ei yllätä: Opettajien ammattijärjestö puolustaa pakkoruotsia

[NRR]

Sivistysvaliokunta järjesti kuulemisen ruotsin kielen opiskelua koskevasta kansalaisaloitteesta 23.1.2015. OAJ toistelee lausunnossaa virheelliseksi osoitettuja näkemyksiä:
- kaikki aineet ovat muka pakkoaineita (vain ruotsi on meillä pakollinen kieli peruskoulusta yliopistoon, vastaavaa pakollista pientä vähemmistökieltä kaikille läpi koulutuksen ei ole missään maailmassa)
- eikä yo-ruotsin vapaaehtoisuus lisännyt muiden kielten lukemista ( kas kun ruotsin kurssit jäivät viemään voimia ja aikaa, eikä uudistuksella edes haettu lisäkieliä vaan opintoaikojen lyhentämistä, reppujen vähenemistä, matemaattisluonnontieteellisten aineiden painotusta ja ammattiväylää etenevien tilanteen parantamista)
- sitä paitsi valinnaisuus OAJ:n mukaan lisää epätasa-arvoa (on muka parempi luettaa kaikilla ruotsia, jottei joku pääsisi valitsemaan laajemmasta valikosta kuin toiset ja jottei kouluttamattomat vanhemmat saa lapsiaa valitsemaan väärin - mutta miksi vaikkapa espanja olisi väärin?).

HÄVETTÄÄ oman ammattijärjestön puolesta. Näillä eväilläkö opetetaan uutta sukupolvea ajattelemaan.

Lausunto
OAJ
Eduskunta
Sivistysvaliokunta
Kuulemistilaisuus 23.1.2015

Kansalaisaloite ruotsin kieli valinnaiseksi kaikilla kouluasteilla OM 34/52/2013

OAJ kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ruotsin opiskelua koskevasta
kansalaisaloitteesta, jossa esitetään ruotsin kielen opiskelun muuttamista
vapaaehtoiseksi kaikilla kouluasteilla.

Aloite kohdistuu ruotsiin, vaikka esim. perusasteen tuntijaossa velvoitteena on toisen
kotimaisen kielen opiskelu. Ruotsinkielissä kouluissa toisena kotimaisena kielenä
opiskeltava kieli on suomi. Aloitteesta ei käy ilmi, mikä olisi suomen kielen asema
toisena kotimaisena kielenä, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen kieli.

OAJ katsoo, etteivät yksittäisiin oppiaineisiin kohdistuvat muutosaloitteet ole paras
tapa kehittää koulutusjärjestelmää, jota tulee kehittää kokonaisuutena. Koulutuksella
on useita erialaisia tavoitteita, joilla pyritään vastaamaan kotien, yhteiskunnan ja
elinkeinoelämän toiveisiin.

Maassamme on viime vuosina käyty keskustelua ruotsin kielen asemasta.
Keskustelussa on käytetty leimaavia ilmaisuja kuten ”pakko-ruotsi”. ”Pakko”-aineeksi
voitaisiin leimata mikä tahansa yhteisesti opetettavista oppiaineoista. Koulujen
yksittäisten oppiaineitten leimaamisella tarpeettomiksi tai vastustettaviksi on
oppilaitten opiskelumotivaatiota laskeva vaikutus. Opettajat ovat olleet huolissaan
oppilaitten opiskelumotivaation kehityksestä ja lukuisissa tutkimuksissa - ml. PISA-
havaitusta oppimistulosten laskusta. Opiskelumotivaation lasku on ollut hyvin
näkyvää myös kielivalikoiman kaventumisessa. Yhä harvempi opiskelija valitsee
esim. lukiossa uusia alkavia kieliä.

Ruotsin kielen valinnaisuutta ajavat ovat usein esittäneet, että kielivalikoimaa
voitaisiin monipuolistaa, mikäli ruotsin opiskelusta tehtäisiin valinnaista. Tällä
perusteltiin aikoinaan myös toisen kotimaisen kielen tekemistä valinnaiseksi
ylioppilaskirjoituksissa, mikä toteutui v. 2005.

Tulokset olivat kuitenkin ei-toivottuja, kun kielten opiskelu lukiossa supistui entisestään.
Kun ennen uudistusta useampaa kuin kahta kieltä opiskeli lukiossa reilusti yli
60 prosenttia opiskelijoista, niin uudistuksen jälkeen on useampaa kuin kahta kieltä
opiskelevien määrä on laskenut n. 50 prosenttiin v. 2013 mennessä (lähde OPH 2014).
Niinpä ei olekaan mitään tutkittua näyttöä siitä, että ruotsin vapaaehtoisuus kasvattaisi
muiden kielten opiskelua.

OAJ on lukuisissa eri yhteyksissä tuonut julki huolensa kielten opiskelun
vähenemisestä ja siitä seuranneesta kieliosaamisen kaventumisesta. Maahanmuuton
seurauksena tapahtuva monikulttuuristuminen paikkaa kieliosaamisen puutteita vain
osittain, eivätkä v. 2016 käyttöön otettavat perusopetuksen ja lukion tuntijaot ole
tuomassa tilanteeseen parannusta.

Yksi hyvä keino korjata tilannetta olisi velvoittaa koulutuksen järjestäjät tarjoamaan
peruskoulussa valittavaksi kahta pitkää A-kieltä. Nyt kahden A-kielen opiskelu on
jatkuvasti vähentynyt opiskelumahdollisuuksien kaventuessa yhä useammassa
kunnassa.

Hallituksen päättäessä perusopetuksen tuntijaosta 28.6.2014 sisältyi päätökseen
kaksi valtioneuvoston hyväksymää lausumaa. Toisen mukaan valinnaisiin
oppiaineisiin kohdennettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä
vähimmäistuntimäärään on tarkoitus päättää keväällä 2013 ja toisen mukaan
valtioneuvosto edellyttää myös, että opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee
hallituksen esityksen vuoden 2014 loppuun mennessä, jossa esitetään vapaaehtoisen
A2 - kielen tarjoamisen säätämistä opetuksen järjestäjille pakolliseksi.
Kumpikaan lausumista ei ole edennyt konkreettisiksi toimiksi OKM:n toimesta,
mitä OAJ pitää erittäin valitettavana mm. kielten opiskelun kannalta.

OAJ ei pidä nykytilannetta kieltenopetuksessa tasa-arvonäkökulmastakaan
tyydyttävänä. Opiskelijan asuinkunta ratkaisee liian usein sen kuinka laaja valikoima
kieliä oppilailla on valittavanaan. Valinnaisuus on koko ajan kaventunut kunta-
talouden kiristyessä. Siksi ei ole mitään takuita siitä, että pakollisuuden vähentäminen
lisäisi kouluissa valinnaisuuden tarjontaa.

Pohdittaessa ruotsin opiskelun vapaaehtoisuutta on paikallaan miettiä tasa-
arvokysymyksiä laajemminkin. Vanhempien koulutustaustalla on
tutkimusten mukaan suuri vaikutus lasten koulumenestykseen. Koulutetut
vanhemmat osaavat motivoida lapsiaan opiskeluun ja tekemään valintoja,
joilla edistetään menestymistä yhteiskunnassa. Tämä kävi selkeästi ilmi myös
valinnaiskielten opiskelun osalta, kun Opetushallituksen ja Kansallinen koulutuksen
arviointikeskus julkistivat tutkimuksen kielten oppimistulosten arvioinnista viime
syksynä. Koulu voi parhaimmillaan tasata kotien välisiä eroja, mutta valinnaisuuden
lisääminen yhteisesti tarjottavan kustannuksella voi vaikeuttaa tuota tärkeää työtä.

Tämähän on absurdia: "ei --- mitään tutkittua näyttöä siitä, että ruotsin vapaaehtoisuus kasvattaisi
muiden kielten opiskelua" - ihan peruslogiikalla, mikäli ruotsin sijaan voi valita saksan tai espanjan, tämä väistämättä laajentaa kielten osaamista, ei tietenkään yksilön kohdalla vaan yhteisössä.

Voi rähmä.

[Ajatuspaja]

Vaikka opettajien ay-politiikka ei Ajatuspajan toimialaan kuulukaan,
OAJ:n lausunnossa tehdään kielipolitiikkaa, jonka kokonaisuudistus kuuluu toimintaamme.


Koska opettajien mielestä kielipolitiikka määrää enemmistön taipumaan vähemmistön
ehdoilla tehtävään edunvalvontaan myös suomenkielisten kieliopintojnen osalta,
pitää ottaa kantaa opettajien omaan itsekkääseen edunvalvontaan.

Lausunto on tekopyhää hurskastelua,
jossa peiteilmaisuilla varjellaan omia suojatyöpaikkoja (ruotsinopettajat)

Opettajat vastustavat samankaltaisilla valheellisilla argumenteilla myös kerhotoiminnan
sijoittamista koulupäivän sisään eli joustavampaa koulupäivää.

Opettajien ay-politiikka on siis koulun uudistamisen ja joustavamman koulupäivän
ja kouluviihtyvyyden kehittämisen suurin este! Aika uskomatonta!

Miten tämä maa kykenee uudistumaan, kun aina on jokin intressiryhmä vaatimassa omien
etuoikeuksiensa ja privilegioidensa säilyttämistä ?

Opetushallitus aloitti syksyllä 2013 Joustava koulupäivä -kokeilun, jossa kerhotuntien avulla kevennetään koulupäivää aamulla, iltapäivällä tai kesken päivän

OAJ vastustaa raivokkaasti- kaikki muut kannattavat.

Sama kuvio kuin pakkoruotsissa-omien etujen härski ajaminen kiertoilmaisuja ja suoranaisia valheita käyttäen.
Hävetä todella saisivat!

[NRR]

Joustava tai eheytetty koulupäivä on kuitenkin muutos, jota on kokeiltu ja jonka etuja ja ongelmia on kirjattu tutkimusten muodossa. Kyse on uudistuksesta, jossa on paljon hyvää mutta myös ongelmallisia kohtia. Osa vanhemmista ei pidä ajatuksesta, että lasten koulupäivää saatetaan pidentää (esimerkiksi koulukuljetusten rytmittämiseksi) harrastuksilla, jotka eivät ole lapsen tai perheen ykkösvaihtoehtoja. Mitä vaativampi on oppilaan harrastus, sitä varmemmin sille ei löydy opettajaa/vetäjää keskellä päivää. Tässä kohtaa opettajillakin on erilaisia näkökulmia. Osa ottaa tervetulleina vastaan mahdollisuuden vetää harrastustoimintaa asianmukaisella korvauksella, osa näkee että työpäivään tulee siesta vailla asianmukaisia työtiloja kouluilla, ikään kuin nyt bussikuskeilla teetettävät ruuhkavuorot, joiden välissä on hyppy. Palkkauksen ja työolojen nostaminen keskusteluun on avointa edunvalvontaa, josta voi avoimesti olla montaa mieltä.

Minusta keskustelu koulupäivästä on pysynyt asiallisena. OAJ on sallinut sekä kokeilut että keskustelun kokeilujen tuloksista. Sen sijaan näissä pakkoruotsiperusteluissa ollaan jo järjen tavoittamattomissa, kun toistellaan virheellisiä argumentteja ja vedotaan liturgiaan. Nimenomaan pakkoruotsin kohdalla ei olla avoimesti edunvalvonnan asialla. Ruotsinopettajien työllisyyttä ei edes mainita, ikään kuin tämä ei olisi lainkaan oleellista vaan oleellista olisi "huoli koulujen kielivalikoiman supistumisesta" (http://www.oaj.fi/cs/oaj/Lausunnot?&sho ... 8910521475) vaikka juuri tuota kielivalikoimaa oltaisiin vapaaehtoisen ruotsin myötä laajentamassa.

[rationalisti]

Sääliksi käy kielten opettajia, jotka hekin ovat nykytilanteen uhreja. Vallitsevassa tilanteessa on melkoinen riski valmistua kielten opettajaksi ilman sitä yhtä ainokaista pakollista kieltä ja Suomessa kouluttautuminen opettajaksi on suuri panostus ajallisesti. Jos ruotsin kielen opettajia joutuu vapaille työmarkkinoille kauppaamaan osaamistaan, he pääsevät näkemään kuinka heidän itse ylläpitämänsä valhe tulee puremaan omaan nilkkaan; suomenkieliselle ei ole yhtään mitään hyötyä ruotsin kielen osaamisesta. Jos jokin yritys tarvitsee ruotsin puhujan, löytyy meiltä tarpeeksi natiiveja, joiden ammatilliseen osaamiseen ei liity suurena osana kielen osaaminen, vaan se tulee ilmaisena kaiken muun osaamisen päälle.

Tietenkin opettajien huolet ovat kokonaiskuvassa vasta kohdassa Å ja tätä touhua pitää katsella muista lähtökohdista kuin opettajien työllisyystilanteesta.

[NRR]

Palaan tähän vanhaan ketjuun, koska näen niin selvästi, että pakkoruotsiverkosto on kiristänyt otettaan viime vuosina.

Vuoden alussa olin vihainen oman ammattijärjestön heittäytymisestä pakkoruotsin puolustajaksi - ja jopa alkeellista ajattelua halventavin argumentein:

Sivistysvaliokunta järjesti kuulemisen ruotsin kielen opiskelua koskevasta kansalaisaloitteesta 23.1.2015. OAJ toistelee lausunnossaa virheelliseksi osoitettuja näkemyksiä:
- kaikki aineet ovat muka pakkoaineita (vain ruotsi on meillä pakollinen kieli peruskoulusta yliopistoon, vastaavaa pakollista pientä vähemmistökieltä kaikille läpi koulutuksen ei ole missään maailmassa)
- eikä yo-ruotsin vapaaehtoisuus lisännyt muiden kielten lukemista ( kas kun ruotsin kurssit jäivät viemään voimia ja aikaa, eikä uudistuksella edes haettu lisäkieliä vaan opintoaikojen lyhentämistä, reppujen vähenemistä, matemaattisluonnontieteellisten aineiden painotusta ja ammattiväylää etenevien tilanteen parantamista)
- sitä paitsi valinnaisuus OAJ:n mukaan lisää epätasa-arvoa (on muka parempi luettaa kaikilla ruotsia, jottei joku pääsisi valitsemaan laajemmasta valikosta kuin toiset ja jottei kouluttamattomat vanhemmat saa lapsiaa valitsemaan väärin - mutta miksi vaikkapa espanja olisi väärin?).

HÄVETTÄÄ oman ammattijärjestön puolesta. Näillä eväilläkö opetetaan uutta sukupolvea ajattelemaan.

Nyt törmään parin vuoden takaiseen OAJ:n kannanottoon, joka yrittää päästä ottamasta kantaa aiheeseen väittämällä, että kyse on perustuslaillisesta kysymyksestä:

Peruskoulun pakollinen ruotsin kielen opetus on aihe, johon opetusalan ammattijärjestö, OAJ, ei halua ottaa kantaa.

– Se on perustuslakiin liittyvä kysymys, joka on sen tasoinen, että jätämme sen poliitikkojen päätettäväksi, kertoo Verkkouutisille OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.

Tämä on ollut liiton pitkäaikainen linja aika ajoin pintaan nousevassa pakkoruotsikeskustelussa. Läpi mennyt kansalaisaloite pakkoruotsin poistamisesta sai aikaan uusimman keskustelun.

Opettajien ammattijärjestöllä on kuitenkin selkeä kanta vieraiden kielten opettamiseen.

– Ainoa kanta, joka meillä on, on se, että kielten osaamisen tarve on kasvava. On valitettavaa, että kielivalikoima näyttää kapenevan vain englannin suuntaan, Luukkainen pahoittelee.

Kielten opettajien liiton mukaan vuonna 2010 peräti 90,5 prosenttia peruskoululaisista valitsi ensimmäiseksi pitkän oppimäärän vieraaksi kielekseen englannin.

Seuraavaksi suosituimpia kieliä olivat järjestyksessä suomi, saksa, ruotsi, ranska ja venäjä. Nämä jakoivat keskenään alle 10 prosentin vaatimattoman osuuden.

– Saksan kielen opiskelu on vähentynyt, samoin ranskan ja espanjan. Kiinan kielelle olisi tarvetta venäjästä puhumattakaan. Olemme huolissamme siitä, että kielivaranto kapenisi, Luukkainen sanoo.

Luukkainen muistuttaa, että useilla kielten opettajilla on valmius opettaa useita vieraita kieliä. Hän korostaa, ettei jokaisen pitäisi osata useita vieraita kieliä, vaan että laaja kielivaranto on yhteiskunnan edun mukaista.

– Maahanmuuttajataustaisia henkilöitä on kasvava joukko. Heillä on peruskielenhallinta johonkin muuhun kuin suomen kieleen. Tätä joukkoa hyödynnetään liian vähän. He tarvitsevat suomen tai ruotsin kielen tuekseen. Kielivarannon hyödyntämistä pitäisi vahvistaa, Luukkainen vaatii.
http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/ ... symys-6747

Siis vielä pari vuotta sitten OAJ johtajansa suulla vältteli ottamasta kantaa mutta puhui siitä, miten jokaisen ei tarvitse osata useita kieliä vaan tarvitaan laaja kielivaranto, miten maahanmuuttajien ei oman kielen lisäksi tarvitsisi opetella kuin suomi tai ruotsi.

[JV Lehtonen]

Eikös opettajilla ole kieliyhdistelmänä ruotsi ja jokin muu kieli..

Onko tehty tutkimusta siitä, miten erilaisia ruotsi-kombinaatioita opettajilla on ?
Somessa olen törmännyt ruotsi-englanti -opettajiin, ruotsi-venäjä-opettajiin ja ruotsi-ranska-opettajiin.

Kuinka paljon ruotsinopettajat menettävät tunteja, jos mennään sata-nolla -vaihtoehdon mukaan eli
kukaan ei enää halua lukea ruotsia ?

Eikös nuo tunnit siirry sitten muiden kielten osalle ?

Kuulin juuri, että suomalaiset osaavat englantiakin liian huonosti työllistyäkseen SUOMESSA
Osa ruotsin opiskelun resurssesita voisi sijoittaa englannin syventäviin opintoihin,
jotta suomalaiset työllistyisivät SUOMESSA!

http://www.tekniikkatalous.fi/ict/minis ... o/a1056929

Toivakka pitää Google-johtajan kommenttia yllättävänä ja huolestuttavana, koska sähkö- ja tietotekniikan insinöörejä ja muita ammattilaisia on alueella työttömänä.

- Emme halua antaa maailmalle kuvaa, että meillä on tällaisia ongelmia, sanoo Toivakka,
Ongelmana voi olla kielitaito

Joe Kava ei ollut täsmentänyt, millaista osaamisen vajetta työttömillä työnhakijoilla on ollut.

Mutta mitä luennoikaan sama ministeri itäsuomalaisille pari kuukautta aiemmin:

Ruotsi on ylivoimaisesti suurin kauppakumppani ja pakkoruotsi on Suomen kilpailuetu:

http://www2.kyamk.fi/Koskinen/022015/pakkoruotsi.html

EIKÖHÄN KUNNOLLA OPISKELTU ENGLANTI OLISI SUOMEN KILPAILUETU!

Kuinkahan paljon aikaa työttömät IT-insinöörit ovat aikoinaan tuhlanneet virkamiesruotsin pänttäämiseen ?
Ja nyt ovat työttöminä, kun eivät osaa englantia!