Tvångssvenskan, ska vi ha den kvar?
– Jag fick finskan först på åttan, i ungefär samma skede som de finskspråkiga tidigare fick svenskan. Hade jag kunnat hade jag säkert valt bort den, medger Ida, som förstår hur de finskspråkiga eleverna tänker i det skedet.
– Då hade jag inte behövt tänka på en politisk karriär i det här landet. Till all lycka hade jag en bra lärare.
– Det ska finnas ett mervärde i att man lär sig svenska, att man behärskar grannlandets språk för det är här de flesta av oss ändå stannar kvar och jobbar. Fokuset blir fel när man ställer svenskan och ryskan mot varandra.
– Varför tar man inte in svenskan eller ryskan redan på första klassen? Utmaningen är att 95 procent av befolkningen i dag läser ett språk som de tycker att de inte lär sig, säger Ida.
– Men det är inte för min skull eleverna i Kajana ska lära sig svenska, utan för sin egen, för att deras arbetsmarknad och möjligheter växer.
Mia är också för obligatorisk svenskundervisning. Det är enda sättet att upprätthålla tvåspråkigheten.
– Hur undervisningen ordnas måste däremot diskuteras. Den bör absolut inledas tidigare. Barn har mycket lättare att lära sig.
Ida kertoo aloittaneensa suomen kielen opinnot kasilla (vasta, miten on mahdollista?) ja uskoo, että olisi jättänyt ne valitsematta, jos se vain olisi ollut mahdollista. Hän mielestään ymmärtää, mitä suomenkieliset oppilaat ajattelevat tuossa vaiheessa. Onneksi hänellä oli hyvä opettaja, sillä ilman suomea hän ei olisi voinut ajatella poliittista uraa tässä maasssa. Hänen mielestään ruotsin opiskelussa ja siinä että hallitsee naapurimaan kielen on ja tulee olla lisäarvoa, sillä useimmat meistä kuitenkin jäävät tänne työskentelemään. Ruotsin ja venäjän asettaminen vastakkain on hänestä vääränlainen asetelma [kuka asettaa, ruotsinkieliset itse?]. Miksei jompi kumpi näistä voisi alkaa jo ekalla luokalla. Haasteena kuulemma on se, että 95% kansasta lukee tänään kieltä, jota he eivät mielestään opi. Ida korostaa, ettei kajaanilaisnuorten tarvitse lukea ruotsia hänen takiaan vaan itsensä takia, jotta heidän mahdollisuutensa työelämässä lisääntyisivät.
Mia on myös pakollisen ruotsinopetuksen kannalla. Se on kuulemma ainoa tapa ylläpitää kaksikeilisyyttä. Ainoastaan opetuksen järjestelyistä pitää keskustella. Opetuksen on ehdottomasti alettava aikaisemmin. Lapset oppivat helpommin.
Siis ymmärsinkö oikein?
Pakkoruotsi takaa kaksikielisyyden, johon kuuluu virkamiesten ylimitoitetut kielitaitovaatimukset ruotsin kielessä. Ja pakkoruotsi takaa sen, että suomalaisnuorten on mahdollista hakeutua virkoihin, joissa on ylimitoitetut kielitaitovaatimukset. Ja näin on todistettu, että pakkoruotsi on oikein ja sitä tulee varhaistaa. Pakkoruotsi ja pakkosuomi ovat muka tavoitteiltaan ja hyödyltään symmetrisiä.
Siis näiden poliitikkoleidien mukaan suomenkielisten koulujen oppilaiden tulee aloittaa itselleen vähiten tärkeällä kielellä, venäjällä tai ruotsilla, jo ensimmäiseltä luokalta, jotta voisivat elää täydesti ja menestyksellisesti suru-kaksikielisessä Suomessa ja saavuttaa suomenkieliselle suomalaiselle tai uussuomalaiselle välttämättömän kielitaidon. Eikä kukaan saa kysyä suomalaisilta tai uussuomalaisilta perheiltä näiden todellisia kielitarpeita eikä koulutetuilta ja elämää nähneiltä vanhemmilta näin kokemusta ruotsin unohtamisesta ja tarpeettomuudesta, koska ???
Mikä vuosisata olikaan menossa? Kenen etua tässä ajetaan?
