Miksi yo-tutkinto on palautettava kohti vanhaa rakennetta, joka ei toiminut?

[NRR]

Nykyisin siis "haaveilijat" ja "haahuilijat" voivat kirjoittaa ylioppilaaksi neljällä aineella, yksinkertaisimmillaan:
äidinkieli
A-englanti
lyhyt matematiikka / tms.
elämänkatsomustieto

Jatkossa "haaveilijat" ja "haahuilijat" pakotetaan valitsemaan näistä:
äidinkieli
A-englanti
lyhyt matematiikka
+
joko ruotsi
tai sekä elämänkatsomustieto että vaikkapa maantieto (oletetaan, että "haahuilija" etsii paikkaansa)
tai sekä elämänkatsomustieto että lyhyt kieli, vaikkapa italia (oletetaan, että "haaveilija" pitää oopperasta)

Nähdäkseni tässä ei ole mitään tehokkaampaa tai muuten ratkaisevasti hyödyllisempää kuin tuossa alkuperäisessä neljän suorassa.
Mutta ruotsin pisteet kohosivat hieman ja otettiin askel ruotsin pakollisuuden vahvistamisessa - muutenhan tuota yksinäistä ruotsia ei tarvittaisi lainkaan, pitäisi vain kirjoittaa äidinkieli ja neljä valinnaista.

Rakenneuudistuksella on siis pelkästään kielipoliiittinen tausta.

Muuten kaikki kunnia "haaveilijoille" ja "haahuilijoille"
Toisaalta tarinoita lienee enemmän.
Neljän aineen kirjoittajat voivat olla myös esimerkiksi aktiivisesti harrastavia urheilijoita, näyttelijöitä tms.
He voivat olla myös aikuislukiossa olevia perheenäitejä tai -isiä, kahta työtä tekeviä jne.
Painotusten pitäisi mahdollistaa mahdollisimman erilaiset elämäntilanteet ja tavoitteet.

[TK]

Oli uudistuksen painopiste nyt missä tahansa, niin pakkoruotsi on kuitenkin edelleen opiskeluresursseja syövä hirvitys kaiken keskellä.

Valitsevat oppilaat niitä tai näitä aineita, niin kaikkia helpottaisi suuresti, jos pakkoruotsista päästäisiin eroon.

Kansantaloudellisesti ajatellen pakkoruotsi on todellinen rahan nielijä. Pakkoruotsin kansantaloudellisesta rasitteesta pitäisi jotenkin saada hankittua tietoa.

[NRR]

Kansantaloudellisesti - joo, mutta sitä harva ajattelee, kun on jo totuttu siihen, että ruotsi saa maksaa mitä hyvänsä.

Mutta pakkoruotsille tulee hintaa nimenomaan niille yksilöille, jotka tekevät muutenkin opiskelun kanssa kovimman työn.

Kun jokainen ruotsin kurssi käydään vähintään kahteen kertaan ja suoritetaan lopuksi jonkun iltalukion tähtikurssina, opiskeluaika lukiossa venyy vähintään puoli vuotta. Siis näin jo nyt. Joillekin tämä on paljon rahaa ja myös pitkä aika - ja aina on se mahdollisuus, etteivät kurssit sittenkään mene läpi. Moni lannistuu ja lopettaa lukion - tai ei mene sinne lainkaan ihan vain kieliosaamisen heikkouden vuoksi. Tätä ei pidä hyväksyä. Ihmisellä on oikeus opiskella kaikkea sitä, mihin pystyy.

Kun korkeakoulututkinto viipyy pakkoruotsin takia tai jää jopa saamatta, taloudelliset menetykset ovat myös mittavat.

Kun kolmen alakoulusta alkavan ja korkeakoulussa jatkuvan kielen jatkumo viedään läpi ylläpitäen ruotsin pakollisuutta, ongelmat moninkertaistuvat niillä, joilla on kielellisiä ongelmia. Vapautukset lienevät jatkossa yhtä kiven alla, koska kaikki oppivat kaiken ja ongelma on vain asenteissa.

Nyt kielipainotusta tuodaan takaisin yo-tutkintoon aivan kuten se oli kirjattu Ahtisaaripaperiin. Tämän pitäisi herätellä kaikkia kielivapautta puolustavia. Tämä ei ole mikään pieni kokoomuslainen tehokkuuslisä.