouttaa Euroopan sisäistä muuttoliikettä:
Vaikka Euroopan unionissa on eniten äidinkielisiä saksan puhujia, on Euroopan ylivoimaisesti laajimmin osattu kieli englanti, jota opiskellaan kouluissa koko maanosassa. Siksi Itä-Euroopan maista on suuntautunut paljon enemmän maahanmuuttoa Britanniaan kuin taloudeltaan ja väestöltään suurempaan Saksaan tai samankokoiseen Ranskaan.
Hän vaatii lisää nyt vielä harvinaisten kielten osaamista, mutta nytkin talouteen nojaten:
Talous ei kasva nopeimmin englanninkielisissä maissa, vaan siellä missä puhutaan esimerkiksi kiinaa, arabiaa, urdua, farsia ja indonesiaa.
Hänen toiveensa kunkin oman kielen arvostamiseksi sen sijaan pitäisi olla totta jo nyt:
Tulevaisuuden Euroopassa ei journalistien tule haukkua yhtään ministeriä tai eurokansanedustajaa huonosta englannin taidosta vaan päinvastoin puolustaa hänen oikeuttaan käyttää omaa kieltään EU-instituutioissa. Siinä tulee lähettää vaihto-oppilaita yhden suuren englanninkielisen maan sijaan joka puolelle.

Tulevaisuuden Euroopassa kansainvälisyys ei ole englannin kieltä vaan monikielisyyttä.
Aikaa keskustella 10.7.2019 klo 16 asti.

NRR
Viestit: 8513
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Monikielisyys nähdään antienglantina - missä kohtuus?

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 10.07.2019 10:17

Ymmärrän Saarikiven huolen, mutten ehdotonta tapaa - ja tiettyä ylimielisyyttä:
olen iloinen siitä, että Brexit-neuvottelut käydään EU:n vaatimuksesta ranskaksi. Se on simputusta, mutta oikeudenmukaista sellaista.
Saarikiven kritiikin kärki: Eurooppalaisten yhteinen englanti saattaa tuottaa maailmankuvan, jossa maailma jakautuu “omiin”, joihin voi samaistua englannin kielen välityksellä, ja vieraisiin, eli kaikkiin muihin.

Englanti helppona kielenä ja jatkossa kielenä, jota erilaiset tulkkausohjelmistot käyttävät, on kuitenkin myös avain maailmaan, jossa kieliin erikoistumaton ihminen voi olla osallinen tavalla, joka ei ole koskaan ennen ollut mahdollinen.

Se on tavisten maailma. Ihan huikea tasa-arvon maailma. Eettisyyttä ja empatiaa joudutaan rakentamaan joka tapauksessa, ja niitä on aina liian vähän - kieliopinnoista huolimatta. Se haaste ei häviä englantia väheksymällä.

Minusta kannattaa kunnioittaa englantia yhteisenä kielenä, jota ei tarvitse osata äidinkielen tasoisesti, se on ehkä vahvin siltamme maailmalle - ja avautuu myös niille, joille kielet ovat vaikeita.

Jatkossa kielikeskustelua tulisi käydä tästä näkökulmasta: Kuinka paljon pakolliset ja ylimitoitetut kieliopinnot voivat estää niiden kouluttautumista, joille kielet ovat vaikeita ja jotka muutenkin jo äidinkielen tai koulukielen haasteiden vuoksi tekevät muussa opiskelussa tuplatyön?

Palataanko pitämään kieliä "sivistyksen" oleellisimpana sisältönä? Keitä tämä asetelma hyödyttää?

NRR
Viestit: 8513
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Monikielisyys nähdään antienglantina - missä kohtuus?

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 10.07.2019 12:44

Talalta selkeä kommentti, josta osa tässä:
---

Englanti on ainoa tai yksi virallisista kielistä 115 maailman n. 200 valtiosta, joten aivan pian korvaavaa yleiskieltä englannille ei ole näköpiirissä.

Suomalaisessa kieltenopetuksessa pahin valuvika on Ruotsin ja suomenruotsalaisten 1968 runnoma ruotsi pakolliseksi kieleksi ensin peruskoulussa ja sittemmin korkeakoulutuksessa. Nyt ruotsi on ainoa pakollinen oppiaine kaikilla opintojen asteilla; alakoulussa, yläkoulussa, ammattikoulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa - ja ainoa kaikille pakollinen tutkinnon saamisen vaatimus.

Tästä huolimatta ruotsia ei osata eikä edes haluta oppia. Shit happened! Åbo Akademin ym. tutkimus 2014 osoittaa, että 74 % suomalaisista haluaa pakkoruotsin pois. Onkohan Rinteen poppoo sattunut lukemaan sen?

---

Suomessa ainoa järkevä kieliohjelma koulutuksessa on
1) ainoa valtakieli täällä eli suomi,
2) käyttökelpoisin kansainvälinen kieli eli englanti
sekä sen lisäksi EU:n tavoittelema 3) toinen vieras kieli, jonka on oltava valinnainen (se voi olla ruotsi niille, jotka sen haluavat oppia).

NRR
Viestit: 8513
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Monikielisyys nähdään antienglantina - missä kohtuus?

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 10.07.2019 12:57

Kommenteissa huomautetaan, että on turha verrata muita kieliryhmiä englantia äidinkielenään puhuvien määrään, jolloin englannille nousee haastajia, kun pitäisi verrata kieltä ylipäätään puhuvien määriä:
On täysin epäolennaista kuinka moni puhuu esim. englantia äidinkielenään. Olennaista on kuinka moni puhuu kieltä, ei se kuinka moni puhuu sitä äidinkielenä. Ja englanti on edelleen ykkönen puhujien kokonaismäärässä ja esim. jutussa mainitut hindi, arabia ja indonesia ovat kaukana perässä, eivätkä todellakaan ole "lähes samankokoisia":

1. englanti (1132 miljoonaa puhujaa)
2. kiina (1116 miljoonaa puhujaa)
3. hindi (615 miljoonaa puhujaa)
4. espanja (534 miljoonaa puhujaa)

(Lähde: Wikipedia artikkeli "List of languages by total number of speakers")

NRR
Viestit: 8513
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Monikielisyys nähdään antienglantina - missä kohtuus?

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 10.07.2019 13:04

Saarikivi piti kielten painoarvon muuttumista amerikkalaisten viihdetuotannosta johtuvana, tätä myös korjailtiin:
--- koulussa opetettiin että englanti on laajasti maailmalle levinnyt kieli Iso-Britannian siirtomaahistorian takia. Nyt yhtäkkiä se onkin levinnyt maailmalle Yhdysvaltojen hybridivaikuttamisen vuoksi?
Ennen toista maailmansotaa ranska oli diplomatian kieli ja saksa oli tieteen ja kaupan kieli, Itämeren alueella. Onneksi emme enää elä siinä maailmanjärjestyksessä.
niin on käynyt ennenkin, latina syrjäytti kreikan, ranska latinan ja englanti ranskan yleiskielenä länsimaissa.
Perimmäinen syy saksan kielen aseman kurjistumiseen olivat kansallissosialistit ja Saksan hävitty sota.

NRR
Viestit: 8513
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Monikielisyys nähdään antienglantina - missä kohtuus?

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 10.07.2019 13:57

Saarikivi: "Suomenkin media uutisoi Yhdysvaltain tapahtumista kuin omista. Terrori-iskut Amerikan maaperällä saavat satakertaisen huomion Indonesian tai Pakistanin terrori-iskuihin, samoin Yhdysvaltain vaalit verrattuna esimerkiksi Aasian väkirikkaiden maiden vaaleihin. Tämä kaikki johtuu siitä, että englannin kieli hallitsee mieliämme."

Ei näin.

Moni meistä käy lukemassa englanniksi uutiset Al Jazeerasta tai muista lähteistä - koska oma tiedonvälityksemme ei anna riittävän laajaa kuvaa.

Tiedonvälityksen ongelma ei ole edes toimittajien kielitaidon puute vaan yhdenmukaisuus ja painotukset johtuvat jostain muusta - ehkei ole aikaa tehdä laajempaa selvitystyötä...

NRR
Viestit: 8513
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Monikielisyys nähdään antienglantina - missä kohtuus?

#7 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 03.08.2019 06:49

Saska Saarikoski teki hesariin jutun Saarikivestä. Sellaisen maanläheisen jutun, jossa proffa on särmikäs tyyppi, jonka ei pitäisikään olla roolissa, missä kerrotaan muille kanssatallaajille, miten pitää elää, vaan reilusti eletään itse, myönnetään kuplat ja kuprut:
https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006192717.html
---
Monet Saarikiven oppituolin aiemmista haltijoista olivat arvostettuja yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden nimet tunnetaan yhä. Heihin kuuluvat esimerkiksi M. A. Castrén, Elias Lönnrot, August Ahlqvist ja E. N. Setälä.

Siksi on kiinnostavaa kuulla, millaiset kysymykset askarruttavat professori Saarikiveä, joka on epäilemättä yksi nykyisen kulttuurielämämme ”kuumista nimistä”.
---
”Vittu, taasko!” professori kommentoi ikävää yllätystä. Hänen mielestään pysäköinninvalvoja on toiminut turhan virkaintoisesti, viehän ajoneuvo aivan yhtä paljon tilaa, pysäköi sen kummin päin tahansa.
---
EHKÄ on syytä aloittaa kielistä, sillä Janne Saarikivi on polyglotti. Se tarkoittaa, että hän osaa todella monia kieliä. --- Kielet tulivat Saarikivelle kotoa, sillä hänen isänsä oli englantilaisesta ja ranskalaisesta filologiasta valmistunut kääntäjä, joka toimi virkamiehenä ulkoministeriössä. Kesä­loma­matkoilla Janne piti itsestään­selvänä, että vanhemmat puhuivat kunkin maan kieltä.

Kieliä on Saarikiven mielestä sitä helpompi oppia, mitä enemmän niitä osaa.

”Se on sama kuin vaikkapa pianonsoitossa: kun osaat soittaa vähän pianoa, on helppo oppia soittamaan lisää pianoa.”
---
Vuonna 1973 syntynyt Janne Santeri Saarikivi oli erilainen nuori. Pojalla todettiin ”motorisen kehityksen viivästymä”. Se tarkoitti sitä, että hän oli ikäisiään kaksi vuotta jäljessä ja kömpelö.
---
Koulukiusaaminen oli näiltä pohjilta jokseenkin itsestäänselvyys.
---
Yläasteella pahin kidutus loppui, mutta silloin romahti kotona: isän sairastuminen syöpään ja kuolema olivat herkälle pojalle kauhistuttavaa seurattavaa.

Lohtua antoi lapsesta asti mukana seurannut kristillisyys, jota vahvisti Kuoreveden-mökillä 13-vuotiaana koettu uskonnollinen elämys. Saarikivi kuvasi tapahtumaa Kari Enqvistin kanssa tekemässään kirjassa:

Hetken oivalluksessa ymmärsin, miten minä itse, pensasportti, tähdet ja taivas sekä tyyni pimeä järvi, josta kuului piisamin loiskahdus, olimme samaa kokonaisuutta. Aika ja aine olivat yhtä ja samaa, menneisyys ja tulevaisuus samanaikaisesti läsnä, kaikki yksilöt ja persoonat toisiinsa liuenneina olemassaolon kokonaisuutena, joka on hyväntahtoinen ja turvallinen Jumala.

Kokemus antoi Saarikivelle voimaa jaksaa ja jatkaa. Hän kertoo, että samanlaisia hetkiä on tullut myöhemminkin.
---
Varsinkaan nuoruuden itsetehostusta ja ylimielisyyttä ei ole professorista mukavaa muistella, vaikka ei se kaikki tyhjää uhoa ollutkaan.

”Silloin tuntui, että mun kaverit on maailman mageimmat tyypit. Jännää, että se tunne oli totta – ainakin myöhemmän julkisuuden perusteella.”
---
Saarikivi on viettänyt erään tutkimusprojektinsa takia runsaasti aikaa itähelsinkiläisessä peruskoulussa. Hänen mukaansa asuinalueiden eriytyminen on edennyt Helsingissä pitemmälle kuin halutaan myöntää.

”Selvähän se on, että moni liberaali kansanedustaja tai professori ei vaihtaisi omaa samankaltaisten naapureiden aluettaan vuokrakerrostaloon Jakomäessä.”
---
Professori ajattelee kammoksuen maailmaa, jossa kaikki puhuisivat huonoa englantia ja kuluttaisivat samaa amerikkalaista kulttuuria. Hänen mielestään jokaisella kulttuurilla on oma todellisuutensa, joten Utsjoki on aivan yhtä merkittävä paikka kuin Pariisi tai New York.
---
”On aikamoinen irvikuva, että Kulosaaressa on kansainvälinen koulu, jossa valkoisen ylemmän keskiluokan Nissan Qashqain omistajien lapset opiskelevat standardoitua englanninkielistä viisautta.”

”Samaan aikaan Itä-Helsingissä on kouluja, joissa koululuokassa on neljä virolaista, kuusi venäläistä, kolme afgaania, kahdeksan arabia ja muutama thailapsi, jotka oikeasti puhuvat näitä kieliä ja oikeasti viettävät niissä maissa kesiä. Se on tuhat kertaa kansainvälisempää kuin niin sanottu kansainvälisyys ikinä.”

---
”Edistysmyytti on monille hirveän rakas. Selvää on, että jonkinlaista edistystä tapahtuu esimerkiksi tieteessä, mutta toinen asia on, edistyvätkö yhteisöt tai yhteiskunnat.”
---
Professori käyttää myös innokkaasti erilaisia modernin elämän mukavuuksia samaan aikaan kuin ihailee Pentti Linkolan konservatiivista maailman­katsomusta.
---
Professori muistuttaa, ettei arvoja voi perustaa tietoon vaan pelkästään uskoon. Periaatetta kutsutaan Humen giljotiiniksi skotlantilaisen filosofin David Humen mukaan.
---
Saarikivikin kyllä myöntää, että valinnanvapaus on lisääntynyt. Mutta onko se tehnyt elämästä parempaa ja ihmisistä onnellisempia?

”Monet ajattelevat, että valinnan­vapautta tulee lisätä, mutta en ole vakuuttunut. Olisiko niin, että onnellisuuden tuntua lisäisi se, että ihminen ymmärtäisi, mihin kuuluu ja mistä tulee?”
---
”Mitä enemmän tapaa paikallisia juntturoita, jotka elää samaa lifestylea kuin heidän vanhempansa ovat eläneet, sitä paremmin tajuaa, ettei se niin kauheaa ole.”

”Siihen sisältyy paljon semmoista onnea, mitä itsensä vapaiksi kuvittelevilla ihmisillä ei ole. Se onni tulee oman paikan tietämisestä ja oman kohtalon positiivisesta hyväksymisestä.”
---
Vastikään ilmestyneeseen Korruptio Suomessa -teokseen kirjoittamassaan esseessä Saarikivi tunnusti oman menestyksensä perustuneen pitkälti suomalaiseen hyvä veli -järjestelmään. Yliopistossa se tarkoittaa sitä, että pitää osata nuolla ruokkivaa kättä ja kampata kilpailijansa.

Yksi, jolta tuo taito puuttui, oli Jussi Halla-aho, joka kuului tohtorikoulussa Saarikiven opiskelutovereihin. Halla-ahon muinais­kirkko­slaavin väitöskirja hyväksyttiin kyllä hyvällä arvosanalla vuonna 2006, mutta hänen tutkijanuransa ei koskaan auennut.

”Kyllähän Halla-aho savustettiin ulos yliopistolta”, Saarikivi arvioi.

Halla-aho herätti Saarikiven mielestä opiskeluaikanaan huomiota oikeistolaisilla mielipiteillään erityisesti siksi, ettei muita samalla tavalla ajattelevia silloin ollut – mutta nykyään heitä on.

”Yliopiston opettaja tapaa oman aikansa nuorta älyllistä eliittiä. Nykyajan opiskelijoissa on paljon niitä, jotka ovat radikaaleja olemalla konservatiiveja”, professori kertoo.

Hänen mielestään yliopistolla olisi pitänyt olla tilaa yhdelle Halla-ahollekin.
---
PROFESSORI on niin sanottu hyvä tyyppi. Hän on puutalossa asuva humanisti, joka tutkii vähemmistö­kansoja, kirjoittaa viisaita tekstejä ja on majoittanut kotiinsa turva­paikan­hakijan. Ja olihan se Hauki mukava laulu.

Saarikivi voisi paistatella Kallion kuplan kuninkaana, ellei hänellä olisi kaikkia näitä eriskummallisia mielipiteitä, joita hän ei tunnu osaavan pitää omana tietonaan. Jos haluaa elää kuplassa, ei voi olla liian terävä.

Viime syksynä Saarikivi kirjoitti Image-lehteen esseen, jossa kyseenalaisti demokratian valtiomuotona: Eikö todella olisi parempi, jos joku diktaattori hieman rajoittaisi itsekkyyttämme ja eläisimme sitten pari sukupolvea pitempään?

Yleisradion toukokuisessa kolumnissaan hän kertoi mummonsa olleen fasisti – ja tosi mukava ihminen.

Välillä tuntuu kuin Saarikivi etsisi sirkkeliä, johon kompastua, mutta hyväntahtoiset ihmiset ovat toistaiseksi siirtäneet terän hänen tieltään.

Mutta kuinka kauan?

”Kyllä minä koko ajan odotan, milloin tulee se someskandaali, jossa todetaan, että Saarikivi on rasisti, naisten vihaaja ja natsien sympatisoija, ja nyt me muuten aloitamme kamppiksen Helsingin yliopiston humanistista tiedekuntaa vastaan Saarikiven erottamiseksi.”

Hän sanoo tietävänsä, miten kohu syntyy:
1. Lausunto irrotetaan kontekstistaan.
2. Lausunto esitetään mahdollisimman huonossa valossa.
3. Tahoja vaaditaan irtisanoutumaan lausunnosta.

”Monenlaiset sanomiset, myös semmoiset, jotka voisi kontekstissaan ymmärtää vähän hyväntahtoisemmin, herättävät nykyään valtavan reaktion. Nimenomaan siis sellaiset asiat, joihin voi rakentaa vastakkainasettelun: idiootti sanoi näin, ja olemmehan eri mieltä kuin idiootti.”
---
”Oma kuplani tuntuu ajattelevan, että on oikein rangaista julkisuusmöykällä jotain ihmistä, mutta siinä olen kyllä eri mieltä kuplani kanssa.”

Professorin mukaan liian monet pyrkivät nyt muiden ihmisten tuomareiksi, vaikka hyvän ja pahan raja ei kulje ihmisten välillä vaan meidän jokaisen läpi.


”Kristillisen eetoksen mukaan ihmiset ovat ennen muuta syntisiä, ja synti tarkoittaa, ettemme tunne hyvää ja pahaa. Ihminen yrittää tehdä hyvää mutta päätyy tekemään pelkkää paskaa. Minusta se on hyvin realistinen ajattelutapa.”

YKSI julkisten kampanjoiden kohteeksi joutunut on Timo Hännikäinen, jonka kustantamo suljettiin viime syksynä Helsingin kirjamessuilta muun muassa kirjailijan ääri­oikeistolaisiksi kutsuttujen mielipiteiden takia. Saarikivi sanoo, ettei hyväksy Hännikäisen vainoamista.

”Itseään liberaaleiksi kutsuvissa on paljon niitä, jotka eivät kannata vapauksia. Pyrkimys eristää erimielisyyttä on kauhean antiliberaali juttu.”

Saarikivi kannattaa liberaalin filosofin John Stuart Millin ajatusta, jonka mukaan vastakkaisiin mielipiteisiin tutustuminen auttaa perustelemaan omia kantoja. Siksi edes natseja, naisten vihaajia tai muita vastenmielisten kantojen esittäjiä ei pitäisi sulkea julkisesta keskustelusta.
---
”Ihmiset kulkevat liian paljon keskitietä, vaikka pitäisi mennä outoa kohti”, Saarikivi sanoo.
Kielikeskusteluissa tulee vastaan monenlaisia asiantuntijoita, on hyvä inhimillistää heidän kannanottojaan: arvojen pohjana on usko ja liberaaleissa on paljon niitä, jotka eivät vapauksia kannata... Argumentointi on silloin haastavaa...

NRR
Viestit: 8513
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Monikielisyys nähdään antienglantina - missä kohtuus?

#8 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 04.08.2019 08:22

Saarikiven lohkaisut elämästä ja ajasta ovat huipputeräviä, mutta kieliin ja kielten opiskeluun liittyvät kommentit eivät kohtaa tavallisen ihmisen todellisuutta. Hänellä on varaa halveksia englantia ja ylistää pienten kielten maailmasta eristämää paikallisuutta...

Vastaa Viestiin