Lukiosta tyttökoulu, yleissivistyksenä kieliä, kieliä?

[NRR]

Kaiken liturgian äiti:

"Suomen kahden elinvoimaisen kansalliskielen turvaaminen"

Tällä perusteella hallitusohjelmassamme on nyt Ahtisaariryhmän esitys, joka sitoo hallitusta. Lähes kaikki Ahtisaaripaperin vaatimukset on nyt toteutettu. Tämä vielä puuttuu:

"16. Kokemus osoittaa, ettei valinnaisuus ole edistänyt kielten oppimista Suomessa. Ylioppilastutkintoa tulee uudistaa kielitaidon parantamiseksi niin, että pakollisiksi tulevat äidinkielen lisäksi kaksi vierasta kieltä."

Lukion uutta opetussuunnitelmaa sorvataan juuri NYT täysin suljettujen ovien takana ja vain muutamia ääniä on kuultu, joissa valinnanvapautta on arvosteltu.

Tuo yllä mainittu "kokemus", ettei valinnaisuus ole edistänyt kielten oppimista, tarkoittaa tulkintaa, että
- kun kielten pakollisia tunteja aikanaan peruskoulun opetussuunnitelmassa vähennettiin kahdella, oppilaiden olisi pitänyt näillä säästyneillä tunneilla valita lisää kieliä,
- kun ruotsinkokeen pakollisuudesta ylioppilaskokeissa luovuttiin, lukiolaisten olisi pitänyt lukea lisää kieliä, vaikka pakollinen ruotsi säilyi entisellään.

Nyt saadaan odottaa sydän kylmänä pakollisten kielikokeiden palautusta yo-kirjoituksiin, jolloin jokainen tavis joutuisi kirjoittamaan äidinkielen ohella englannin ja ruotsin. Erityisen kielilahjakkailla olisi sitten muitakin vaihtoehtoja.

Tuota pakollisuutta vastusteettiin hallituksessa ja lukion rehtoreiden joukossa edellisen uudistuksen aikaan näillä perusteilla:
- lukion kielipainotteisuus vahvistuisi entisestään,
- pakolliset kielikokeet lisäisivät reppuja ja pidentäisivät lukion suoritusaikoja,
- ne ohjaisivat opiskelijoiden voimavaroja pois matemaattisista ja luonnontieteellisistä opinnoista,
- ne vaarantaisivat täysin ammattikoulureittiä ylioppilaskokeisiin tulijoiden mahdollisuudet.

Nämä folktinget-johtoiset paperit ovat niin tarkoitushakuisia, päätelmät perustuvat vääristeltyihin tulkintoihin - eikä mikään virallinen taho ota niitä kriittiseen tarkasteluun, vaan niistä tulee sellaisenaan ohjenuoria uudistuksille.

Ollaanko lukiosta tekemästä tyttökoulua? Juttelin viikolla erään lukiota käyvän nuoren naisen kanssa. "Aion kirjoittaa mahdollisimman paljon kieliä, ne ovat kaikkein helpoimpia", julisti koululahjakas nuori nainen. Onkin totta, että kielet ovat helppoja niille, joille kielet ovat helppoja. Näidenkö ehdoilla ylioppilaskirjoituksia, kaksoistutkintoja (ammatti+yo) ja lukiota kehitetään? Onko meillä varaa kitkeä maasta akateemisuus, joka ei liity kielilahjakkuuteen?

[Hillevi Henanen]

Suomessa on yksi elinvoimainen kansalliskieli. Toista kansalliskieleksi nimettyä pönkitetään maailmankin mittakaavassa ainutlaatuisella pa(i)nostuksella.
Silti tämä painostus ei pysty tukkimaan koko maailman suuta. Pisatutkimusten tulokset eivät takuulla olisi tulleet suomalaisten tietoisuuteen, jos olisi oli ollut pieninkin mahdollsuus se estää. Puolueettomasta tutkimuksesta selviää tämän toisen kansalliskielen "elinvoimaisuus". Olisi mukava tietää kieliryhmien sijoitukset erikseen. Kovasti surut lohduttautuvat sillä, että suomalaiset ovat parempia kuin ruotsalaiset. Ovatko myös Suomen ruotsinkieliset sitä?
Neuvoisinkin pakkoruotsittajia nyt ensi tilassa estämään Suomessa tehdyt Pisatutkimukset. Tutkimustulosten mitätöinti on jo hyvässä vauhdissa.

Tämä tyttökoulumentaliteetti selittää osaltaan poikien syrjäytymistä. Kaikki eivät voi olla kieliorientuneita, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan mikään muu hyvä.

[Eero Nevalainen]

Ollaanko lukiosta tekemästä tyttökoulua? Juttelin viikolla erään lukiota käyvän nuoren naisen kanssa. "Aion kirjoittaa mahdollisimman paljon kieliä, ne ovat kaikkein helpoimpia",

Huvittavinta tässä on tämän kääntöpuoli -- ilmeisesti muut asiat ovat sitten vaikeampia. Ja toisaalta kun kielistä saa monta hyvää arvosanaa, se antaa näille tyypeille oikeuden arvostella muita siltä pohjalta -- vaikka itse ei muuta osattakaisikaan niin kielten suhteen osataan sitten olla itseensä tyytyväisiä, kun kielethän ovat tosi helppoja...

[NRR]

Ollaanko lukiosta tekemästä tyttökoulua? Juttelin viikolla erään lukiota käyvän nuoren naisen kanssa. "Aion kirjoittaa mahdollisimman paljon kieliä, ne ovat kaikkein helpoimpia",

Huvittavinta tässä on tämän kääntöpuoli -- ilmeisesti muut asiat ovat sitten vaikeampia.Ja toisaalta kun kielistä saa monta hyvää arvosanaa, se antaa näille tyypeille oikeuden arvostella muita siltä pohjalta -- vaikka itse ei muuta osattakaisikaan niin kielten suhteen osataan sitten olla itseensä tyytyväisiä, kun kielethän ovat tosi helppoja...

Voivat nämä kielilahjakkaat olla lahjakkaita monessa muussakin, joten he oikeasti tietävät, että jopa yleislahjakkaalle kielet ovat sittenkin se helpoin vaihtoehto.

Muistan siis elävästi nuoren itseni ajattelemassa "miksei sitä nyt yhtä ruotsia voi lukea, mikä siinä nyt muka on ongelma". Tämä ajattelemattomuus täytyy vain antaa nuorelle ihmiselle anteeksi, hän mittaa vielä maailmaa itsellään ja nojaa vielä ajattelussaan muihin.

Koulussa oppilaille muodostuu helposti sellaisia harhoja, että koululahjakkuus on todellista lahjakkuutta, vaikka se on useimmiten vain osoitus siitä, että muistitoiminnot ovat nopeita ja tarkkoja. Sellainen helpottaa matkalla asiantuntijuuteen, mutta voi jättää ihmisen puolitiehen maailmankuvan rakentamisessa. On niin helppoa pyrkiä miellyttämään omaksumalla valmiita malleja, jopa puutteellisia argumentteja.

Ihminen ei jaksa pitää koko maailmankuvaa rakenteilla kerralla. Moni tarvitsee työrauhan, jossa keskittyy vain esim. oman tietovarannon kartuttamiseen ilman kriittisyyttä ja ainakin ilman niin totaalista kriittisyyttä, että se ulottuu myös ns. yleisesti hyväksyttyjen asioiden kyseenalaistamiseen.

Ja sitten tuosta "työrauhasta" tulee jumiutunut ajatusmalli.

[NRR]

Tämä tyttökoulumentaliteetti selittää osaltaan poikien syrjäytymistä. Kaikki eivät voi olla kieliorientuneita, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan mikään muu hyvä.

Mediassa työskentelevät ihmiset, joille kieltenopiskelu on ollut sekä palkitsevaa että kohtuullisen helppoa ja inspiroivaa. Osalla voi olla syviäkin arpia pakkomatematiikan, pakkofysiikan ja pakkokemian kohdalla. Eikä meidän perinteiset arvostuksemme ole välittäneet heille näkemystä, että on myös muita sivistyksen komponentteja kuin ne kielelliset. Aika harvasta "mopopojasta" tulee toimittaja.

Kasvatustieteessä ollaan samoin humanistien talutusnuorassa. Pedagogiaa ohjaavat enemmän mutu ja poliittinen korrektius (apurahojenkin muodossa) kuin kriittisyys ja uudistusmieli. Kasvatustieteessä jos missä, on varttuneita kympin tyttöjä, joiden kriittisyys purkautuu lähinnä kyseenalaisen naistutkimuksen kautta.