Missä järkevät ruotsinkieliset nyt?

[Jaska]

Uskon, että suomenruotsalaiset suhtautuvat tuohon jo tyynemmin. Onhan se meillä tiedossa, että 95 %;n enemmistö voi milloin tahansa tehdä meidän asioistamme päätöksiä jos se haluaa. Ja milloin tahansa voi myös syntyä hallituskoalitio, jossa RKP ei ole mukana. Ei kukaan voi samalla nuoralla tanssia ikuisesti. Ei tämä nyt välttämättä joukkotuhontaa ja maastakarkoittamista tarkoita, vaan ehkä monessa tapauksessa vain marginaalisesti muuttuneita elinehtoja.

Jos enemmistö nyt ei sittenkään osaa tehdä itselleen tarpeelliseksi väitettyjä muutoksia, herää kysymyksiä. Epäröidäänkö sittenkin ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka saattavat pidemmän päälle johtaa siihen, että yksi maamme vähemmistöistä assimiloituu valtaväestöön rauhanomaisesti ja katoaa. Ja että tämä ei sittenkään johda "uuteen moninaisuuteen" vaan johonkin muuhun; yksipuoleisuuteen, sulkeutuneisuuteen. Sen takiakö toivotaan, että vähemmistö itse ehdottaisi näitä muutoksia?

Emme, vaan ainoastaan siksi, että vähemmistöjen omille näkemyksille annetaan niin suuri painoarvo. Nykyäänhän asenneilmasto on sellainen, että johtavien tahojen toimesta jokainen pakkoruotsia vastustava yritetään leimata ja mustamaalata mitä surkeimmilla perusteilla, kun taas pakkoruotsin kannattajia kiitellään sivistyneiksi! Vähän sama kuin vain mustaihoinen saa sanoa "neekeri", niin vain ruotsinkielinen saa sanoa "pois pakkoruotsi" ilman että mustavalkoiset äärikiihkoilijat leimaavat hänet rasistiksi tai vähemmistöjen polkijaksi.

Suomalaisten enemmistö ja suunnilleen varmasti jo kansanedustajienkin enemmistö haluaa luopua valtakunnallisesta pakkoruotsista, mutta tulppana ovat puoluejohtajat, jotka jyräävät jopa omien puolueidensa päätökset. Tämän tulpan purkamiseen tehokkain keino olisi se, että edes jokin ruotsinkielinen taho sanoisi, ettei pakkoruotsin poistaminen vahingoittaisi heitä. Silloin Kataisen, Urpilaisen ja vastaavien tulppana toimiminen muuttuisi naurettavaksi: heiltä vietäisiin kaikki tekosyyt taantumuksen ylläpitämiseksi.

[Jan-Erik Andelin]

Jos maailma toimisi noin, Suomessa ei olisi viime keväänä korjattu vahingossa epäoikeudenmukaiseksi säädettyä osinkoveroa ennen kuin rikkaimmat yksityisyrittäjät olisivat sitä itse pyytäneet.

[TK]

Kaikkien osapuolten pitäisi ilmoittaa julkisuudessa, että pakkoruotsin aika on ohi! Kaikilta poliittisilta puolueilta pitäisi ilmestyä julkisuuteen lausunto, jossa ilmoitetaan, että kannatetaan pakkoruotsin lakkauttamista ja ruotsin muuttamista valinnaiskieleksi suomenkielisissä kouluissa. Parasta olisi, että päätös ruotsin muuttamisesta valinnaiskieleksi tehtäisiin yksimielisellä poliittisella päätöksellä. Ja nopeasti, viivyttelemättä.

Magmahan näyttää nyt kunnostautuvan tässä asiassa. Andelin teki mielenkiintoisen listan, miten edetä keskustelujen pohjaksi. Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä Sixten Korkman kirjoitti Suomen eurooppolaisista juurista, siitä, kuinka Suomi on eurooppalainen eikä ole ruotsalainen. Hieno kirjoitus. Puuttui vain huipennus, jossa olisi sanottu, että koska Suomi ei ole ruotsalainen, niin pakkoruotsista voidaan luopua.

[Jaska]

Jos maailma toimisi noin, Suomessa ei olisi viime keväänä korjattu vahingossa epäoikeudenmukaiseksi säädettyä osinkoveroa ennen kuin rikkaimmat yksityisyrittäjät olisivat sitä itse pyytäneet.

Vertauksesi on epäonnistunut, koska rikkaimmat yksityisyrittäjät eivät ole heikko vähemmistö, jota puolestaloukkaantujien pitäisi suojella. Etnisten vähemmistöjen kohdalla sen sijaan voi aina painaa jarrua ja heilutella rasismi- ja keskitysleiri-kortteja - siihen saakka kunnes vähemmistöstä älähdetään, ettei me nyt ihan tuollaista oikeasti tarvita.

Tässä on kyse siitäkin, kaatuuko RKP saappaat jalassa sitten kun se pakkoruotsikysymykseen hirttäytyessään jää alle 3 % äänikynnyksen, vai osaako se tulla vastaan kompromissiratkaisussa ja lopettaa perusteettomaksi osoitetun järjestelmän ja siten jatkossakin vaikuttaa hallituksessa ruotsinkielisten todellisten etujen valvojana.

[Jan-Erik Andelin]

Hyvä jos ollaan nyt tultu siihen, että suomenruotsalaiset eivät enää ole maailman salakavalin, vaikutusvaltaisin ja kyynisin vähemmistö, vaan nyt yhtäkkiä onkin "heikko vähemmistö".

[Eero Nevalainen]

Hyvä jos ollaan nyt tultu siihen, että suomenruotsalaiset eivät enää ole maailman salakavalin, vaikutusvaltaisin ja kyynisin vähemmistö, vaan nyt yhtäkkiä onkin "heikko vähemmistö".

Noh, sitä te ette kyllä edelleenkään ole Tietysti edunvalvonta on "laillista" mutta ei se silti sitä tosiasiaa poista että olette ehkä omia asioitanne tehokkaimmin lobannut ryhmä Suomen historiassa ainakin pääluvulla mitattuna...

Kuulovammaisista sen verran, että siinä on hyvä esimerkki samanlaisesta porukasta kuin saamelaiset -- heille voi myydä näkemyksen siitä, että he ovat ruotsinkielisten kanssa "samassa veneessä" kielellisessä kysymyksessä ja että enemmistö uhkaa ja vihaa heitä olemassaolollaan. Lopputulemat mitä he saavuttavat RKP:n kanssa jengiytymisestä ovat kuitenkin hyvin epäsymmetriset; he tulevat tukeneeksi huomattavasti rankempaa poliittista agendaa kuin mitä he puuhasta itse saavat.

Itsehän poistuin vammaispolitiikasta aikanaan kokonaan siksi, että en vain jaksanut tätä intressiryhmien lehmänkauppameininkiä. Käytännössä mikä tahansa piti sallia siksi, että "no mutta kun me saadaan siitä sitten myös jotain ja onhan nekin vähemmistö".

Siihen, että miksi suomenruotsalaisten pitäisi sanoa tästä asiasta jotain -- noh, JEA itse totesi aikanaan että kunnollisessa eurooppalaisessa vähemmistöpolitiikassa vähemmistö itse päättää, antaako se "heikentää" asemaansa. Eiköhän se ole ihan selvää että kaikki mitä me yritämme saada aikaan ainakin katsotaan tällaiseksi.

[NRR]

Etnisten vähemmistöjen kohdalla sen sijaan voi aina painaa jarrua ja heilutella rasismi- ja keskitysleiri-kortteja - siihen saakka kunnes vähemmistöstä älähdetään, ettei me nyt ihan tuollaista oikeasti tarvita.

Mielestäni näin.

Kolumnisti Roosa Meriläinen (Vihreät) oli jo varovaisesti liputtanut vapaamman kielivalinnan puolesta, kunnes asiaa hänelle muiden Vihreiden taholta "selvennettiin" ja hän kääntyi pakon kannalle. Ei siksi, että pakkoruotsin välttämättömyys olisi hänelle auennut, vaan siksi, että kyse ei ollutkaan pakkoruotsista vaan vähemmistön suojelusta. Kolumnissaan Hesarissa keväällä 2011 hän kuvasi tunnelmiaan näin:

"Ruotsinkieliset ystäväni ovat kertoneet, miten aivan puskista tänä keväänä on saanut kuulla herjauksia ja raivoryöppyjä vain siksi, että on katutilassa puhunut omaa äidinkieltään. --- Mitä vielä on luvassa? Antisemitismiä? Onko sekin yllättäen vain rouhean autenttista kansan ääntä? Ovathan monet Suomen juutalaiset isänäitini tapaan kätevästi ruotsinkielisiä, joten saisivat vihapuheiden pitäjät lyötyä kivasti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. --- Kaikki vähemmistöt ansaitsevat erityisen suojelun ja kunnioituksen, sillä he eivät voi pitää puoliaan joukkovoimalla. Kun joukot kääntyvät kiusaamaan vähemmistöä, eletään pelottavia aikoja. Vähemmistö on aina haavoittuvainen, vaikka siihen kuuluisi kaksitoista varakasta perhettä. Eikö ole yksinomaan hienoa, että on olemassa vähemmistö, jota ei ole alistettu? Täten ilmoitan meneväni siilipuolustukseen suomenruotsalaisen vähemmistön puolesta: ei yhtään heikennystä, ei yhtään, ellei vihapuhe lopu ja ruotsinkielisistä palveluista voida puhua vähemmistön etu mielessä."

Kun lähdetään siitä, että pakkoruotsin kritiikki on osa "vihapuhetta", ei pakon purkamiselle jää kunniallista etenemistietä.

Keskustan ruotsinkieliset näyttävät nyt ottavan tehtäväkseen viestittää, ettei itäisen Suomen pakkoruotsin purku ole heitä vastaan. Kiitokset tästä! Tosin he yrittävät samalla junailla entistä kovempaa pakkoa juuri sille osalle suomalaisia, joiden pakkoruotsin ongelmat ovat herätelleet useimmat täälläkin kirjoittavat vapaamman kielivalinnan edistämiseen.

Ehkä tämä Keskustan aloite toimii ennen kaikkea siten, että saadaan tavallisen suomalaisen pakkoruotsikritiikille kunnialliset kasvot: pakkoa voi kritisoida olematta vihapuhetta hellivä äärityyppi.

Tuo Andelinin lista ei enää sisältänyt tätä Meriläisen "siilitpuolustusta", sehän lähti koko Suomea kattavasta vapaasta kielivalinnasta, mutta kylläkin toiveen siitä, että ruotsinkielisistä palveluista voida puhua vähemmistön etu mielessä. Tästä kai voitaisiin jatkaa aika rauhallisin mielin? Andelin itse ei vaikuta tyytyväiseltä, mikä jää kyllä mietityttämään.

[Jaska]

Hyvä jos ollaan nyt tultu siihen, että suomenruotsalaiset eivät enää ole maailman salakavalin, vaikutusvaltaisin ja kyynisin vähemmistö, vaan nyt yhtäkkiä onkin "heikko vähemmistö".

Ei aivan. Itsehän en pidä suomenruotsalaisia salakavalina, he ovat vain ääriliike RKP:n aivopesun uhreja. Tilanne on kaksinainen sikäli, että RKP on toistaiseksi vielä erittäin vahva edunvalvontakoneisto, joka perustelee äärimmäistä jyrkkyyttään juuri "heikko vähemmistö jonka enemmistö haluaa joukkotuhota" -kortilla.

Parasta, mitä kielikeskustelulle voisi tapahtua, olisi ääriliikkeiden sulkeminen ulkopuolelle: ruotsinkieliset järjestyisivät jonkin muun tahon kautta kuin RKP:n, joka käytännössä vastaa täysin Suomen Sisu -järjestöä (vai mikä olisi äärimmäisin suomenkielisten liike?). Ja suomenkieliset samoin pudottaisivat mustavalkoiset äärimmäisyyslasit silmiltään ja yrittäisivät nähdä asian muiltakin kanteilta kuin kaunaisen "meitä on poljettu, nyt on meidän vuoromme polkea!" -mentaliteetin kautta.

Ei epäoikeudenmukaisesta tilanteesta pidä pyrkiä toisen ääripään epäoikeudenmukaisuuteen vaan oikeudenmukaisuuteen.

Ehkä tämä Keskustan aloite toimii ennen kaikkea siten, että saadaan tavallisen suomalaisen pakkoruotsikritiikille kunnialliset kasvot: pakkoa voi kritisoida olematta vihapuhetta hellivä äärityyppi.

Juuri näin.

[Jan-Erik Andelin]

Itse pidän kyllä yhtä suomenruotsalaisten assimilaation aaltoa aika lähellä - tilanteessa, jossa ruotsinkielinen koulu ei enää vedä vertoja suomenkieliselle koululle. Kun su/ru-kaksikieliset lapsiperheet ovat yleisiä - pääkaupunkiseudulla jopa 70-80 % kaikista kodeista jossa puhutaan ruotsia - niin on erittäin lähellä, että nämä perheet valitsevat lapsilleen suomenkielisen koulun, sen sijaan että valitsisivat heille elävän kaksikielisyyden mutta huonomman koulun.

Joitakin se tässä foorumissa hieman vaivaa, että suomenruotsalaisten assimiloituminen kuitenkin olisi jonkinlainen "moninaisuustappio", joka mahdollisesti enteilee muita samantyyppisisä tappioita. Kun sinä ja TK väännätte siitä, että osaavatko suomenruotsalaiset hyvin suomea, niin siinä on juuri assimilaation eräs toinen elementti. Kun suomenruotsalaiset ovat jo assimiloituneet niin, että yleensä eivät vaadi ruotsinkielistä etenkin viranomaispalvelua, niin sanotaan, että kun olet jo suostunut tähän, niin toki voit suostua vähän enempäänkin.

Mainittakoon, että oma assimilaationi mahdollisesti suomenkieliseksi toimittajaksi, debatoijaksi, kansalaiseksi ja aikanaan isoisäksi ei hypoteettisesti harmita niin paljon kuin asuminen maassa jossa moninaisuuden kanssa tehdään erinäisiä kokeiluja.

Eräitä foorumilaisia mahdollinen assimilaatio ei haittaa lainkaan. He näkevät sitä vanhan rosvo- ja valloittajakulttuurin viimeisinä katoavina rippeinä, laittavat pahimmillaan Brahmsia soimaan ja jatkavat italialaisen romaaninsa lukua alkuperäiskielellä ja pitävät koko pakettia isänmaallisuutena, sivistyksenä ja historian oikeudenmukaisuutena.

[NRR]

Itse pidän kyllä yhtä suomenruotsalaisten assimilaation aaltoa aika lähellä - tilanteessa, jossa ruotsinkielinen koulu ei enää vedä vertoja suomenkieliselle koululle. Kun su/ru-kaksikieliset lapsiperheet ovat yleisiä - pääkaupunkiseudulla jopa 70-80 % kaikista kodeista jossa puhutaan ruotsia - niin on erittäin lähellä, että nämä perheet valitsevat lapsilleen suomenkielisen koulun, sen sijaan että valitsisivat heille elävän kaksikielisyyden mutta huonomman koulun.

Kuinka suuri osa ruotsinkielisistä lapsista nyt menee esim. pääkaupunkiseudulla ruotsinkieliseen kouluun? Kuinka paljon sinne tulee täysin suomenkielisiä? Mitä suomenkielisten vetäminen mukana tarkoittaa esim. alaluokkien opetuksessa? Jos luokalla alkaa olla puolet ei-ruotsinkielisiä, niin tämä jo estää muidenkin oppimista, ryhmä ei riitä kannattelemaan kielitaitoa edes äidinkielen tasoisilla.

Olen jossain urani vaiheessa ollut mukana opettajankoulutuksessa. Ruotsinkieliselle puolelle oli silloin vasta saatu oikeus auskultoida myös Helsingissä. Moni ruotsinkielinen opettaja oli aiemmin auskultoinut suomeksi, koska se oli onnistunut myös Helsingissä, mutta moni oli jättänyt opettajanopinnot sikseen, koska halusi jäädä pääkaupunkiseudulle.

Ruotsinkielisellä puolella oli vähän harjoittelijoita ja ilmeisesti ne parhaat olivat menossa töihin muualle kuin kouluihin. Opettajien palkat tuntien heitä ei voi moittia. Mukana oli muistaakseni myös harjoittelijoita, joiden aineenhallinta ja ote saivat ohjaavat opettajat harmaantumaan ennen aikojaan.

Ehkä sijoittumista muualle kuin koululle avitti kaksikielisyys ja sen tuomat lisämahdollisuudet. Ehkä ylipäätään opettajiksi hakeutuu yhä harvempi hyvä ruotsinkielinen oppilas, koska paljon muutakin ja tuottoisampaa on tarjolla. Ruotsinkielisellä puolella jatko-opintopaikat ovat sellaisia, että nimenomaan opettajantyön vaihtoehdot (tiedotusoppi, ihmis- ja yhteiskuntatieteet ja taide) ovat hyvin edustettuina.

Ehkä aineenhallinnan puutteita selitti se, että sisäänpääsy ruotsinkielisten kiintiössä on yleensä helpompaa kuin suomenkielisellä puolella.

Missään nimessä opettajaopinnot eivät ole ruotsiksi heikkotasoisia ja ne, jotka sijoittuvat ammattiin, voivat pitää jatkuvasti yhteyttä lahden yli Ruotsiin, missä opetuksen kehittäminen on vireää. Tutut ruotsinkieliset opettajat käyvät yhtenään Ruotsissa erilaisissa seminaareissa ja tapahtumissa.

Suomenkielisessä koulussa akateemiset vanhemmat ovat jo alakoulussa tietoisia siitä, miten jälkikasvua on ohjattava ja mitä koulun tulee vaatia, jotta haluttu ura myöhemmin urkenee. Opettajilla on valtakunnalliset tavoitteensa ja tiukat vaatimuksensa, tämä säteilee myös maalaiskouluille. Opettajan työ on kaiken aikaa muuttunut raskaammaksi. Koska vaihtoehtoja on vain hetkellisesti ja vain harvoille, suurin osa opettajista pysyy työssään.

Ruotsinkielistä koulua tuntuu leimaavan ihailtava pehmeys oppilaita (ja ehkä myös opettajia) kohtaan. Tämä yhdistettynä selvästi helpommin aukeaviin jatko-opintoihin aiheuttaa jo sen, ettei koululle muodostu samaa kilpailuhenkeä ja taistelua jatkopaikoista, jotka suomenkielisellä puolella vallitsevat. Meillä kuitenkin tämä kilpailu on omiaan nostamaan "tasoa".

Oppilaat jopa viihtyvät ruotsinkielisessä koulussa. Voi olla, että myös ruotsinkielisten mainostama iloisempi ja suvaitsevaisempi elämänasenne on omiaan heikentämään koulun vaatimustasoa. Pitäisi myös kysyä, haluavatko kaikki ruotsinkieliset vanhemmat sitä, että ruotsinkieliset koulut sekä vaatimustasoltaan että hengeltään vastaavat suomenkielisiä?

En pysty näkemään ruotsinkielisiä kouluja uhreina vaan kaikki valinnat on tehty tietoisesti ja omilla jatkopaikoilla on väistämättä omat seurauksensa. Voi olla, että kaksikieliset koulut hetkeksi toisivat opettajiksi niitä, joilla suomi on vahvempi opetuskieli, mutta kykyä omaksua nopeasti myös ruotsi opetuskieleksi olisi. Mutta kaksikielisten koulujen siunauksellisuudesta on ruotsinkielisten kesken oltu vähintäänkin kahta mieltä.

Oma näkökulmani on vierestäkatsojan, ei kovin rakentavaa, myönnän.

Ruotsinkieliset ovat kai analysoineet keskenään, mikä on opetuksen tavoitetaso ja missä on vika, jos sitä ei saavuteta. Miltä siis tilanne näyttää ruotsinkielisten koulujen opettajien ja vanhempien näkökulmasta?

[NRR]

--- oma assimilaationi --- ei hypoteettisesti harmita niin paljon kuin asuminen maassa jossa moninaisuuden kanssa tehdään erinäisiä kokeiluja.

Mitä tarkoitat?

Kouluilla pyritään vihdoinkin huomioimaan aitoa erilaisuutta, niin erilaisia oppijoita kuin monikulttuurisia oppilaita ja erilaisia lahjakkuusprofiileja.
Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan elänyt kulttuurisesti ja kielellisesti niin monimuotoisessa ympäristössä kuin nyt.

[Jan-Erik Andelin]

Voisihan sitä yrittää korvata kokemustaan siitä, että oma äidinkieli on kadonnut julkisesta yhteiskuntaelämästä jollain kokemuksella siitä, että olemme muuttuneet maailmankansalaisiksi. Onnistuisiko sinulta? Että kaikki julkiset kyltit ja tekstit heijastaisivat globaalia kirjoa, ja suomea puhuisit lähinnä kotonasi?

[NRR]

Voisihan sitä yrittää korvata kokemustaan siitä, että oma äidinkieli on kadonnut julkisesta yhteiskuntaelämästä jollain kokemuksella siitä, että olemme muuttuneet maailmankansalaisiksi. Onnistuisiko sinulta? Että kaikki julkiset kyltit ja tekstit heijastaisivat globaalia kirjoa, ja suomea puhuisit lähinnä kotonasi?

Olen pahoillani, jos tapani käsitellä tuota kouluasiaa oli kovin tunteeton. Tässä vain yritän hakea sitä, mikä on oikeasti korjattavissa ja mikä on väistämätöntä joka tapauksessa.

En ihan osaa samaistua tähän kysymykseesi, sillä en näe suomen kielen ottaneen mitään sellaista paikkaa yhteiskunnassa, jota sillä ei olisi pitänyt olla jo viimeisen tuhannen vuoden aikana.

Mikä on ruotsin asema jatkossa - siitä ei kannata mielestäni puhua tämän pakkoruotsikeskustelun ohessa, koska nyt paine on kova pakon poistamiseen ja kaikki muu leimautuu helposti vain pakon pitkittämiseksi. Ymmärrän, että siitä kuitenkin täytyy puhua ja siihen sinulla on omat foorumisi.

[Jan-Erik Andelin]

Koulukirjoituksesi oli hyvä, ja komppaan. Kiitos siitä. Se vastaa hyvin perjantaina julkaistavaa tuplahaastattelua omassa lehdessäni, jossa haastattelen rinnakkain kahta nuorta erityisopettajaa, suomenkielistä Katria ja ruotsinkielistä Lindaa.

[masa]

Andel, Andel nyt ongelma onkin katukylteissä, aiemmassa viestissä se oli suomenruotsalaisten assimiloitumisessa ja sitä ennen suomenruotsalaisen viittomakielen kohtalossa, välillä asiat olivat poskellaan ruotsinkielisissä kouluissa. Oletko tyytyväinen ylipäätään mihinkään? Se, että jokaisen äidinkielenään suomea puhuvan ja maahanmuuttajanuoren tulee lukea ruotsia kaikilla kouluasteilla ala-asteelta yliopistoon pakollisena aikana, ei siis riitä. Mitä vielä haluaisit ollaksesi edes hetken tyytyväinen?