Mitä opetusministeri oikeasti sanoi?

[NRR]

Tässä vielä koottuna opetusministerin näkemykset:

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru: Arvoisa puhemies! Kiitän tähänastisesta keskustelusta, ja ehkä tähän alkuun on syytä sanoakin, että on hyvä, että me keskustelemme hiukan laajemmin nyt tästä kysymyksestä kuin pelkästään koulutuspoliittisena kysymyksenä. Minä luulen, että aloitteen tekijät ovat ajatelleet enemmänkin koko yhteiskunnallisen keskustelun tilaa silloin, kun ovat aloitteen tehneet. Minä uskon, että tämä on enemmänkin perustuslaillinen kysymys, ja sitä kautta pitää huomata, että ruotsin kielen asema on jo historiallisesti määrännyt Suomen tietä. Siltä osin sekä kielipolitiikan että koulutuspolitiikan suhteen on tärkeää pitää kiinni siitä, että molemmilla kotimaisilla kielillä ja niiden opettamisella luodaan jokaiselle yksilölle se perustuslaillinen pohja saada tasavertaiset edellytykset elää ja menestyä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee yksistään koulutuspoliittisiin valintoihin ja kysymyksiin, niin on ehkä hyvä todeta, että meillä koulutuspolitiikassa on selkeästi nähtävissä, että suomalaiset nuoret, eli suurin osa suomenkielisistä lapsistamme, aloittavat pääsääntöisesti ruotsin kielen opinnot seitsemännellä vuosikurssilla. Paljon on yhteiskunnassa käyty keskustelua siitä, pitäisikö jo aikaisemmin aloittaa kielten opinnot ei vain ruotsin vaan ylipäänsäkin kaikkienkin kielten suhteen, ja minä uskon, että se iso muutoksen suunta tulee varmasti koulutuspolitiikassa puhaltamaan siihen suuntaan, että yhä aikaisemmin pitäisi saada nuoret innostumaan ja oppimaan kieliä, koska silloin se kielitie on paljon helpompi kuitenkin sitten käydä läpi. Kaikki vain eivät ole kielissä yhtä hyviä, ja kun aikaisemmin aloitetaan, niin se tukee omalta osaltaan lasten ja nuorten menestymismahdollisuuksia myöskin kielten oppimisessa. Tätä kautta yksilöiden väliset erot ja asenteet ovat merkityksellisiä, koska ne kehittyvät jo kaiken kaikkiaan kouluiässä ja aika varhaisella ikävaiheella. Siltä osin alakoulun ensimmäiset luokat ovat ratkaisevassa asemassa, kiinnostaako vai eikö, halutaanko oppia vai eikö, ja jos tulee oppimisvaikeuksia, niin ne sanelevat sitä myöhempää tietä.

Siksi nyt on tehty näistä ja muista perusteista johtuen valtioneuvoston päätös, jossa tuntijakoon tehtiin perusopetuksen puolella muutos, jolloin suomenkieliset nuoret aloittavat sitten viimeistään B-kielen opinnot kuudennella luokalla ja tältä osin myöskin ruotsin kieli alkaa jatkossa yhden vuoden aikaisemmin kuin ennen mutta sitten tasataan sitä määrää tässä vuosiluokkien pituudessa.

No, tämä tietenkin johtaa siihen, että myöskin opetussuunnitelmat ovat auki tällä hetkellä, ja 2016 me aloitamme sitten elokuun alusta ihan uudella jaolla. On tärkeää muistaa, että kun me puhumme suomalaisista nuorista ja vaikka ruotsin kielen opinnoista, niin tärkeämpää kuin itsessään se, että ruotsia opetetaan, on se, miten me sen teemme. Minusta tämä on olennainen kysymys, kun (Puhemies koputtaa) jatketaan keskustelua, eli totean myös sen, että on selvitetty tätä ruotsin kielen asemaa ja sitä kautta, mitä kehittämistarpeita on, ja ne liittyvät erityisesti tähän opetussuunnitelmatyöhön ja opetusmenetelmien uudistamiseen.


Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru: Arvoisa puhemies! Ensinnäkin teen tunnustuksen heti alkuun, että olen puolueellinen tässä keskustelussa, koska kuulun niihin ihmisiin, jotka rakastavat erilaisia kieliä. (Pertti Virtanen: Niin mekin kuulumme!) Olen aina uskonut, että kieliä pitää oppia, ja itse olen saanut oppia ruotsia, englantia, ranskaa, saksaa, espanjaa, viroa ja vieläpä venäjääkin, ja uskon, että on tärkeää hallita monia eri kieliä, jotta pärjää. Siltä osin uskon myös, että tulevan sukupolven pitää oppia kieliä, ja sitä kautta olen puolueellinen tässä keskustelussa, koska ajattelen, että kieliä pitää oppia (Pertti Virtanen: No niinhän mekin halutaan!) ja niitä voi oppia.

Toinen tunnustus tähän alkuun on se, että minullakin on koulussa ollut yksi pakkoaine. Se ei suinkaan ollut ruotsi, vaan se oli kemia. Mutta olen erittäin tyytyväinen, että sain siitä ensimmäisellä kerralla kokeessa hylätyn lukiossa ja jouduin todella ottamaan kemian, pakkokemian, kesäaikana niin sanotusti laiskanläksylle ja olen oppinut siitä sen verran, että kyllä kemiaa pitää opiskella.

Tästä syystä ajattelen näin, että minulle on ollut henkilökohtaisesti paljon hyötyä ruotsista - kolmas tunnustus - koska olen myöskin saanut tutustua ruotsalaiseen poikaystävään nuorena juuri siksi, että osasin edes muutaman sanan heti alkuun ruotsia. Tuo kielitaito teki kyllä elämästä hiukan helpompaa.

Hyvät kansanedustajat, ajattelen, että tässä keskustelussa on tullut niin hyvin muutamia asioita esiin, että todetaan nyt ensin, että suomalainen koululaitos ei vain voi venyä siihen, että kaikki olisi vapaaehtoista. Jos me kysymme nuoriltamme, mitä he haluaisivat, niin on aivan selvää, oli se sitten vaikka lukion tuntijakoon liittyen, että lukiolaiset ajavat aika laajaa valinnaisuutta. Tosiasiassa kuitenkin ollaan katsottu, että on tärkeätä, että on myös aineita, joita on pakko opiskella, ja meidän täytyy kansakuntana ymmärtää isompi kuva, että tietyt pakolliset sivistyksen asiat pitävät tämän maan kasassa ja sitä kautta yleissivistys on laajaa, ja se perustuu ei vain vapaaehtoisuuteen vaan siihen, että koko ikäluokka aina oppii tietyt asiat. Siksi tämä vapaaehtoisuus-, valinnaisuuskeskustelu ei ole aina kauhean hyvä asia, koska meidän täytyy muistaa, että asioita joutuu koulussa opiskelemaan myös siksi, että se on tärkeää. (Pertti Virtanen: Nythän tää keskustelu vasta alkoi!)

Sitten toinen näkökulma on se, että jos me ajattelemme tätä pakollisuutta, vapaaehtoisuutta, niin me olemme monesti siinä tilanteessa, että koulussa tänä päivänä pakko ei huvita. Mutta koulua ei pelasteta sillä, että pakkoa ei ole ollenkaan. Oppiminen on aina kokemus, jossa lähdetään siitä liikkeelle, että myöskin pakollisesta voi tehdä kiinnostavaa. Ja nyt tämä on koko koululaitoksen isoin haaste, miten tämä tehdään, ei vain ruotsin kielessä vaan monessa muussakin. Siksi minä komppaan edustajien Haapanen, Peltonen ja Paloniemi ajattelua juuri siitä, miten me opetamme, miten me paremmin teemme. Se on tämän päivän iso kysymys.

Edustaja Harkimolla oli erittäin tärkeä huomio, voisiko aloittaa jo aikaisemmin kielen opinnot, ja ylipäänsäkin koko tämä kokonaisuus. Kyllä pitäisi, minä uskon todella siihen. Mutta pitäisi kiinnittää huomio myös siihen, että ruotsinkieliset lapset voisivat jo opiskella myöskin (Puhemies koputtaa) yhtä vahvasti toista kotimaista kieltä, ja siitä meillä on hyviä kokemuksia. (Puhemies koputtaa) Ja minä arvostan myös sitä näkemystä, jonka toitte tähän keskusteluun.

Lopuksi, puhemies, on sanottava, että minä kiitän edustaja Donneria. Te olette oikealla asialla, sillä tämä ei nimittäin koske vain kaikkia kieliä, vaan on hienoa, että te olette joutunut pakosta olemaan palveluksessa Porissa ja oppinut myös (Puhemies koputtaa) Porin murretta. Se tuo aina elämään sisältöä.


Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru: Arvoisa puhemies! Minä yritän siis puhua Porin kielellä, se on vähän vaikea haaste, (Pertti Virtanen: Aikuisille!) joten sovitaan, että minä yritän pysyä yleiskielisessä Porin murteessa.

Tässä on vielä joitakin puheenvuoroja, joita haluaisin kommentoida, eli tärkeä kysymys oli juuri se, mitä meidän pitäisi tehdä opetuksessa paremmin, jotta sitten nuoret jaksaisivat opiskella kaikkia oppiaineita koulussa. Edustaja Virolainen aikaisemmin käytti puheenvuoron myös uusista teknologioista. En tiedä, huomasitteko tätä puheenvuoroa, mutta minusta tärkeää on se, että meidän pitäisi kouluissa myös pystyä nuoret haastamaan ihan eri tavalla kielenopetuksessa. Teknologia tarjoaa jatkossa aivan erilaisia mahdollisuuksia kuin ne mahdollisuudet, jotka meille kuuna päivänä tarjottiin kielenopetukseen, ja minä uskon, että se tapa, että voidaan elävää kuvaa ja sitä elävää kieltä saada suoraan ruudulle, saada suoraan korviin kuultuna, on aivan toisella tavalla avaava kokemus, jota meille koskaan ei ollut tarjolla, mutta näille tuleville Suomen toivoille voidaan järjestää myös uudella teknologialla ihan erilaisia sisältöjä kieltenopetukseen. Juuri tätä työtä opetussuunnitelmissa nyt tehdään, kun niitä valmistellaan, jotta sitten startataan elokuussa 2016.

Ehkä tässä keskustelussa iso haaste on myös se, minkä edustaja Virtanen otti esiin, eli kouluissa ei viihdytä, ja se ei yksin ole yhden oppiaineen vika, tai yhden oppiaineen tulevaisuuden ratkaisemisessa ei missään tapauksessa pystytä sitä käänteentekevää kiinnostusta herättämään, että se lisäisi meidän lasten ja nuorten motivaatiota ainoastaan. Siltä osin se on koko peruskoulun iso haaste tällä hetkellä. Me emme laskeneet Pisa-tutkimustuloksissa niinkään, vaan siinä isossa kuvassa isoin haaste meillä on se, että koulussa ei viihdytä, ja siinä me olemme romahtaneet vuosin varrella, ja tämä on minusta se tärkein juttu, kun puhutaan Pisa-tutkimustuloksista, vaikkakin nuorten osaaminen on laskussa kaikissa ryhmissä.

Halusin vielä myös kommentoida edustaja Rundgrenia, kun hän otti esille sen, että riippuen vähän, mistä suunnasta Suomea katsoo, meidän näkökulmamme ovat hieman erilaisia. Minä uskon totisesti, että Itä-Suomessa se haaste tulee siitä, että tarvitaan enemmän venäjän kielen osaamista ja siihenkin pitää pystyä pitkällä aikavälillä löytämään vastauksia. Olen avoinna kaikille niille ehdotuksille, joita on. Mutta tärkeåä tietysti on, kun puhutaan niin sanotusta kielestä, joka on pakollisena ohjelmassa, että sille pitäisi olla sitten joitakin historiallisia taustoja, niin kuin meillä on monissa Euroopan maissakin useampiakin kansallisia tai virallisia kieliä käytössä ja niitä kyllä opetetaan myöskin pakollisesti valtakunnallisella tasolla lähes kaikissa näissä maissa eli Belgiaa, Luxemburgia, Irlantia ja Sveitsiä ajatellen. Tämä johtaa sitten tietysti siihen, että Rundgrenin näkökulma juuri tästä pitkästä rajasta myöskin Ruotsin kanssa haastaa meidät (Puhemies koputtaa) miettimään, millä tavalla tätä pohjoista ulottuvuutta myös koulutyössä pitää muistaa varjella, jotta nuoret sitten osaavat myöskin käyttää etua hyväkseen.


Päätössanat
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru: Jatkan tällä yleiskielellä, arvoisa puhemies, eli siinä saattaa olla porin kielenkin vivahteita, mutta yritän kuitenkin puuttua vielä joihinkin asioihin.

Minusta tämä keskustelu tänään on ollut hyvää siksi, että me olemme päässeet keskustelemaan ylipäänsäkin kieltenopetuksesta kouluissa ja huomaamaan, että tämän päivän haaste ehkä enemmänkin yksittäisten kielten opetusten sijasta on se, miten me asioita opetamme tulevaisuuden sukupolvelle. Eli käytännössä lähtökohta on kaiketi se, että olemme tulleet tulokseen, jossa me joudumme uusimaan myöskin työtapojamme, jotta nuoret sitten innostuisivat oppimaan entistä paremmin.

Se tarkoittaa sitä, että meillä on mahdollisuus käyttää uutta teknologiaa enemmän hyväksemme, vähän uudenlaisia tapoja herättää innostusta kieltenopiskeluun, koska tosiasiassa se haaste, joka meillä on purtavana, on se, että yksilöiden väliset erot ja asenteet kehittyvät erilaisiin oppiaineisiin ja niissä ilmeneviin vaikeuksiin tai sitten onnistumisiin jo kouluiässä ja varsin varhaisella luokka-asteella. Tätä kautta on todella tärkeää, miten näitä peruskoulun sisältöjä opetetaan jo aikoinaan.

No, toinen keskustelukokonaisuus on ollut se, pitäisikö kieltenopetusta olla jo paljon aikaisemmalla iällä. Itse pitkällä tähtäimellä kannatan kaikkia niitä aloitteita, jotka lähtevät siitä, että me voisimme kieltä opettaa jo paljon aikaisemmin kuin nyt tällä hetkellä me sitä teemme.

Tämä viittaa myös siihen, että me olemme jo nykyisellä tuntijakopäätöksellä, joka tällä hallituskaudella peruskouluihin on uudistettu, suuntaamassa elokuun alusta 2016 ruotsin kielen opetusta jo 6. luokalle, josta sitten sitä kipinää opiskella myöskin ruotsin kieltä saattaisi tulla enemmän, kun aloitetaan jo varhaisemmin.

No, samaan aikaan iso haaste on myös se - ollaan pohdittu erityyppisen asiantuntijaryhmän taholla - miten me voisimme ruotsin kielen opetuksen laajuutta ja opetusjärjestelyitä tässä ajassa vähän freesata. Ne tulokset, jotka keväällä 2012 julkaistiin, viittaavat siihen, että isoin haaste ruotsin kielen opetuksessa ja siinä kehittämisehdotuksessa on juuri se, että pitäisi painottaa näiden opetussuunnitelmien ja opetusmenetelmien uudistamista ja myöskin opettajien sekä perus- että täydennyskoulutusta. Ne ovat olleet niitä haasteita, jotka ovat olleet ilmassa.

No, arvoisa puhemies, sitten keskustelua käydään itse asiasta tietenkin, eli vapaaehtoisuutta vai pakollisuutta. Kyllä tietysti koko siinä isossa kuvassa tarvitaan myöskin, suomalaisessa kouluelämässä, aineita, jotka eivät ole vapaaehtoisia. Mitkä ne kaikki ovat, niin se on aika laaja repertuaari, jota suomalaisilta nuorilta vaaditaan pakollisiin opintoihin. Mutta on tärkeätä muistaa, että meillä on historiallisia syitä, miksi myös ruotsin kieli on ollut mukana tässä pakollisessa repertuaarissa. Aina se ei ole helppoa, koska nuoret itse kokevat, että heillä pitäisi olla enemmän valinnanvapautta. Mutta minusta on tärkeää, että Suomessa jatkossakin opiskellaan monia kieliä, koska meillä on myös ilmeiset syyt, miksi. Ruotsin kieli on yksi kielistä, joita suomalaisessa yhteiskunnassa on arvostettu ja tarvittu, ei ainoa. Mutta on tärkeätä, että kieltenopetusta jatkossakin tehdään.

Ja haluan ehkä päättää, puhemies, niihin sanoihin, että mitä aikaisemmassa vaiheessa, jo päiväkoti-iässä, me voisimme antaa kielikylpyjä erilaisissa kielissä, minä uskon, että se antaisi lapsille aivan toisenlaisia valmiuksia. Me olemme sellaisesta kieliperheestä, että meillä valmiuksia tällä kielellä ei ole operoida siinä mielessä kuin maailman muilla kielillä. Että kannatan myös sitä isoa kuvaa, että mitä varhaisemmin aloitetaan ja mitä isommalla repertuaarilla, jopa maailman muillakin kielillä, joita Suomessa vähän puhutaan, niin sitä parempi. Ja myös päiväkodissa iso haaste on varhaiskasvatuksen kehittämisessä se, että mitä jos sittenkin tällä yhteiskunnalla olisi varaa katsoa, että kielikylpyjäkin pitäisi siellä suunnassa tehdä.

[jlo]

Leipäpappi lukee mitä paperissa sanotaan ja mitä liturgiakaava vaatii. Helppoa, ja palkka juoksee.

[JV Lehtonen]

Juuri tällaista samanlaista retoriikkaa kuulin 1980-luvun lopulla ja se on löydettävissä
edelleen hyllyssäni olevasta
Gorbatsovin kirjasta Perestroika ja novoe myshlenie, uusi ajattelu.

Kirja on täynnä samanlaista tosiasiat kieltävää unelmahöttöä!

Järjestelmän lähtökohtaista kelvottomuutta
ei tunnusteta, vaan yritetään epätoivoisesti uudistaa,
tehostaa jne. nykyistä järjestelmää..

Lopulta järjestelmä romahti.

Tulen tekemään kaikkeni, jotta Suomen epäoikeudenmukainen ja epätarkoituksenmukainen
järjestelmä romahtaisi.

Tilalle pitää rakentaa uusi ja ehompi, enemmistön intresseistä lähtevä,
samalla myös de facto vähemmistön oikeudet turvaava järjestelmä!

Establishmentin vastauksen jälkeen tätä asiaa voi ajaa täysin rinnoin,
hyvällä omallatunnolla- jopa ylpeänä!

Järjestelmä ei kykene uudistumaan.

Kaksikielisyys on maan kielienemmistölle
kahlehtiva velvoittaja, ei vapauttaja.

Sen alasajo on tavoitteeni!

[NRR]

Opetusministeri: Olen aina uskonut, että kieliä pitää oppia, ja itse olen saanut oppia ruotsia, englantia, ranskaa, saksaa, espanjaa, viroa ja vieläpä venäjääkin, ja uskon, että on tärkeää hallita monia eri kieliä ---Toinen tunnustus tähän alkuun on se, että minullakin on koulussa ollut yksi pakkoaine. Se ei suinkaan ollut ruotsi, vaan se oli kemia. Mutta olen erittäin tyytyväinen, että sain siitä ensimmäisellä kerralla kokeessa hylätyn lukiossa ja jouduin todella ottamaan kemian, pakkokemian, kesäaikana niin sanotusti laiskanläksylle ja olen oppinut siitä sen verran, että kyllä kemiaa pitää opiskella.

Onpa siinä kieliä, mitenköhän syvällisesti ja mihin käyttöön - onko tarkoitus antaa tämä malliksi meidän tulevaisuutemme insinööreille, luonnontieteilijöille, tekniikan innovaattoreille, ...

Pakko tuoda tähänkin vanha vastaus tuohon pakkokemiaan:

Olen kuullut usein pakon kannattajalta kommentin: “Kuinka moni tarvitsee muka kemiaa?”

Kemiaa on puolitoista vuotta peruskoulussa ja yksi pakollinen kurssi lukiossa, jossa peruskoulun kemianosuus kerrataan yhdistäen aihepiiriä esim. matematiikkaan ja biologiaan. Tuon lukiokurssin pakollisuus on tuore valinta ja voi toki piankin vaihtua valinnaisuuteen.

Peruskoulun kemiassa kyse on luonnontieteellisen maailmankuvan perustasta: alkuaineet, reaktiot, kemikaalit, myrkyt, ravintoaineet, lääkkeet, ympäristökemia…

Mikäli kemia jätetään pois opetussuunnitelmasta, joudutaan laajentamaan lähitieteiden opetusta näillä aiheilla (esim. fysiikka, terveystieto, biologia, kotitalous).

Kemiasta pääsee läpi yleistiedolla, missään vaiheessa pakollista osuutta lukevilta ei edellytetä kemistin elkeitä.

Ruotsin opinnoissa edellytetään uuden kielen oppimista. Ei mitään verrannollista yleistietoon kuuluvaan reaaliaineeseen.

Ruotsin kieltä on uuden tuntijaon mukaan neljä vuotta peruskoulussa, viisi pakollista kurssia lukiossa ja virkamiesruotsit yliopistolla eikä amiksestakaan pääse läpi ilman ruotsia.

Ruotsin opinnoissa vaaditaan joka tasolla, että edellinen osuus osataan. Lopulta vaaditaan jo oikeaa kielitaitoa.

Ruotsin useimmat unohtavat koulun jälkeen käytön puutteessa. Kemiaa sentään käyttää jokainen keittiössä, pesuhuoneessa, puutarhassa, remontoinnissa, lääkekaapilla jne. vaikkei tule ajatelleeksi, että tietyt perusasiat onkin käyty läpi jo koulussa. Teknistyvässä maailmassa kansalaisen perustaitoihin kuuluu ymmärtää aineen rakenteesta, ottaa vastaan tietoa vaarattomista ja vaarallisista kemikaaleista jne. Tietysti arki opettaa eniten ja aikuisen kemiantiedoista suurin osa on jo peräisin oman kokemuksen ja arkitiedon yhdistelystä.

Se ruotsin vertaamisesta kemiaan.

Jokaisen oppiaineen perusteet on mainittu opetussuunnitelmissa. Reaaliaineiden taustalla on yleisiä maailmankuvan rakentamiseen liittyviä tiedollisia ja taidollisia elementtejä sekä tieteenalojen suurten tarinoiden ymmärtämistä. Esimerkiksi kemiassa opiskellaan, miten aine rakentuu ja reagoi, miten tehdään koejärjestelyjä, miten luetaan alan tekstiä, miten tulkitaan alan kaavioita, mitä yhteyksiä kemialla on muihin tieteisiin…

Ruotsin kieli taas on yksi aine kopassa, jonka kannessa lukee “vieraat kielet”. Kaikkialla opiskellaan vieraita kieliä, sille on perustelut. Nyt pitäisi löytää siis perusteet sille, miksi nimenomaan ruotsin tulisi pakollinen eikä valinnainen muiden kielten kanssa. Se ei näytä olevan helppoa, sillä muuten se olisi jo tehty.

Kansalliskieli ruotsi ehti olla pitkään ennen kuin pakollisuus ulottui peruskouluun ja vielä pitempään ennen kuin pakollisuus ulottui myös korkeakouluihin joka opintoalalle.

[Indigo]

Kyllä minäkin olen aistivinani tässä tiettyä samankaltaisuutta Neuvostoliiton tai Itä-Saksan romahtamisen välillä. Virallisesti vielä pönötetään ja lausutaan liturgioita, mutta systeemin perustasta kaikuu kaikkien korville pahaenteistä rutinaa. Poliittinen johto yrittää vielä uudistuksilla saada koko järjestelmää nykyaikaan, mutta turhaan. Tässä vaiheessa jo kansakin näkee, ettei keisarilla ole vaatteita. Toivottavasti tämä mahtipontinen vertaus pitää paikkansa, sillä silloin loppu on lähellä.

Opetus- ja viestintäministerimme puheenvuorot olivat kyllä tuskastuttavaa kuunneltavaa. Toki virallinen linja tarvitsi puhuvan päänsä, mutta omakohtaiset pakkokemiat ja ruotsalaiset poikakaverit olisi voinut jättää mainitsematta. Vaikka pakkoa puolustelevien argumentit eivät tunnetusti ihan aina ole sieltä terävimmästä päästä, niin nämä oli aika pohjanoteeraus. Noh, mitä tästä valittamaan, jos toinen haluaa kaivaa omaa hautaansa. Eräskin tuttuavani, joka ei ole aktiivisesti ajamassa kielivapautta, pudisti päätään epäuskoisesti kuultuaan nuo ministerin möläytykset. Siinä tuli heti yksi allekirjoitus lisää seuraavaan aloitteeseen, lupaan vaikka käydä sen itse häneltä hakemassa.

[NRR]

Jaskan blogissa käsitellään koko keskustelus ja muistutetaan, että tietoakin olisi ollut kansanedusjaille jaossa, ei olisi tarvinnut nolosti mokata:

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... sittelyssa

mutta aivan erityisesti tätä Kiurun "ruotsalainen poikaystävä"-tunnustusta:

- Ajatelkaahan sitä jos opetusministeri olisi rakastunut vaikka espanjalaiseen, niin tällä perusteella kaikki suomalaiset saisivat opiskella pakkoespanjaa ja sitähän puhuu sentään maailmassa 400 miljoonaa ihmistä jos en nyt ihan väärin muista? Seuraava opetusministeri toivottavasti on valinnut poikaystävänsä vähän tärkeämmältä ja suuremmalta kielialueelta:)

- Opetusministeri kertoi onnistuneensa nuorena hankkimaan ruotsinkielisen poikaystävän, koska osasi muutaman sanan ruotsia. Hän kertoi myös tämän oikeuttavan sen, ettei kukaan voi valmistua mistään oppilaitoksesta mihinkään ammattiin opiskelematta ruotsia.
Tuo on kuin suoraan Pahkasika-lehden eteläafrikkalaisepisodista, mutta ihan vakavalla naamalla uutisissa sitä esittivät. Eikö Suomessa ole minun lisäkseni ihmisiä jotka haluaisivat opiskella jotain muuta tarkoitusta varten kuin kelvatakseen tyttöystäväksi ruotsalaiselle?