Poliittinen ruotsi integroitava historianopetukseen ?

[Ajatuspaja]

Kielenopetuksessa puolestaan voitaisiin nykyistä enemmän tehdä näkyväksi kielen historiallinen luonne, merkitykset nykykulttuurin kannalta ja kytkökset poliittiseen todellisuuteen. Tällaisessa oppiainerajat ylittävässä opetuksessa historia ja kieliaineet voisivat jälleen löytää toisensa.

Vastaava ehdotus on meidänkin leiristämme joskus tehty eli historiapainotteisuutensa takia ruotsin kieltä olisi
opetettava sen oikeassa kontekstissä, osana historianopetusta.
Poliittisia aineita ei koulussa pitäisi sallia ollenkaan.

Ainoastaan tällä argumentilla ruotsi voisi pysyä pakollisena osana opintoja.
Onko historianopettajille tarjottu mahdollisuutta ryhtyä ruotsinopettajiksi ?
Heidänhän pitää osata ruotsia, jotta osaavat opettaa Suomen historiaa--vai ?

Tämä linjaus poistaisi myös virkamiesruotsin, koska eihän ole olemassa "virkamieshistoriaa"..

http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=416

[NRR]

Ajatuspaja, onko tuo sama, josta kirjoitin taannoin

Törmäsin samaan kirjoittajajoukkoon aiemmin:

Pakkoruotsilla on ihan oma "asiantuntijaverkostonsa", joissa toistuvia nimiä satunnainen uutisvirran seuloja ei huomaakaan.

Törmäsin Kasvatus&Aika-lehden 2011 artikkeliin
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=416
jossa "analysoitiin" pakkoruotsikeskustelua "Helsingin Sanomien, Hufvudstadsbladetin ja Vasabladetin verkkokeskustelupalstoilla ajalla 8.–14.10. 2011 käydyissä keskusteluissa".

Näin johdatellaan johtopäätöksiin:

”Ainoastaan yksittäisissä suomen- ja ruotsinkielisissä kommenteissa tulkittiin historian yksiselitteisesti oikeuttavan Suomessa vallitsevan kielipoliittisen tilanteen. Suomalaisen kansallisen identiteetin perinteiseen rakentamiseen negaatioiden kautta liittyi sen sijaan varsin yleinen väittämä, että ruotsin kieli, ruotsalaisuus ja ruotsinkielisyyskin ovat suomalaiselle identiteetille vieraita ja että myös historia tämän osoittaa. --- Suomalaisuus määrittyi useiden kirjoittajien mielessä jopa vastakohtana ruotsalaisuudelle --- Varsin monet argumentoivat implisiittisesti, että Euroopan unionin jäsenyydestä seurannut katkos menneisyyden ja nykyisyyden välillä edellytti muutosta suomalaisten suuntautumisessa ja siis myös kielipolitiikassa. Vain yksittäinen kirjoittaja kantoi avoimesti huolta tällaisesta suomalaisen identiteetin uudelleenmäärittelystä. --- Mahdollista on, että Ruotsin ajan historian vapaaehtoisuus lukioissa 1990-luvulta lähtien on ollut koulutuspoliittinen valinta, jolla on ollut seurauksia myös kieli-ideologioiden kannalta. --- Kun Suomen ruotsalaista menneisyyttä ei tunneta tai ymmärretä, on myös ruotsin kielellä vaikeaa nähdä erityistä merkitystä. --- Keskustelua luonnehti kauttaaltaan voimakkaasti henkilökohtainen kokemus: Historialliset argumentit olivat useimmiten voimakkaan henkilöhistoriallisia, kun taas (koulu)historian relevanssia oman nykytodellisuuden kannalta oli vaikea nähdä. Nykyhetkeä puolestaan luonnehti voimakas henkilökohtainen pettymys politiikan ja poliitikkojen epäluotettavuuteen, tulevaisuutta individualistiset näkökulmat siihen, miten kukin yksilö pystyi parhaiten (ja pitäisi saada) tekemään omat valintansa. --- keskustelijoiden kielikoulutuspoliittiset argumentit osoittavat, miten historia ironisesti toistaa itseään. Aineistossa esitetyissä kulttuuripoliittisissa, pedagogisissa ja taloudellisissa perusteluissa käytetään historiattomasti samoja elementtejä kuin peruskoulu-uudistuksen aikana tai sen jälkeisissä kieliriidoissa."

Sekavaa tekstiä, josta nostetaan nämä johtopäätökset:

- Yksi keskeisimmistä keskustelun juonteista on historian merkityksen kieltäminen kielipoliittisessa argumentoinnissa.
- Toinen näkökulma liittyy globalisaation käyttöön argumentoinnin tukena silloin, kun ruotsin pakollisuutta vastustetaan ja pyritään irrottautumaan suuntautumisesta Pohjoismaihin.
- Kolmas tapa perustella näkemyksiä on yksilön henkilökohtaisten kokemusten käyttö argumentoinnin voimana. Myös tämä keino liittyy historian merkityksen kieltämiseen.
- Tuloksemme viittaavat siihen, että historian opetuksessa olisi painotettava politiikan ja talouden rinnalla myös aate- ja kulttuurihistoriallisia näkökulmia, ja samalla huomioitava kielen ja kielenkäytön keskeinen identiteettiä rakentava tehtävä.

Tämä on "tieteellinen ote"?

Siis ikään kuin historian tuntemus ilman muuta tekisi suopeaksi pakkoruotsille ja ruotsin omaksumiselle osaksi omaa identiteettiä ja kriittisyys, perheiden oman valintakyvyn korostaminen olisi jotain ironisen jälkeenjäänyttä kieliriitojen ajoilta - jotka nyt sijoitetaan peruskoulu-uudistuksen aikaan ja sen jälkeen.

Ja ketkähän ovat tämän tekstin takana?

Pasi Ihalainen on yleisen historian professori Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksessa.
Taina Saarinen on tutkijatohtori Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.
Tarja Nikula on professori Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.
Sari Pöyhönen on erikoistutkija Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa.

Eli tämä verkosto, josta kirjoitin aiemmin:

Näiden historian mietintöjen ja raporttien ja muistioiden maalmassa moni linkki vie kielitieteen tutkijoihin:

Soveltavan kielitieteen käynnisti Suomessa Nils Erik Enkvist 1960-luvun alussa --- Åbo Akademissa ---

Myöhemmin Jyväskylän yliopistosta on tullut Suomen soveltavan kielitieteen voimakkain keskus, erityisesti sen englannin kielen laitoksesta Kari Sajavaaran johdolla. 1970-luvulla --- Jyväskylässä --- Korkeakoulujen kielikeskus --- Jyväskylässä on tutkittu mm. kielitaidon mittaamista (Sauli Takala), tekstilingvistiikkaa, keskusteluanalyysiä, pragmalingvistiikkaa ja kielenkäyttöön liittyviä asenteita.

Soveltavan kielitieteen keskuksia Suomessa on myös Vaasan yliopisto --- Laurén ja hänen kollegansa tunnetaan erityisesti kielikylpypedagogiikan Suomeen tuomisesta ja edelleen kehittämisestä ---

---

Sauli Takalaa [aiemmin Jyväskylän yliopiston soveltavan kielitieteen professori, Jyväskylän Soveltavan kielentutkimuksen keskus] on haettu asiantuntijaksi pakkoruotsin puolelle niin hesariin kuin HBL:iin viime aikoina. Rostilan kirjan arvioinnissa hesari haastatteli häntä Suomalaisuuden liiton "myyräntyöstä". Kun Jaska osoitti, että Magman tulkinta suomalaisten haluttomuudesta lukea kieliä oli väärä, HBL:ssä hän kertoi siitä, että eivätpä vain suomenkieliset usko, että voidaan oppia monia kieliä. Kielikylpyprofessori Laurenin kanssa hän on kirjoittanut hesarissa kieltenopetuksen "alennustilasta" ja tulevan strategian tarpeesta ennen kansalliskielistrategiaa ja vielä vaatinut suomalaisen kieltenopetuksen lähtökohdaksi 2+2-mallia, eli molemmat kansalliskielet ja kaksi vierasta kieltä. Professorien mielestä tavalliset lapset ilman erityistä kielilahjakkuutta kyllä selviävät tästä. Hän on siis varsin tarpeellinen mies pakkoruotsin pitkittäjille.

Kyse on pienen piirin propakko-kirjoittelusta, joka tarjoillaan muka-tieteellisenä muka-asiantuntijatekstinä.

Toistamiseen lainaan Rostilan kirjassaan esittämää näkemystä:

Suomi on sulkenut yhä tiiviimmin ovetu kielipolitiikan realisteilta. Rahoituksesta kilpailevat tutkijat ja tutkimuslaitokset eivät haasta virallista totuutta. --- Tässä tilanteessa kenelläkään ei näytä olevan moraalista, eettistä tai teoreettista intressiä ottaa huomioon suomenkielisten sivistyksellisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita.

[Ajatuspaja]

Suomi on sulkenut yhä tiiviimmin ovetu kielipolitiikan realisteilta.

Kyllähän kaikki viittaa juuri tähän:
Kielikoulutus perustuu vanhentuneeseen ideologiaan...

Aikaisemmin foorumilla on todettu, että pakottajille on syötettävä heidän omaa lääkettään.
Jos kerran ruotsin historiallinen merkitys on niin valtava, silloinhan sen pitäisi näkyä
historianopetuksessa eikä suinkaan kieltenopetuksessa..

Kieltenopetuksen tarkoitushan on antaa valmiuksia tulevaisuutta varten,
ei menneisyyttä varten. Menneisyyteen ei voi esim. työllistyä, mutta menneisyyden tunteminen
kuuluu yleissivistykseen..

Siksi kannattaisi kysyä laajemmin historianopettajilta, miten ruotsin kieli voitaisiin integroida
historianopetukseen, jotta poliittinen ruotsi ei söisi kieltenopetuksen resursseja.

Aloittaa voisi vaikka siitä, että Ruotsin kuninkaiden nimet kirjoitettaisiin ruotsinkielisessä muodossa.
Eihän kukaan käännä USAn presidenttien nimiä esim. Yrjö W. Puska-tyyliin

Tuo linkki osui eteen pohdittaessa median sensuuripyrkimyksiä
kielipoliittisen kommentoinnin hiljentämiseksi..

[TK]

Pakkoruotsittajat varmasti taputtavat innoissaan isoja karvaisia käsiään tälläisten ehdotusten edessä. Olisihan se pakkoruotsituksen selvää laajentamista, jos saataisiin pakkoruotsin opetus ujutettua historian tunneillekin.

Jos nyt keskityttäisiin pelkästään kieltenopetukseen, kieliopintojen monipuolistamiseen muuttamalla ruotsi valinnaiskieleksi suomenkielisissä kouluissa.

[Ajatuspaja]

Pakkoruotsittajat varmasti taputtavat innoissaan isoja karvaisia käsiään tälläisten ehdotusten edessä. Olisihan se pakkoruotsituksen selvää laajentamista, jos saataisiin pakkoruotsin opetus ujutettua historian tunneillekin.

Jos nyt keskityttäisiin pelkästään kieltenopetukseen, kieliopintojen monipuolistamiseen muuttamalla ruotsi valinnaiskieleksi suomenkielisissä kouluissa.

Totta! Pannaan turha pohdinta mappi Ö:hön ja piilotetaan mappi jonnekin kellariholviin..

Tavoite on vapaus, ei vaihtoehtoinen pakkoruotsitus...