Yliopistokoulutuksen kehittäminen Unifi-raportti 25.3.15

[Hansa]

Suomen yliopistojen ns Unifi raportti julkaistiin 24.3. 2015, yliopistojen kehittämistarpeista, lähtökohtana kansainvälistyvän yhteiskunnan muuttuvat ja laajentuvat osaamis‐ ja tietotarpeet

Yksi osa raportista on Vieraiden kielten ja kulttuurien koulutuksen kehittäminen

http://www.unifi.fi/wp-content/uploads/ ... portti.pdf

Kielten raportti on lähtökohdaltaan hyvä, siitä muutamia mainintoja

”kansainvälistyvän yhteiskunnan muuttuvat ja laajentuvat kielivarantotarpeet”
”mihin suuntaan suomalaista vieraiden kielten ja kulttuurien opetusta ja tutkimusta tulisi suunnata ja mihin millaisia haasteita suomalaisella osaamisella tulee ratkaista?”

-ryhmän on edellytetty tarkastelevan vieraiden kielten ja kulttuurien koulutuksen ja tutkimuksen alaa ennakkoluulottomasti ja tekevän ehdotuksia laajan osaamispohjan rakentamiseksi ja osaamisen keskittämiseksi.

Kielten raportti kuitenkin lässähtää heti alussa, ”ennakkoluulottomuus” ja ”vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa tulevaisuuden tarpeista” unohdetaan:

”Hankkeessa keskityttiin vieraiden kielten opetukseen ja tutkimukseen. Siten kansalliskielet suomi ja ruotsi ja myös suomi toisena tai vieraana kielenä rajattiin tehtävän ulkopuolelle”

Kun ruotsin kielen puhujia on Suomessa vain n 5 %, ja suurimmassa osaa Suomea ruotsin kieltä ei puhuta, on selvää, että ruotsi on suomalaisten enemmistölle vieras kieli. Sitä ei voi kiistää lakeihin vetoamalla eikä käsitteillä ”kansalliskieli” tai ”toinen kotimainen”

Pakko on kysyä, kokivatko tutkimusryhmän jäsenet jotenkin noloksi ja hävettäväksi sen, miten suuri osuus korkeakoulujen opetusresursseista menee ruotsin opetukseen? Siksikö ruotsi häveliäästi rajattiin raportin ulkopuolelle?

Kieliraportin loppuosassa sentään todetaan viisaasti:

”elinkeinoelämän edustajat ovat viime vuosina toistuvasti korostaneet, että rekrytoitavien kielitaito on kaventunut. Hyvän englannin kielen taidon lisäksi kansainvälisessä vuorovaikutuksessa tarvitaan myös muita kieliä: saksan taito on edelleen tarpeen, venäjän, espanjan, portugalin, kiinan ja japanin osaamista tulee lisätä.”

”Suomen kielikartta on viime vuosikymmeninä muuttunut, ja Suomessa elää paljon ihmisiä, joiden äidinkielen taidosta olisi työelämässä enemmän hyötyä kuin sitä nyt osataan edes arvioida. ...Siksi yliopistojen kielivarantoa tulee täydentää uusiin suuntiin. Kyseessä eivät ole vain laajasti käytetyt kielet, esimerkiksi kiina, japani ja arabia, vaan myös esimerkiksi somali, vietnam ja farsi.”

[JV Lehtonen]

Ruotsin opiskelu sivuutettiin kokonaan, mutta esillä oli ruotsinkielisen koulutuksen osittainen "kaksikielistäminen"..
"Oma pulmansa on velvoite ylläpitää ruotsinkielistä yliopisto‐ ja korkeakoulutusta"
Enemmistö kannatti uudistuksia, mutta ruotsinkielinen ilmoitti eriävän mielipiteensä!

http://www.unifi.fi/wp-content/uploads/ ... IAINEN.pdf

”Kielikysymys”
•
Oma pulmansa on velvoite ylläpitää yliopisto‐ja korkeakoulutusta, joka on
määritelty suomenkieliseksi tai ruotsinkieliseksi.
•
Tutkimuksen kieli on enenevästi englanti.
•
Johtoryhmän enemmistön ajattelu: vastaisuudessa voi olla vaikeaa nähdä
perusteluja sellaisten kokonaisten yliopistojen/korkeakoulujen/laitosten
ylläpitämiselle, joiden kieleksi on määritelty suomi tai ruotsi
.
•
Siksi tulevaisuuden kehityssuunta voisi olla isommat kolmikieliset laitokset,
joissa kielen mukaan määriteltyjä työtehtäviä ja opetusvelvoitteita.
•
Tässä Åbo Akademin edustajan, professori Marko Joaksen eriävä mielipide

[NRR]

Suomen yliopistojen ns Unifi raportti julkaistiin 24.3. 2015, yliopistojen kehittämistarpeista, lähtökohtana kansainvälistyvän yhteiskunnan muuttuvat ja laajentuvat osaamis‐ ja tietotarpeet
---
”Hankkeessa keskityttiin vieraiden kielten opetukseen ja tutkimukseen. Siten kansalliskielet suomi ja ruotsi ja myös suomi toisena tai vieraana kielenä rajattiin tehtävän ulkopuolelle”

Olisin ollut todella hämmästynyt, jos näin ei olisi tehty. Meidän akateeminen eliittimme tietää hyvin, ettei ruotsin asemaan voi mitenkään koskea. Helpoimmalla päästään, kun leikitään, että asia voidaan vain sivuuttaa. Ei tarvitse sentään suoltaa sitä liturgiaa, mikä alkaa vankimmankin nordistin suussa jo maistua pahalta.

[Hansa]

Raportissa hävettiin tuoda julki, että Suomessa korkeakouluissa opetetaan ja tutkitaan ruotsin kieltä suurinpiirtein saman verran kuin suomen kieltä.

Kuitenkin Suomi on ainoa maa maailmassa, joka kantaa vastuuta suomen kielen asemasta.
Meitä on vain 5,5 milj, eikä ole oikein, että meidän vastuullemme lastataan myös isomman kielen, 10 milj puhuman kielen, ruotsin, kannattaminen. Se pitää jättää pääsääntöisesti naapurimaamme kontolle, heillä siihen riittää paremmin resursseja, kun heillä ei opeteta pakkosuomea.

Kun yliopistot joutuvat opettamaan ruotsia nykyisessä laajuudessa, se on pois muiden tärkeiden oppiaineiden ja kielten opetuksesta ja tutkimuksesta. Se köyhdyttää Suomea.

[NRR]

Raportissa hävettiin tuoda julki, että Suomessa korkeakouluissa opetetaan ja tutkitaan ruotsin kieltä suurinpiirtein saman verran kuin suomen kieltä.

Kyllä suomenopintoja on korkeakoulutasolla paljon vähemmän kuin ruotsinopintoja - siis opiskelijoilla.

Tavallisessa yläkoulussa on noin kaksi äidinkielenopettajaa mutta vieraiden kielten opettajia on enemmän ja he kaikki ovat myös yleensä ruotsinopettajia. Siis kouluilla kielenopetuksen järjestäjissä ruotsinopet ovat valtaryhmä.

Kieltenopetuksen tutkimus on käsittääkseni myös vinoutunut samalla tavalla. Tämä tarkoittaa, että professoritasolla on runsaasti niitä, jotka ovat tehneet elämäntyönsä ruotsiin liittyen ja saavat siitä edelleen leipänsä.

Vastustus muutokselle näissä ryhmissä on kova ja se näkyy sekä kieltenopettajien ammattijärjestöissä että heidän kauttaan opettajien ammattijärjestöissä. Puhumattakaan opetusalan virkamiehissä ja muissa tutkijoissa.