Sivistysvaliokunta vääristelee ruotsin osaamistarvetta

[Hansa]

Sivistysvaliokunnan mietintö toteaa:

Suomen työ- markkinoiden näkökulmasta ruotsin kieli on kuitenkin edelleen tärkeä niin julkisella kuin myös yksityisellä sektorilla. Hallinnon rakennemuutoksen myötä kielilain samoin kuin henkilöstölle asetettavan kielitaitovaatimuksen soveltamisalat ovat laajentuneet.

...selvityksen mukaan karkealla tasolla vain noin joka viides ammatti voidaan luokitella sellaiseksi, jossa toinen kotimainen kieli ei ole keskeinen työväline.


Vastaväite:

Tutkimustulos ruotsin tarpeesta julkisessa hallinnossa toteaa toisin

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... 211533.pdf

Tiia Turkia, Jyväskylän Yliopisto 2012, hämmästelee tutkimustulosta, miten vähän ruotsin kieltä todellisuudessa tarvitaan työelämässä, jopa Sisäministeriössä, jonka luulisi olevan paikka, jossa ruotsin käyttö olisi runsasta.
Otteita tutkimuksesta :

Tutkimus kohdistuu koko sisäasiainministeriön henkilöstöön.

Tutkielman tulosten mukaan ruotsin kieltä käytetään sisäasiainministeriössä yleisesti ottaen harvoin, sillä keskimäärin kieltä tarvitaan työtehtävissä muutaman kerran vuodessa. Käyttötilanteet liittyvät tavallisesti ruotsinkielisten yhteydenpitoviestien tai työasiakirjojen lukemiseen. Erilaiset keskustelutilanteet tai kirjoittaminen ruotsin kielellä ovat sen sijaan harvinaisempia.


Jag valde att undersöka inrikesministeriet av de 12 ministerierna i Finland därför att dess uppdrag är att stimulera mångfald, likabehandling och migration. Jag föreställde mig att man behöver goda språkkunskaper även i svenska vid inrikesministeriet eftersom ministeriet just sköter inrikesärenden i landet som har två officiella språk – finska och svenska. Inrikesministeriet har fyra avdelningar: polis-, räddnings-, migrations- och gränsbevakningsavdelning, så jag tror att det är viktigt och nyttigt att kunna svenska i tjänster i dessa avdelningar.


6.1 Användningsfrekvensen av svenska språket
Enligt resultaten hamnar personalen vid inrikesministeriet relativt sällan i situationer, där svenska språket används. Figur 2 visar att nästan hälften (47 %) av respondenterna använder svenska språket några gånger om året i arbetet. 27 % av respondenterna använder däremot några gånger om månaden, medan 14 % säger att de inte alls 43 använder svenska i arbetet. 6 % av respondenterna använder svenska varje vecka och andra 6 % varje dag. Andelen av svaren inte alls och några gånger om året utgör 61 % av respondenterna, vilket är överraskande. Endast 12 % av respondenterna behöver svenska språket varje dag och varje vecka. Siffran för de som skulle kunna sägas använda svenska aktivt i arbetet är påtagligt liten när man jämför andelen med de respondenter som använder svenska språket mera sällan. Jag hade förväntat mig att svenska skulle vara i aktivare bruk vid inrikesministeriet, för det är ändå fråga om tvåspråkiga statliga myndigheter.
Sivut 42-43

Användningsfrekvensen av svenska språket i arbetet togs upp även i några kommentarer i slutet av enkäten. Kommentarerna återspeglade det kvantitativa resultatet i frågan om användningsfrekvens vid inrikesministeriet, för det fanns flera kommentarer om svenskans onödighet i arbetsuppgifterna. En del av respondenter konstaterade att engelska språket hade ersatt svenskan och att det delvis redan användes i nordiskt samarbete:


”Englantia käytetään osittain jo pohjoismaisessa yhteistyössä”
”Käytännössä en tarvitse ruotsia. Englanti on käytännössä korvannut kaikki muut kielet pl. tietenkin suomi”
”Ruotsin kieli on katoava luonnonvara Suomessa ja valtionhallinnossa. Englanti on jo ottanut sen paikan.[---]”
”Ruotsi on työssäni täysin tarpeeton kieli”
”[---]Ruotsin kieltä ei voi parhaalla tavallakaan luonnehtia ”operatiiviseksi kieleksi” hallinnossa. Englanti on tärkeämpi nykyisin, sillä on kohtuutonta edellyttää edes itseltään sitä, että hallitsee lainsäädännön sekä suomeksi että EU-lainsäädännön myös englanniksi ja näiden lisäksi ruotsiksi. Kun suomi ja englanti ovat pakollisia niin väistämättä ruotsi väistyy.”
”Ruotsin sijasta venäjä on erittäin tärkeä työssäni ja olen onnellinen, että olen opiskellut sitä ahkerasti”

”Luulin, että olisin tarvinnut työssäni enemmän ruotsia. Minulle oli yllätys, miten vähän omassa työssäni muita kieliä kuin suomea tarvitaan.”

”Työssäni pärjää pääasiallisesti hyvin suomen ja englannin osaamisella, mutta ylemmän tason virkamiehille ruotsin kielen osaaminen voi olla hyvinkin tärkeää.”

[jlo]

Sivistysvaliokunnan mietintö on surrealistinen näytelmä jossa kuvitelmat ja todellisuus sekoittuvat vahvaksi, elämänmittaiseksi pienoisdraamaksi. Kaksi tähteä.

Mitä sisältöön tulee, niin tuossa puhutaan "toisesta kotimaisesta kielestä". Se voi siis olla myös suomi. Silloin vain noin joka viides ammatti voisi oikeastikin olla sellainen, ettei "toinen kotimainen" ole keskeinen työväline.

[Hannu Jussi]

Hupsista - luinko huonosti, vai onko todella niin, että Jan-Erik Andelin kirjoittaa asiaa.

"Svenskan låst kring förvaltning
Publicerad: 26.02.2015 23.09 • Uppdaterad: 26.02.2015 23.17

Nya försök kring skolsvenskan ska inte rubba bilden av att tusenbitarspusslet är väl lagt.

Svenskan ser ut att förbli ett obligatoriskt språk i finska skolor. Riksdagens kulturutskott avråder med rösterna 12–3 stora plenisalen från att godkänna det medborgarinitiativ som lagts i frågan. Över 60 000 medborgare vill att, som man säger, "tvångssvenskan" ska bort.

Riksdagsledamot Raija Vahasalo (Saml) från Kyrkslätt, ordförande i utskottet, är en god representant för den breda, finskspråkiga majoritet som är övertygad om att Finland inte behöver vara en enspårigt enspråkig nationalstat, utan att svenskan är historiskt förankrad här och bör förbli synlig.

Samma hemortsrätt för svenskan vill också en majoritet av finländarna i en ÅA-undersökning nyligen ge oss svenskspråkiga. Däremot tycker tre av fyra att obligatorisk svenska för alla och överallt är ett högt pris för att det ska förbli så.

Rektor Vahasalo – hon titulerar sig så efter 15 år som organisationsaktiv och yrkespolitiker – har förmodligen på sin tid undertecknat ett och annat betyg inne på lärarrummet. Så hon ska också få ett.

På plussidan ska det stå att det är strongt att stå för svenskan inom Samlingspartiet. Att partiet i selfieyra valde eurofinlandssvensken Stubb till ordförande är ingen garanti.
I utskottet stretade två av hennes partikamrater majoriteten som ville dumpa medborgarinitiativet och inom partiet är en yngre generation tydligt kritiskt till svenskan i samma tongångar som Sannfinländarna.

Att förbättra, som det står i snälla betyg, har Vahasalo kring sina argument om att obligatorisk svenska behövs för att trygga svenskspråkig service. För många finlandssvenskar börjar det kännas som ett andrahandsargument. Som argument för varför en finsk tonåring bör läsa svenska är det inte heller så smart.

Service på svenska är mycket viktig – ibland. I krissituationer och svåra vändningar i livet är den livsnödvändig, som rätten till egen kultur. Men till och med SFP, som deltog i bataljen om skolsvenskan med själ och hjärta, tycks uppenbart tona ner serviceargumentet.

Det är helt rätt i en tid då så många finlandssvenskar är så i grunden tvåspråkiga, att man inte ens alltid tänker på vilket språk det talades med läkaren den natt barnet skrek och hade ont i örat.

Diskussionen om svenskans status förankras årtionde efter årtionde i en förvaltning som behärskar svenska. Ändå produceras de flesta tjänster i samhället inte alls där som lagar och myndighetsdirektiv styr vem ska anställas för att jobba med klienter och kunder. Fyra av fem serviceinsatser görs på den kommersiella marknaden.

Samlingspartiet och SFP, vartdera gärna liberalt, kunde ideologiskt resonera lite mer om hur marknadens efterfrågan på svenska kunde vara lite mera avgörande.

En av de tajtaste omröstningarna i kulturutskottet slutade 9–8 och fällde Centerns stöd för kommuner i östra Finland som vill ta in ryskan som alternativ till svenskan i sjuan. Det experimentet bör det finnas rum för inom Finlands gränser utan att det rubbar svenskans status som historiskt förankrat nationalspråk.

SFP:s högstämda oro om att det i några kommuner uppstår en skara människor som om 20–30 år saknar sin förlorade ungdom på svenska känns då mera som pedanten som inte kan sova för att några bitar saknas i tusenbitarspusslet."

[JV Lehtonen]

Joo, kyllähän tuo Jan-Erik ihan näppärä sanaseppo on

Hänen kirjoituksensa vahvistaa minun kirjoitukseni siitä, että kielivalinnan vapauttamisen suurin este
on eliitin pelko dominoefektistä, joka romuttaa koko kaksikielisyysjärjestelmän.
Siksi jopa alueellinen kokeilu aiheuttaisi "ennalta arvaamattomia seurauksia"..
Tätä väitettä esim. Sari Sarkomaa käytti estäessään nämä kokeilut ollessaan opetusministeri.

Eliitin touhuilua seuratessa tulee mieleen entinen maalaistyttö,
jota ankara isä varjeli miehenpuolilta niin ahdistavalla otteelle, että
tyttö muutti lopulta kaupunkiin..
Vuoden päästä tyttö tuli takaisin matalaan torppaan käärö mukanaan..
Se käärö olin minä..

Eli tuollainen holhoaminen ja pelkääminen ei auta mitään- jos muutos on tullakseen, se tulee.
Ja mitä enemmän murehtii, pelkää, vahtii ja holhoaa- sitä suuremmalla varmuudella se tulee.
Elämänkokemukseni sen on osoittanut.

Miksi minä, kalastajamokin kapinallinen, yritän "opettaa" eliittiä ?
No, kai minä olen jotain kautta "Linnan sukua"...

Dejavu:"Nykyinen alkoholipolitiikkamme vain pahentaa niitä ongelmia, joita se yhä sitkeästi kuvittelee olevansa ratkaisemassa."

[TK]

Sivistysvaliokunnan "mietintö" ei oikeastaan ole mikään mietintö, sillä siihen ei näytä sisältyvän minkäälaista miettimistä, vaan se on tyypillistä pakkoruotsittajien sanahelinää.

On hyvin vaikea ottaa vakavasti pakkoruotsittajien juttuja, niin irrallaan todellisuudesta ne ovat.

[Hansa]

Sivistysvaliokunnan mietinnössä useassa kohdassa perustellaan ruotsin pakollisuutta v 2011 laaditulla Kansalliskielistrategialla.


Kansalliskielistrategia on vain pääministeri Kataisen johdolla laadittu hallitusohjelmahanke, jota ei ole tuotu Eduskunnan käsittelyyn ja hyväksyttäväksi. Se ilmaisee vain Kataisen hallituksen tahdon. Koulutuspoliittisen ratkaisun on perustuttava laajempaan ja pitkäjänteisempään harkintaan ja Eduskunnan päätökseen, ei vain Kataisen hallituksen ohjelmahankkeeseen.

[Hansa]

Mietinnössä väitetään, että kun suomalaiset muuttavat Etelä-Suomeen, he tarvitsevat ruotsin osaamista.

Väite on vääristelyä, koska Etelä-Suomen kaupungeissa ruotsinkielisen väestön osuus on melko vähäinen, mutta vieraskielisen väestön osuus on voimakkaasti kasvava.

Ruotsinkielisten osuus Vieraskielisten määrä

Helsinki 6 % 10 %

Vantaa 2.7 % 14 %

Espoo 7.8 % 12.2 %

Turku 5.4 % n 9.5 %

Tampere 0.5 % n 6.5 %

Monikielisissä Etelä-Suomen kaupungeissa esim sote-sektorilla tai vähittäiskaupan alalla kohtaa paljon useammin vieraskielisen asiakkaan kuin ruotsinkielisen.

[Hansa]

Mietinnössä on huolimattomasti kyhättyjä ja muotoiltuja huteria väitteitä, esim

”Globaalisti kaksi- tai monikielisyys on jopa yleisempää kuin yksikielisyys”

?? Olisi mielenkiintoista tietää, miten yleistä tuo on ja mihin tutkimukseen se perustuu?


Mietintö väittää, että ”kansalliskielistrategian tavoitteena on turvata ruotsin kielen elinvoimaisuus pitkälle tulevaisuuteen.”

Ruotsin kielen elinvoimaisuus ei voi olla sen varassa, että suomenkieliset joutuvat sitä pakolla opiskelemaan. Ruotsinkieltä puhuu 10 milj ihmistä, Suomea vain 5.5 miljoonaa.


Valiokunnan mielestä on mm. parannettava opiskelumotivaatiota,

Tuo on kummallinen ehdotus. Kielenopiskelun motivaatio löytyy itsestään luonnollisesti, kun kielen osaamiselle nähdään tarve ja hyöty.

[Hansa]

Mietinnössä väitetään, että maantieteellinen sijainti on kuitenkin eräs tärkeä lähtökohta kunkin maan kielipolitiikalle sekä niille tarpeille, joiden pohjalta opetuksen sisällöstä päätetään.

Tuo on kummallinen väite, joka ei pidä paikkaansa edes naapurimaissa. Ruotsin maantieteellinen sijainti Suomen naapurina ei ole lähtökohta Ruotsin kielipolitiikalle, eikä niille tarpeille, joiden pohjalta Ruotsi olisi päättänyt opetuksensa sisällöstä. Edes Ahvenanmaalla ei millään tavoin nähdä että sijainti Suomen lähellä ja kuuluminen Suomeen, loisi tarvetta suomen kielen pakolliselle opiskelulle.

[Hansa]

Mietinnössä perustellaan ruotsin pakollisuutta sillä, että yo-uudistuksessa ruotsin pakollisuuden poistuminen ei ole lisännyt muiden kielten opiskelua.


Ylioppilastutkinnon uudistuksessa ruotsi muutettiin valinnaiseksi, koska yo-tutkinto nähtiin liian kielipainotteiseksi. Haluttiin että lukiolaiset opiskelevat enemmän reaaliaineita eikä pelkästään vieraita kieliä.

[Hansa]

Kaikenkaikkiaan Sivistysvaliokunnan mietintö on täynnä heikosti perusteltuja ja paikkansapitämättömiä, huonosti muotoiltuja väitteitä.

Todella heikkolaatuinen teksti.

[Ajatuspaja]

Mietinnössä perustellaan ruotsin pakollisuutta sillä, että yo-uudistuksessa ruotsin pakollisuuden poistuminen ei ole lisännyt muiden kielten opiskelua.

Ylioppilastutkinnon uudistuksessa ruotsi muutettiin valinnaiseksi, koska yo-tutkinto nähtiin liian kielipainotteiseksi. Haluttiin että lukiolaiset opiskelevat enemmän reaaliaineita eikä pelkästään vieraita kieliä.

Tämä on osa politiikan sisäistä nokittelua.

Yo-pakkoruotsin poistamista ilmeisesti kuitenkin perusteltiin osittain sillä, että näin saataisiin tilaa muille kielille.

Vaikka ruotsia ei ole pakko kirjoittaa, sitä on pakko lukea eli tilaa ajanhallinnassa ei saatu.
Eduskunnan arvovallan kannalta on arveluttavaa, että totuudenvastaisia "argumentteja"
eli suoranaisia valheita kirjataan mietintöihin asti.

Valhe on niin vahva, että se on alkanut elää omaa elämäänsä ja muuttunut "totuudeksi".

Arkikokemus kertoo, että ruotsia ei työssä tarvitse, joten väite 80 %:n
ruotsia vaativasta ammattiosuudesta on täysin kestämätön.

Olisi mielenkiintoista nähdä luettelo niistä ammateista, missä ruotsia tarvitaan...

Ruotsin erityisaseman purkaminen on yhä oikeutetumpi lähestymistapa tähän ongelmaan.
Mikään poliittinen puolue ei siihen ryhdy, mutta se on täysin oikeutettua kaiken tämän jälkeen.

Ajatuspaja kysyykin Magmalta ja Åbo Akademilta:

Mitä Suomen virallinen kaksikielisyys antaa meille suomenkielisille,
mitä muuta kuin taakankantoa ja rasitusta, työtä ja aherrusta 5 %: privilegioidun kansanosan hyväksi ?

Miksi ylläpitäisimme tällaista järjestelmää ?

Siksikö, että mikään puolue ei uskalla ääneen sanoa, että järjestelmä on epäoikeudenmukainen!


No, paja kysyy. Kuka vastaa ?

http://tamapaiva.blogspot.fi/2013/05/pa ... l?spref=tw

[NRR]

Mietinnössä perustellaan ruotsin pakollisuutta sillä, että yo-uudistuksessa ruotsin pakollisuuden poistuminen ei ole lisännyt muiden kielten opiskelua.

Ylioppilastutkinnon uudistuksessa ruotsi muutettiin valinnaiseksi, koska yo-tutkinto nähtiin liian kielipainotteiseksi. Haluttiin että lukiolaiset opiskelevat enemmän reaaliaineita eikä pelkästään vieraita kieliä.

Tämä on osa politiikan sisäistä nokittelua.

Yo-pakkoruotsin poistamista ilmeisesti kuitenkin perusteltiin osittain sillä, että näin saataisiin tilaa muille kielille.

Ehkä joku näin sanoi, mutta kun kävin läpi eduskunnan keskustelun yo-kokeiden valinnaistamisesta, kirjasin lukemani näin:

Eräs yleisimmistä vääristellyistä väitteistä kuuluu näin:

Kun ylioppilaskirjoituksissa ei ole vuoden 2005 jälkeen tarvinnut kirjoittaa ruotsia niin muiden kielten kirjoittaminen ei ole lisääntynyt.

Eikä ollut tarkoituskaan. Ruotsi jäi pakolliseksi, tilaa muille kielille ei tehty.

Ruotsin ja muiden aineiden valinnaisuutta ei tehty, jotta olisi pedattu tilaa lisäkielten kirjoittamiselle. Perusteet olivat
- yo-tutkinto jo turhan kielipainotteinen
- haluttiin vähentää reppuja ja lyhentää lukion suoritusaikaa
- matemaattiselle osaamiselle haluttiin tehdä tilaa
- haluttiin varmistaa, että ammatillista väylää kirjoituksiin tulevat voivat kirjoittaa ylioppilaaksi omin painotuksin

Jos nyt noiden perusteiden lisäksi joku on halunnut lisää muita kieliä, niin se on sisäisesti ristiriidassa sen kanssa, että haluttiin karsia yo-kokeen kielipainotteisuutta.

[NRR]

Valhe on niin vahva, että se on alkanut elää omaa elämäänsä ja muuttunut "totuudeksi".

Arkikokemus kertoo, että ruotsia ei työssä tarvitse, joten väite 80 %:n
ruotsia vaativasta ammattiosuudesta on täysin kestämätön.

Olisi mielenkiintoista nähdä luettelo niistä ammateista, missä ruotsia tarvitaan...

Ruotsin erityisaseman purkaminen on yhä oikeutetumpi lähestymistapa tähän ongelmaan.
Mikään poliittinen puolue ei siihen ryhdy, mutta se on täysin oikeutettua kaiken tämän jälkeen.

Ajatuspaja kysyykin Magmalta ja Åbo Akademilta:

Mitä Suomen virallinen kaksikielisyys antaa meille suomenkielisille,
mitä muuta kuin taakankantoa ja rasitusta, työtä ja aherrusta 5 %: privilegioidun kansanosan hyväksi ?

Miksi ylläpitäisimme tällaista järjestelmää ?

Siksikö, että mikään puolue ei uskalla ääneen sanoa, että järjestelmä on epäoikeudenmukainen!


No, paja kysyy. Kuka vastaa ?

http://tamapaiva.blogspot.fi/2013/05/pa ... l?spref=tw

Hyvin muotoiltu.
Mutta että joku meidän hallinnossamme vastaisi näin selkeään ja oleelliseen kysymykseen,...

PS. Kansalliskielistragian kohdalla poimimme näitä muka hyötyjä mm. ketjussa
"Tiivistelmä kansalliskielistrategian noloista väitteistä":
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1742

[Ajatuspaja]

Löytyykö mietinnöstä vastausta puheena olevaan kysymykseen ?

Mitä kaksikielisyys ja siitä juontava kahden kansalliskielen sivistysvelvoite antaa suomenkieliselle enemmistölle ?

Näemmä Markku Suksen tulkinta on nyt saanut vihdoinkin kaipaamansa arvostuksen..

Mutta itse pääkysymykseen se ei vastaa:

Mitä me tästä kaikesta ylväästä ja kauniista saamme ?

Kaksikielisyys antaa suomenkieliselle velvollisuuksia, ruotsinkieliselle oikeuksia.
Se itsessään on jyrkästi perustuslain 17 § hengen vastaista!