Dan Koivulaakson ja ruotsalaisten uusi kirjaprojekti

[Eero Nevalainen]

Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Kuulin eräällä toisella foorumilla, että Dan Koivulaakso ja kumppanit plus tämä Hanasaaren "ruotsalaisen kulttuurin edunvalvontaporukka" olisi suunnittelemassa seuraavaksi kirjaprojektiksi jotain aiheesta "järjestäytynyt suvaitsemattomuus Suomessa" -- nyt kun siis varsinainen äärioikeisto on saatu käsiteltyä.

Epäilemättä me pääsemme nyt sitten esimerkiksi järjestäytyneestä suvaitsemattomuudesta -- tämä on kieltämättä ollut se kehityskulku mitä olen jo pidempään pelännyt, koska siinä vaiheessa käytännössä menetämme oikeuden olla "eettinen osapuoli" tässä keskustelussa. Kyseessä olisi lottovoitto suomenruotsalaisille, koska sitten ei enää tarvitse koskaan keskustella mistään eikä pohtia mikä on oikein ja mikä väärin, koska heillä on lähtökohtaisesti oikeudet määritellä, mitä Suomessa kielellisesti tehdään.

[Sees]

Tuon niminen raportti on jo olemassa. Siellä käsitellään lähinnä Perussuomalaisia ja Suomen Sisua. En nopealla selauksella nähnyt kielikeskustelusta viitteitä.

http://www.hanaholmen.fi/sv/press-media ... ch-finland

Mutta keskusteluissa tuo kielivapauden ja suvaitsemattomuuden yhdistäminen tehdään tosi usein.

[Eero Nevalainen]

Näin äkkiseltään ajatellen on omituista, että kaikista mahdollisista ulkovalloista juuri Ruotsi on ottanut asiakseen perustaa tuollaisen kummallisen sillanpääaseman Suomeen, josta kautta he sitten ilmeisesti suomalaisten "ruotsinmielisten" tahojen kautta ovat kovin huolissaan juuri suomalaisesta suvaitsemattomuudesta. Tekeekö Ruotsi jotain vastaavaa muissa maissa, ja lieneekö näin, että tässä on kyse siitä, että Ruotsi ajaa jotain omia tavoitteitaan tätä kautta?

Tulee jotenkin kummasti mieleen Venäjä ja heidän suuri huolensa suomalaisista lasten oikeuksista... siis ajattele nyt jos Suomi perustaisi jonkin "Lalli-keskuksen" Tukholmaan ja alkaisi sieltä jeesustella joillain "hyvyys ja totuus Ruotsissa"-raporteilla, joissa kauhisteltaisiin ruotsalaisia, jotka ole riittävän hyväksyttäviä meille...

[Sees]

Utøyan jälkeen en ole tiennyt, mitä pitäisi tukea, nuorten mielenterveystyötä vai antirasismia. Kumpikin tuntuu olevan hukassa. Nuoret kouluampujatkin ovat nappailleet samoja masennuslääkkeitä ja on arveltu arvaamattomaksi tekevän lääkityksen olleen osaksi murhenäytelmien takana. Antirasismi kuulostaa samalta kuin antifasismi muinaisten stallareiden poliittisena lyömäaseena. Antirasistit ja vastarintaliikkeet tuntuvat tarvitsevan toisiaan ja provosoivan toisiaan, joskus suorastaan ammattimaisesti. Pelottavaa ja hämmentävää. Siinä menee pohjoismaiset yhteistyökuviot samalla puolin ja toisin.

Otan nyt askeleen pois tästä aihepiiristä, koska tätä en hallitse. Sen sijaan kannattan arkista työtä lasten, nuorten ja suvaitsevaisuuden hyväksi. Palaan kielivapauden puoltamiseen.

[Eero Nevalainen]

Antirasismi kuulostaa samalta kuin antifasismi muinaisten stallareiden poliittisena lyömäaseena.

Niinhän se kuulostaa, ja on ikävää että minäkin olen hissukseen alkanut kyynistyä jopa suvaitsevaisuuden kaltaisille käsitteille, ja olen havaitsevinani samaa naureskelua sellaisten tuntemieni ihmisten keskuudessa joita pidän hieman skeptisyyteen kykenevinä, vaikka he eivät mitään raivopersuja olekaan.

Ja heitetään nyt ihan julkiseen tietoon sellainen henkilökohtaisen tason yksityiskohta, että oma vähemmistöryhmäni -- vammaiset -- ovat toki omalla tavallaan paljon yhteiskunnan positiivisia toimenpiteitä tarvitseva joukko, joten kyllä nuo vähemmistöoikeuksien filosofiset perusteet on pitänyt itselle selvittää. Jossain määrin vain en ole onnistunut syttymään sellaiselle liberalismille, jossa mitä tahansa vähemmistöryhmää saa jo sinänsä ottaa päähän se, että enemmistössä on eri tavalla asioita tekeviä ihmisiä, ja että tämä sitten myös näkyy yhteiskunnassa.