Tutkija: Suomalaisuuden vaaliminen vaatii pakkoruotsia

[NRR]

Mikko Saari (saatuaan aikanaan kyllä hyvin asiallista palautetta samansuuntaisesta kirjoittelusta) puhuu taas vuolaasti siitä, miten meidän suomalaisuutemme ja sivistyksemme tarvitsee pakkoruotsia:

Menestyvässä Suomessa opiskellaan myös ruotsia - miksi? Hyvän kasvun ja identiteetin näkökulma aiheeseen
Teksti on Haaga-Helia ammattikorkeakoululla 14.11.2016 pidetty kommenttipuheenvuoro tilaisuudessa "Menestyvä Suomi puhuu myös ruotsia". Tilaisuuden järjesti Svenska Nu -verkosto ja Kansalliskielet ry.
http://mikkosaari.blogspot.fi/2016/11/m ... -myos.html

Kutsu tilaisuuteen juontaa Kajaanissa viime keväänä vietettyyn ruotsi päivään. --- Kaikki kielitaito on meille hyvästä ja mitä monipuolisempi taito on, sitä parempi. Tekstin tarkoituksena on muodostaa kuva sille, miksi ruotsin kielen asema nykymuodossaan on perusteltu peruskouluissamme.

Kieltenopiskelun kokemukseni 1980-luvun peruskoulusta eivät olleet kaikilta osin ruusuiset. --- poikkitieteellisen ruotsin kielen kielikylpyopetusta käsittelevän väitöskirjani yksi keskeinen kysymys oli, miksi suomenkielisiä lapsia opetetaan ruotsin kielellä. ---

--- miksi ruotsin kieltä kannattaa opettaa suomalaisessa peruskoulussa kaikille pakollisena aineena?

--- Ruotsin kielen merkitys avautuu näin syvemmässä valossa kuin pelkkää kielen välitöntä työ- tai talouselämän hyötyä arvioivassa merkityksessä. --- asiaa lähestyttävä suomalaisuuden kulttuurisesta ja historiallisesta näkökulmasta. --- Suomalaisella kulttuuriperinnöllä on ruotsinkielinen tausta - Runeberg, Edelfelt, Gallen-Kallela ja Sibelius --- suomalaisuus, tämä kokonaisuus rakentuu lokaalisista osista, joilla on vahva historiansa ja siten tärkeä vaalittava merkityksensä. --- ymmärrys identiteetin merkityksestä tasapainoiselle kasvulle. Hyöty ja nopeat voitot ottavat kuitenkin helposti valtaa hitaalta kasvulta, jossa suunnitelmallisen ja mekaanisen ihmisjärjen tilalle tulee jotain suurempaa, mitä emme voi täysin hallita ja ymmärtää, emme ennustaa tai ohjata mielemme mukaan. Voimme vain vaalia ja varjella sitä. ---

Jos kyseenalaistamme esimerkiksi ruotsin kielen merkitystä kaikille pakollisena oppiaineena, on ymmärrettävä sen seuraukset vallitsevalle arvomaailmalle. On ymmärrettävä, mitä suomalaisuus on suhteessa globaaliin ja eurooppalaiseen todellisuuteen. Jos arvotamme vieraiden kielten opiskelua niiden välittömän hyödyn näkökulmasta ja jos vieraiden kielten opiskelun merkitys rakennetaan välitöntä hyötyä painottaville arvoille, olemme joko tietoisesti tai tiedostamattamme valmiit murentamaan niin kansallisen kuin paikallisen identiteetin perustaa.

Välittömiä tuloksia ulosmittaavassa yhteiskunnassa hyödyn painottaminen koulujen kieliohjelman määrittämisessä voi tuntua äkkinäisestä järkevältä mutta on hyvä olla tietoinen muodostuvan muutoksen suunnasta. Mielenkiintoisen näkökulman mahdollisiin seurauksiin esittää kulttuuriantropologian professori Martti Sarmela --- hyötyä korostavassa arvomaailmassa merkitokraattien johtamaa ja teknosysteemin hallitsemaa todellisuutta. Näin rakentuvassa postlokaalisessa kulttuurijärjestelmässä valtioiden sekä yhteisöjen merkitys häviää ja tilalle tulevat globaalit, autonomiset teknosysteemit, jotka sanelevat kulttuurinmuodostumisen ehdot. Ne sopeuttavat ihmisen ja luonnon systeemien asettamiin vaatimuksiin, eikä päinvastoin. --- Kehitysuskonto antaa ihmiselle oikeutuksen ottaa koko luonto teknologian alaisuuteen ja hajottamaan samalla menneisyyden traditiot sekä kulttuurin jatkuvuuden, kehityksen vastaisuuden.

--- Julkinen mielipide vaatii lapsille jo pienestä pitäen opetusta niillä kielillä, joita he todellisessa elämässä tarvitsevat. Iskulauseena tälle on: ”nuorisolta ei saa riistää heidän tulevaisuuttaan.” Loppujen lopuksi suuressa eurooppalaisessa rakennemuutoksessa pärjäävät vain ne, jotka jättävät kotimaansa ja sopeutuvat parhaiten megapoleihin, joissa määritellään tulevaisuus.

--- maailmassa jos missä, ihmisen identiteetti ja hyvän kasvun perusta joutuvat koetukselle --- Ruotsin kielen aseman vahvistaminen on yksi keino vaalia hyvän kasvun edellytyksiä. Globalisoituvassa maailmassa suomalaisuuden ja kansallisen identiteetin perusteet ovat edelleen maakunnissa ja niiden omaleimaisuudessa, myös ruotsin kielessä. On selvää, että ruotsin kielen sija peruskoulussamme nykyisessä muodossa on perusteltu. Vaaditaan tietoista ponnistelua vähemmistökielen ylläpitämiseen, koska ruotsin kielellä on keskeinen osa kansallisessa kulttuurissamme.

Kielten hyödystä ja esimerkiksi nk. pakkoruotsista keskustelemisen sijaan on puhuttava kielten opetuksen luonteesta ja järjestämisestä yleensä. --- Ainakin Kainuussa vaikuttaa siltä, että opettajat ovat tarttuneet innolla haasteeseen. Opettajien täydennyskoulutus ruotsinkielen opetukseen aloitettiin pari vuotta sitten ja innokkaita opettajia koulutukseen löytyi helposti. Metodin näkökulmasta kielikylpyopetuksesta on otettu ja kannattaa edelleen ottaa mallia, koska tutkimukset ympäri maailman osoittavat, että kun yksi vieras kieli omaksutaan mielekkäällä ja tehokkaalla tavalla, on omaksutun taidon varaan helppoa oppia myös muita vieraita kieliä.

Voiko puhuja kuvata omaa vieraantumistaan elämästä ja toisten kunnioituksesta enää runollisemmin? Mikähän rahoitus tällä puheella on varmistettu?

Meillä on nuoria, joilla on todellisia tarpeita niin opetukselle yleensä kuin kieltenopetukselle erityisesti, mutta alan ihmiset tunkevat heille pakkoruotsia muka "hyvän kasvun edellytyksenä" ja rokotteena "kehitysuskontoa" vastaan. Apua!

[NRR]

Edellä mainittua blogia siis pääsee kommentoimaan.

Tässä puheessa omaksuttu tapa asetella sanoja tuli minulle tutuksi jo 2010, jolloin ruotsinkielisellä alueella asuva ystäväni valisti minua aiheen suhteen. Puheeseeni kielivapaudesta hän vastasi syvästi pahoillaan ja toruen, että olen omaksunut ”postmodernin kulttuurikäsityksen”, jossa ”hyödyttömät vapaudet” nostetaan kunniaan, vaikka ne syövät kulttuuria ylläpitävät perinteet ja arvot. Hänestä kielivapauspuheella vain yritettiin peitellä sitä, mitä todella tapahtuisi, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen:

I Ensinkin yhtenäinen suomalaisuus hajoaisi. Suomalaisen kulttuurin kieli ei ole suomi tai ruotsi vaan niiden muodostama yhdistelmä (kulttuuriäidinkieli), joka vain painottuu eri yksilöillä eri tavoin. Ruotsin kieli on kantanut ja kantaa keskeisiä kulttuuriarvoja: pohjoismaisuutta, vanhan ajan sivistyneistön perinteitä, historiallisuutta… Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus on vain varjo siitä, mitä suomalaisuus voisi olla.

II Toiseksi menetettäisiin laillisuus. Ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, ”perustuslakiarvoja”. Suomalainen, joka jättää täyttämättä velvollisuutensa opiskella ruotsin alkeet, jotta voi joskus jossain edes hätäisesti yrittää ymmärtää suomenruotsia, rikkoo perustuslain henkeä vastaan. Suomi, joka hylkää ikiaikaiset lait ja ikiaikaisen kansanosan, hylkää kenet vain.

III Kolmanneksi koulutus lakkaisi siirtämästä omaa kulttuuriamme ja päädyttäisiin juurettomuuteen. Englanti tulee maahamme "roskakulttuurin" mukana ja kantaa siksi jonkinlaista "kulttuurityhjiötä" mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu "kulttuurittomuuden köyhdyttämille" ihmisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua ja keskittyä ruotsiin. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan "omaa suomalaisuutta". Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa.

Itselleni oli tuolloin merkityksellistä nähdä se, että tottumattomammat ajattelijat perustavat pakkoruotsin siihen, että eletään kaksikielisessä maassa ja piste. Taitavat ajattelijat muodostavat aiheesta itselleen upean rakennelman, jolla tuomita toisinajattelijan arvomaailma pinnalliseksi tai nähdä siinä jotain vielä pahempaa. Ystäväni on nykyisin kielivapauden kannattaja ja pudistelee päätään näille liturgioille - mutta hänen tulonsa eivät olekaan riippuvaisia pakkoruotsittajien rahoituksesta.

[Hillevi Henanen]

Menipä vaikeaksi sen asian myöntäminen, että pakkoruotsista ei kirjoittajankaan mielestä ole mitään hyötyä.

Tuota diibadaabaa lukiessa tulee taas mielen epätoivoinen äiti viime kesältä.
Hänen lukihäiriöinen poikansa oli menossa nyt syksyllä kutoselle.
Hän suri sitä, että on joutunut ottamaan pojan jo englannin lukemisen kanssa niin tiukille, että jopa heidän keskinäiset välinsä ovat kärsineet siitä.
Nyt tämä pakkoruotsi teki tilanteen heille täysin mahdottomaksi.

[NRR]

Menipä vaikeaksi sen asian myöntäminen, että pakkoruotsista ei kirjoittajankaan mielestä ole mitään hyötyä.

Siksi hän ei näköjään julkaise palautetta blogissaan, vaikka minä ja varmaan muutama muukin tuota epätoivoista "ruotsin kieli kuuluu suomalaisuuteen" -tekstiä kommentoi.

Tuota diibadaabaa lukiessa tulee taas mielen epätoivoinen äiti viime kesältä.
Hänen lukihäiriöinen poikansa oli menossa nyt syksyllä kutoselle.
Hän suri sitä, että on joutunut ottamaan pojan jo englannin lukemisen kanssa niin tiukille, että jopa heidän keskinäiset välinsä ovat kärsineet siitä.
Nyt tämä pakkoruotsi teki tilanteen heille täysin mahdottomaksi.

Näitä on paljon. Paljon on myös nuoria miehiä, jotka joko jättävät menemättä lukioon, koska ruotsi ei suju, tai jotka joutuvat siellä ensin iltakouluun lähinpään aikuislukioon istumaan reputettuja ruotsinkursseja uudestaan ja uudestaan ja sitten lukio jääkin siihen. Mutta nämä vaietaan, annetaan ymmärtää, että epäonnistuminen on noitten nuorten miesten ja heidän perheittensä omaa syytä.