Pakkoenglanti ja pakkovenäjä

[thmas]

Silloin tällöin kielikeskustelussa puhutaan termistä pakkoenglanti. Pakkoenglantia ja pakkoruotsia ei kuitenkaan voi rinnastaa.

http://www.kotus.fi/?5392_a=comments&5392_m=7851&s=3232

Pakkodemagogiaa monenlaista
Sana ”pakkoruotsi” on tietysti jossain määrin demagoginen, mutta yritys torjua demagogiaa demagogialla onnistuu yleensä huonosti. Tuloksena on yleensä heikompaa ja ontompaa demagogiaa.

”Pakkoruotsin” ja ”pakkoenglannin” rinnastaminen ontuu jo siinä, että Suomesta saisi luultavasti kauan etsiä ennen kuin löytäisi koululaisen, joka ei lainkaan halua opiskella englantia. Niitäkin, jotka haluaisivat opiskella enemmän jotain muuta kieltä ja vähemmän englantia, on aika pieni vähemmistö – emmekä oikeastaan tiedä missä määrin kyse on vanhempien ja missä määrin oppilaiden itsensä halusta.

Ja sitten kun jonkun löytäisi, hän olisi luultavasti ihminen, jolle minkä tahansa kielen paitsi äidinkielen opiskelu tuottaa suuria vaikeuksia – tai hän ainakin itse uskoo niin, mikä huomattavassa määrin on itsensätoteuttava ennuste.

On siis melko pienen vähemmistön ongelma, että useinkaan ei voi valita ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi muuta kuin englannin. Ongelman osasyy on, että kiinnostus muihin kieliin hajautuu eri kielille. Toinen perussyy on yksinkertaisesti taloudellinen.

Vaihtoehtoisten kielten järjestäminen on iso järjestelykysymys ja ennen muuta kustannuskysymys. Mistä rahat? Koululaitoksen voimavaroja on kutistettu ja leikattu niin, että suurin piirtein kaikki ylimääräinen, ei-lakisääteinen on jätetty pois. Lopetetaanko maksuton kouluruokailu vai nostetaanko kunnallisveroa äyrillä?

En muista koskaan kuulleeni kenenkään valittavan siitä, että koulussa ”piti” oppia englantia. Ruotsista valittajia ei ole tarvinnut etsiä. ”Pakkoruotsin” ja ”pakkoenglannin” rinnastaminen on vähän kuin rinnastaisi ”pakkoverot” ja ”pakkoauringonnousun”.

Omana kouluaikanani oppikoulussa – siitä on siis jo aikaa – oli kyllä niitä, jotka valittivat, että eivät saa opiskella englantia. Järjestettiin nimittäin kaksi rinnakkaisluokkaa, joista toinen luki englantia, toinen saksaa, eikä saksaan ollut tunkua, mutta luokista piti tehdä samankokoiset.

Ne, jotka vaativat pitkän kielen ”valinnanvaraa”, eivät ehkä tule ajatelleeksi, mihin vaatimusten toteuttaminen voisi johtaa. Tottahan tehokkuutta tavoitteleva koululaitos pyrkisi tekemään eri kielten opetusryhmistä ainakin suunnilleen samankokoiset, vaikka vähän väkisin, tai hyvinkin väkisin. Ja jos ei pyrkisi, tasa-arvon ajajilla olisi selittämistä siinä, miksi esimerkiksi kuuden oppilaan ranskanopetukseen käytetään saman verran rahaa kuin kolmenkymmenen oppilaan englanninopetukseen.

Pakkovenäjä käsittääkseni on pakkoruotsin puolustajien käyttämä termi jolla yritetään pelotella ihmisiä että jos ruotsin pakollisuus poistetaan niin tilalle tulee pakkovenäjä. Tätä tuskin kovin moni on kannattanut. Itäsuomessa kokeiluluvan idea oli että ruotsi ja venäjä olisivat vaihtoehtoisia eikä pakkoruotsin tilalle tule pakkovenäjää. Jos ruotsin pakollisuus poistuu niin mielestäni ruotsia pitää aina tarjota ja opetus pitää järjestää vaikka ruotsin valitsisi vain yksi oppilas. Se on kuitenkin toinen kotimainen kieli ja kansalliskieli joten voidaan puhua myös oppilaiden oikeudesta lukea ruotsia.

[NRR]

mielestäni ruotsia pitää aina tarjota ja opetus pitää järjestää vaikka ruotsin valitsisi vain yksi oppilas. Se on kuitenkin toinen kotimainen kieli ja kansalliskieli joten voidaan puhua myös oppilaiden oikeudesta lukea ruotsia.

Tätä kutsutaan subjektiiviseksi oikeudeksi lukea ruotsia. Yläasteella se onnistuu varmasti, sillä silloin voidaan yhdistää se mahdollinen ainokainenkin valitsija vaikka lähimmän lukion aloittavaan ruotsin ryhmään (jollaisia kielivapauden myötä syntyy) tai alueelliseen tietokoneavusteisen etäopetuksen ryhmään (joita syntyy jatkossa myös ruotsiin kuten nyt muihin kieliin syrjäseutujen lukioissa).

[Jan-Erik Andelin]

"Pakkoenglanti" on ehkä enemmän verrattavissa siihen suomeen, jota maahanmuuttajat ja suomenruotsalaiset lukevat kouluissaan [EDIT: itsestäänselvyytenä]. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä vertaa sitä auringonnousuun.

[NRR]

"Pakkoenglanti" on ehkä enemmän verrattavissa siihen suomeen, jota maahanmuuttajat ja suomenruotsalaiset lukevat kouluissaan. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä vertaa sitä auringonnousuun.

Ei koulujen englanti ole verrattavissa pakkosuomeen vaikka suomesta hyötyä onkin. Englanti on ihan oma kielenkäyttömuotonsa, sitä vain ei voi verrata muihin kieliin. Englannin kohdalla yksilö voi jopa aika vapaasti päättää sen, mikä on hänelle oikea kielitaitotaso, sillä maailmalla englantia puhutaan lähes aina porukoissa, joissa ei ole kovin montaa englanninkielistä ja erilaiset paikalliset puhetavat ja puutteellinenkin kielitaito sallitaan ja ymmärretään.

[TK]

Voisiko ruotsin opettelun nähdä subjektiivisenä oikeutena? Miksei näin voisi sanoa. Ruotsia voisi opetella jokainen joka haluaa ja se jollakin tavalla pyrittäisiin järjestämään kaikissa suomenkielisissä kouluissa.

Kun puhutaan pakkoenglannista tai pakkovenäjästä, niin nähdäkseni tällöin on kysymys vain pakkoruotsittajien propagandasta, jolla yritetään sekoittaa kielikeskustelusta huonosti perillä olevien ajatuksia.

[JV Lehtonen]

Voisiko ruotsin opettelun nähdä subjektiivisenä oikeutena? Miksei näin voisi sanoa. Ruotsia voisi opetella jokainen joka haluaa ja se jollakin tavalla pyrittäisiin järjestämään kaikissa suomenkielisissä kouluissa.

Kun puhutaan pakkoenglannista tai pakkovenäjästä, niin nähdäkseni tällöin on kysymys vain pakkoruotsittajien propagandasta, jolla yritetään sekoittaa kielikeskustelusta huonosti perillä olevien ajatuksia.

Eihän se kelvannut RKP:lle 2007, kun KIEPO-projekti esitteli vaihtoehtoja!
Kaikki on pakkoruotsitettava, kaikki ovat pakkoruotsi-OBJEKTEJA; ei subjekteja.
Objektilla ei ole oikeuksia, vaan velvollisuuksia!

[Jan-Erik Andelin]

Voisiko ruotsin opettelun nähdä subjektiivisenä oikeutena? Miksei näin voisi sanoa. Ruotsia voisi opetella jokainen joka haluaa ja se jollakin tavalla pyrittäisiin järjestämään kaikissa suomenkielisissä kouluissa.

No juuri näin. Olen tukenut mallia, että Suomessa olisi kolmea kansalliskieltä (saame uutena), ja että sen nimissä olisi tarjottua ruotsia ja saamea kaikissa Suomen kunnissa. Siinä olisi symboliarvoa, joka rauhoittaisi keskustelua. Kansalliskieli ei tarkoittaisi virallista palvelustatusta kaikkialla maassa.

Kun puhutaan pakkoenglannista tai pakkovenäjästä, niin nähdäkseni tällöin on kysymys vain pakkoruotsittajien propagandasta, jolla yritetään sekoittaa kielikeskustelusta huonosti perillä olevien ajatuksia.

Minusta tuntuu, että nämä termit on tungettu ns. ruotsinmielisten suuhun. Retorisen "pakkomatematiikan" kertakäytön lisäksi en ole koskaan kuullut suomenruotsalaisten puhuvan pakkoenglannista tai -venäjästä. Joskin Meinander on kuuroille korville kannattanut venäjää pakolliseksi yo-kieleksi (ruotsin ohella).

[NRR]

Voisiko ruotsin opettelun nähdä subjektiivisenä oikeutena? Miksei näin voisi sanoa. Ruotsia voisi opetella jokainen joka haluaa ja se jollakin tavalla pyrittäisiin järjestämään kaikissa suomenkielisissä kouluissa.

No juuri näin. Olen tukenut mallia, että Suomessa olisi kolmea kansalliskieltä (saame uutena), ja että sen nimissä olisi tarjottua ruotsia ja saamea kaikissa Suomen kunnissa. Siinä olisi symboliarvoa, joka rauhoittaisi keskustelua. Kansalliskieli ei tarkoittaisi virallista palvelustatusta kaikkialla maassa.

Hyvä, tässä on sitä symboliarvoa.

Sitten hoidetaan ne ihmisten todelliset tarpeet eli kielivapaus...

Millä saadaan myös ruotsinkieliset ja RKP tajuamaan, että pakkoruotsi tuottaa todella suuria ongelmia? Mitään sellaista kolmen miljoonan pakkoruotsitettavan kompromissia ei voi tarjota, jossa pakkoruotsi jatkaisi maan väkirikkaimmilla ja monikielisimmillä seuduilla, joiden nuorten aidoista ongelmista useimpien täällä kirjoittavien pakkoruotsikritiikki on saanut alkunsa...

[Jaska]

Voisiko ruotsin opettelun nähdä subjektiivisenä oikeutena? Miksei näin voisi sanoa. Ruotsia voisi opetella jokainen joka haluaa ja se jollakin tavalla pyrittäisiin järjestämään kaikissa suomenkielisissä kouluissa.

No juuri näin. Olen tukenut mallia, että Suomessa olisi kolmea kansalliskieltä (saame uutena), ja että sen nimissä olisi tarjottua ruotsia ja saamea kaikissa Suomen kunnissa. Siinä olisi symboliarvoa, joka rauhoittaisi keskustelua. Kansalliskieli ei tarkoittaisi virallista palvelustatusta kaikkialla maassa.

Kannatan.
On tärkeää hahmottaa, että kansalliskieli, "virallisuus" palvelujen kannalta ja pakkoruotsi ovat irrallisia ja erillisiä tasoja. Vielä kun saataisiin viesti perille hallituspuolueiden johtajillekin...