Eliittimme merkillinen ajatusvirhe, jota he eivät itse näe

[NRR]

Olin juhlassa, jossa juhlittiin jotain aivan muuta kuin pakkoruotsia - mutta yllätyin. Huippuyliopistomme rehtori kertoi juhlapuheessa, että oli luullut lukiolaisena, ettei tarvitsisi ruotsia, mutta olikin sittemmin asunut ja työskennellyt Ruotsissa. Kyllä opetussuunnitelmien takana on sittenkin parempi tieto siitä, mikä on oppilaalle tarpeen, hän totesi ja jatkoi sitten kertomalla, miten vastoin kaikkia ohjeita ja malleja valitsi omat aineensa yliopistolla ja miten niistä tutorin kauhistelemista valinnoista tuli hänelle erittäin onnistunut yhdistelmä. Rehtori jatkoi kuvaamalla, miten maailma on muuttunut ja miten esimerkiksi kukaan tuskin olisi uskonut, että lupaavimmat yrityksemme tänään ovat pelifirmoja ja miten tärkeää on, että opiskelijat voivat tehdä omanlaisiaan valintoja opinnoissaan, koska vain siten valmistaudutaan huomiseen, jota emme osaa ennustaa. Hän monin sanoin ylisti opiskelijoiden valinnanvapauden merkitystä.

Olin taas kerran äimistynyt. Huippuälykäs, huippukoulutettu huippuvaikuttaja: pakkoruotsi on suurempaa viisautta mutta muuten nimenomaan opiskelijoiden valinnanvapautta tulisi tukea!

Miksi tämä liturgia - ja tilanteessa, jossa sillä ei ollut mitään tilausta!

[jlo]

Sitten opiskelijat palasivat pelon vallassa, mutta kiitollisina majoihinsa toistellen lausetta: "Tämä kafferi on tyhmä, koska hän luuli pärjäävänsä ilman Ruotsin kieltä".

Kertauksen vuoksi virallinen sanomalehti, Johannesburgin Sanomat, julkaisi saman vielä seuraavana päivänä etusivullaan.

Ei tämä voi olla totta? Ovatko ufot kaapanneet minut vai median? Haluaisin olla väärässä, mutta en oikein onnistu löytämään loogista ristiriitaa ajatuksistani.

[NRR]

Ovatko ufot kaapanneet minut vai median?

Kiitos kiteytyksestä!

Mietin, miten kaksikielisten yliopistojen johtoon etsitään kaksikielisiä (ei alkujaan ruotsinkielisiä) henkilöitä, jotka ovat itse vaihtaneet identiteettinsä ns. Norden-identiteettiin ja kokevat "kasvaneensa aikuisiksi" hylätessään pakkoruotsin kritiikin saatuaan henkilökohtaista etua ruotsin omaksumisesta ja jopa jonkinasteisesta ruotsalaistumisesta. Tällaista "sivistysprosessissa" itse rakennettua identiteettiä ei analysoida eikä nähdä vääräksi vaatia sitä myös toisilta. Omat verkostot ja omat visiot vaativat "elävää kaksikielisyyttä".

Näin monet suomenkieliset vaikuttajat ottavat keskeisen sijan pakkoruotsia lobbaavassa verkostossa.

[pentti]

Pasi Ockenström puolustaa suomen kieltä tänään HS:n mielipidepalstalla: Suomi on tärkeä tieteen kielenä. Jutussa hän kuvaa hyvin myös tätä ”identiteettiongelmaa”:

Jos suomalaisuus asetetaan alisteiseksi vähemmistönä oleville muunkielisille, syntyy ja on syntynyt identiteettivaje. Oman äidinkielen aliarvostus johtaa oireiluun, kuten muun muassa Pekka Himasen esiin nostama henkinen kestävyysvaje osoittaa. Koska omaa kieltä jopa hävetään, identiteetti kulminoituu vähitellen siihen, kuinka hyvin osaa englantia tai ruotsia.

[Uolevi]

Katselin äsken dokumentin Tallinnan Viru-hotellista,jossa itsekin muutaman kerran 80-90-luvulla yövyimme työ-ja lomamatkoilla. Dokumentissa Sofi Oksanen kertoo mm kuinka "Neuvostoliitossa julkisen sanan tarkoitus ei ollut journalistinen niin kuin vapaissa maissa vaan sen tarkoitus oli luoda virallista totuutta, sellainen alternatiivinen, fiktiivinen todellisuus, jossa kaikki oli ihanaa."
Tällaista fiktiivistä todellisuutta tässä pakkoruotsikysymyksessä luovat valitettavasti monet suomalaiset sanomalehdet, joiden sopulilauma kirjoittaa mitä kunkin takana seisiovat politrukit haluavat. Surkeaa Helsingin Sanomat, surkeaa Demari-Demokraatti, surkeaa Savon sanomat, Kaleva ja muut.

[NRR]

Sofi Oksanen kertoo mm kuinka "Neuvostoliitossa julkisen sanan tarkoitus ei ollut journalistinen niin kuin vapaissa maissa vaan sen tarkoitus oli luoda virallista totuutta, sellainen alternatiivinen, fiktiivinen todellisuus, jossa kaikki oli ihanaa."
Tällaista fiktiivistä todellisuutta tässä pakkoruotsikysymyksessä luovat valitettavasti monet suomalaiset sanomalehdet ---

ja muu media. Totta.

Pasi Ockenström --- kuvaa hyvin myös tätä ”identiteettiongelmaa”: Jos suomalaisuus asetetaan alisteiseksi vähemmistönä oleville muunkielisille, syntyy ja on syntynyt identiteettivaje. --- Koska omaa kieltä jopa hävetään, identiteetti kulminoituu vähitellen siihen, kuinka hyvin osaa englantia tai ruotsia.

Näinhän se on. Suomenkielinen nuori kuullut läpi koulu- ja opiskeluaikansa vain moitetta siitä, etteivät suomalaiset nuoret opi riittävästi ruotsia ja suhtaudu oikein ruotsiin. Hän on kuullut miten osana pilkkaa ruotsin oppimattomuudesta heitellään ilkeyksiä suomenkielisten englannin ääntämyksestä ikään kuin suomalainen aksentti vanhemmilla sukupolvilla olisi tyhmyyden merkki. Ja vaikka nuorilla englanti sujuu loistavasti, onnistuminen englannissa käännetään epäonnistumiseksi koska se muka todistaa, ettei ruotsin osaamattomuuteen voi olla muita syitä kuin väärät asenteet ja suoranainen ruotsiviha.

Onhan tämä järkyttävä tilanne.

[pentti]

En tiedä, purisiko näihin iva, pilkka? Ainakin rasismisyytöksiä olisi vaikeampi esittää, jos pilkka kohdistuisi suomenkielisiin päättäjiin.
Olihan se ent. Kauppakorkeakoulun kielipäätös aikamoista vouhkaamista.

[NRR]

Olin juhlassa, jossa juhlittiin jotain aivan muuta kuin pakkoruotsia - mutta yllätyin. Huippuyliopistomme rehtori kertoi juhlapuheessa, että oli luullut lukiolaisena, ettei tarvitsisi ruotsia, mutta olikin sittemmin asunut ja työskennellyt Ruotsissa. Kyllä opetussuunnitelmien takana on sittenkin parempi tieto siitä, mikä on oppilaalle tarpeen, hän totesi ja jatkoi sitten kertomalla, miten vastoin kaikkia ohjeita ja malleja valitsi omat aineensa yliopistolla ja miten niistä tutorin kauhistelemista valinnoista tuli hänelle erittäin onnistunut yhdistelmä. Rehtori jatkoi kuvaamalla, miten maailma on muuttunut ja miten esimerkiksi kukaan tuskin olisi uskonut, että lupaavimmat yrityksemme tänään ovat pelifirmoja ja miten tärkeää on, että opiskelijat voivat tehdä omanlaisiaan valintoja opinnoissaan, koska vain siten valmistaudutaan huomiseen, jota emme osaa ennustaa. Hän monin sanoin ylisti opiskelijoiden valinnanvapauden merkitystä.

Olin taas kerran äimistynyt. Huippuälykäs, huippukoulutettu huippuvaikuttaja: pakkoruotsi on suurempaa viisautta mutta muuten nimenomaan opiskelijoiden valinnanvapautta tulisi tukea!

Miksi tämä liturgia - ja tilanteessa, jossa sillä ei ollut mitään tilausta!

Kun nyt puhutaan eliitistä ja siitä, miten sen tahto näyttää olevan ruotsinkielisten liturgikkojen taskussa, mieleeni muistui tämä tapahtuma.

Tässä vapaaehtoisesti, tilanteessa jossa ruotsi ei mitenkään ole esillä, suostutaan kertaamaan pakkoruotsiliturgiaa sen epäloogisuudesta huolimatta ja huolimatta siitä, että kuulijat eivät lainkaan odottaneet viittaustakaan kielipolitiikkaan.

Puhujan kokema käsitteellinen muutos on ollut melkoinen ja vienyt kyvyn huomata oman puheen ristiriitaisuutta. Oppiminen kuvaillaan yleensä positiiviseksi prosessiksi, mutta tämä on harhaa. Oppiessaan ja vahvistaessaan tiettyjä ongelmanratkaisutapoja ja näkökulmia ihminen myös tottuu jättämään osan näkökulmistaan käyttämättä ja sivuuttamaan sisäisiä ristiriitoja, jotta oma maailmankuva antaisi tunteen eheydestä.

Tällaisia todellisuutta kapeuttavia prosesseja tapahtuu ilmeisen usein niille, joille oman uran takia ruotsin oppiminen on välttämätöntä (korkeat poliitikot ja virkamiehet).