Leena Liukkonen (llpalaute@gmail.com) toimittaja, tietokirjailija kirjoittaa hesarissa siitä, miten suomalaisuutta on ja miten suomalaisuus muuttuu, kuten kaikki elävä:
Suomalaisuus on pärjännyt muutoksessa ennenkin
2.7.2013 1:59
"Taannoin Facebookiin ilmestyi ruotsinkielinen ryhmä, joka julisti, ettei hevosia ole olemassakaan. Jotkut ovat ottaneet ryhmän vähän liian tosissaan. Siihen voi suhtautua samalla tavalla kuin väitteisiin, ettei mitään suomalaisuutta ole olemassakaan, vaikka suomalaisuuteen törmää paljon useammin kuin hevosiin, jopa Ruotsissa. Totta kai olemme omaleimainen kansakunta muiden omaleimaisten joukossa. Ihmiset, jotka ovat lapsesta asti omaksuneet kieltemme, sosiokulttuurisen perinteemme ja kirjoittamattomien sääntöjemme koukeroita tai tunnistavat ne muuten vaivatta, ovat ainakin joltain osaltaan suomalaisia – miellytti asia heitä itseään tai ei."
"Toisaalta suomalaisuuskin koostuu pienemmistä ryhmäidentiteeteistä. Ne ovat kuitenkin asuneet samaa henkistä ja fyysistä tilaa sekä jakavat yhteisesti tunnistettuja elementtejä. Ei suomalaisuus ole koskaan ollut mikään pysähtynyt olotila, eikä se ole sellainen nyt. Matka jatkuu aina ja pelkästään eteenpäin. Kulloinenkin tila on sen hetken suomalaisuutta. Suomalaisuus on paitsi olemassa myös vahvempi ja turvatumpi kuin koskaan ennen. Eri syistä moneen otteeseen olemassaolonsa reunalla käynyt kansakunta elää kohta satavuotiaassa valtiossa. Suomi on virallista ikäänsä vanhempi, monella tavalla kohtuullisen kokoinen eurooppalainen valtio, joka houkuttelee elinoloillaan maahanmuuttoa muualta. Suomen koulutusjärjestelmä, hallinto ja oikeusjärjestys julistetaan milloin minkin maailmanlaajuisen vertailun voittajiksi, ja ne lepäävät vakiintuneessa, institutionaalisessa pohjoismaisessa demokratiassa."
---
"OECD julkisti hiljattain tilastoja, joista käy ilmi, että kokonaisuudessaan maahanmuutto hyödyttää Suomea taloudellisesti. Venäjänkieliset maahanmuuttajat ovat pääosin työ- ja lisääntymisikäisiä, koulutettuja ihmisiä, jollaisia monet valtiot varta vasten houkuttelevat. Kun venäläinen kiinnittyy suomalaisuuteen onnistuneesti, hän tuo siihen oman laajennusosansa. Suomi vie Venäjälle ja investoi maahan miljardien arvosta, ja venäläinen pääoma investoi Suomeen aikana, jolloin muu raha liikkuu nihkeästi. On päivänselvää, että muutos tuo myös haitallisia, ikäviä ja kiusallisia asioita. Sosiaaliset ongelmat sekä taloudelliset ja poliittiset riskit ovat sen luonnollinen osa. Nykymaailman oloissa jonkinlainen muutos jatkuu kuitenkin täysin riippumatta siitä, riittääkö meillä rohkeutta ja arvostelukykyä kääntää muutos eduksemme vai ei."
"Venäläisen sisäpolitiikan pärskeet saattavat vastakin ulottua myös tänne, vaikka lapsikiistojen aktiivivaihe on haudattu. Trollit voivat palata julkisuuteen selittämään, ettei ainakaan Suomessa ole hevosia, ja muitakin aiheita keksitään tarvittaessa. Todelliset poliittiset väännöt hoidetaan hieman hiljaisemmin. Perinteinen jääkiekkojoukkue tai toinenkin saattaa siirtyä Venäjän liigaan, jota rakennetaan Euroopan laajuiseksi öljyrahalla, ihan kuin pehmeän vallan oppikirjassa. Tässä kohtaa pitää kysyä: entä sitten? Sitähän muutos tarkoittaa – sen jälkeen jotkin asiat ovat oikeasti eri tavalla kuin ennen. Miten me olisimme muutoksen edessä sen avuttomampia kuin edellisetkään sukupolvet, joiden on täytynyt selvitä äärimmäisistäkin valinnoista. Riskejä täytyy tunnistaa ja hallita, asioista puhua asioina, päätöksiä tehdä, mahdollisuuksiin tarttua ja jääkiekkoa pelata. Ennen kaikkea täytyy pitää katse tarkasti kiekossa ja pärjätä olemassa olevilla voimilla. Ei aina hauskaa mutta varmasti mielenkiintoista."
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Suomal ... 2655431105