#25
Lukematon viesti
Kirjoittaja Sees » 07.11.2012 22:15
Nyt kuuntelin sen jatko-osan. Vaisua ja ennakkoluuloista.
Tuli sellainen olo, että kakkososassa ohitettiin koko se problematiikka, minkä Umayya ja Halonen olivat maalanneet edellisessä ohjelmassa.
Halosen ja samalla kielivapauden kannattajien kritiikki nykyistä kielipolitiikkaa kohtaan ymmärrettiin kritiikiksi monikulttuurisuutta ja monikielisyyttä kohtaan - vaikka niin Umayya, Halonen kuin palaute netissä korostivat sitä, miten huonosti kielipolitiikkamme nyt palvelee monikielistyvää ja suomalaista monikulttuuria rakentavaa maata.
Gestrin oli hämmentyneen oloinen ja keskittyi suomenruotsalaisuuden sopeutuvuuteen ja yhteistyökuvioihin:
- Yli puolet suomenruotsalaisista menee naimisiin suomenkielisten kanssa...
- Voimme samaistua paremmin erilaisten vähemmistöjen kanssa, meillä on yhteistyötä mm. saamelaisten kanssa...
- Folktinget on mukana tukemassa ruotsinsuomalaisia Ruotsissa, meillä on hyvää yhteistyötä...
Kouros tuntui uskovan, että suomenkieliset kriitikot ovat diversiteettiä vastaan, fiksoituneet "yksi kieli, yksi kansa" -ajatukseen:
- Ajattelu, joka jakaa ihmisiä kielen perusteella on aikansa elänyt ja pitää unohtaa...
- suomenruotsinkielisten panos tässä yhteiskunnassa on aika merkittävä, sekä taloudellisesti että kulttuurin alueella --- tämän takia pitää antaa heille kunniaa
- globaalissa maailmassa diversiteetti on rikkaus
- RKP joutuu puolustamaan itseään --- se että katsotaan, kuka saa nyt enemmän on vanhanaikainen, ehkä jopa vähän lapsellinen ajattelutapa --- jos ruotsinkieliset voivat hyvin, se ei ole ketään vastaan
- Suurin osa rahasta, joka sille ryhmälle menee, on heidän ansaitsemaansa
- yksi kieli yksi kansa näyttää olevan eurooppalainen fiksaatio --- kotimaassani Iranissa on 10-15 etnistä ryhmää --- kaikki pitävät itseään iranilaisilta --- sitä pidetään kansan luonnollisena ominaisuutena ---
- Onko hyvä, että Suomessa on kaksi kieltä - on --- Onko hyvä, että kaksi kieltä säilyy --- on --- onko hyvä, että koulussa pakotetaan oppimaan toisen ryhmän kieli --- on se minusta --- onko historiaa hyvä opettaa --- historiassa opetetaan ihan huuhaata --- nämä on akateemisia kysymyksiä --- tästä ei voi tehdä syytä vastustaa koko suomenruotsalaista väestöä ja heidän oikeuttaan tässä maassa --- niillä on syy pelätä, että ne katoavat kokonaan, jos alkujaan ruotsinkielinen Helsinkikin on nyt suomenkielinen ---
- Jos yksi vähemmistö voi hyvin --- siitä tulee hyvä benchmark, hyvä malli --- he saavat paljon --- kaikki muut vähemmistöt ovat tuoreita täällä --- eikä tilanne ole staattinen --- suomenruotsalaisten omaa omaisuutta jätetty säätiöihin --- ei välttämättä paha asia
Wallgren myönsi eliitin kohdalla kielirakenteen olevan vinoutunut mutta korosti suomenruotsalaisuuden vähemmistöymmärrystä ja niin ikään tuntui luokittelevan kielipolitiikan kriitikot myös monikulttuurisuuden ja monikielisyyden kriitikoiksi:
- RKP:ssä on tendenssi, joka mua pikkusen harmittaa - RKP korostaa omaa erityisasemaansa ruotsinkielisten aseman ajajana - RKP:n tulisi tunnustaa, että suomenruotsalaista politiikkaa tekevät monet ihmiset muissakin puolueissa
- Ryhmällä, jolla on oma vähemmistökokemus, on helpompi ymmärtää vähemmistöpolitiikkaa --- näissä kysymyksissä RKP on meille hyvä kumppani --- Omakohtainen kokemus herkistää samaistumaan muihin ihmisiin, jotka esim. ihonvärin takia saavat turpaansa kadulla ---
- Euroopassakin kaikki kansallisvaltiot Portugalia ja Islantia lukuunottamatta ovat monikielisiä ja monikulttuurisia ---
- Yhteiskunnan olemus on se, että erilaiset ihmiset elävät yhdessä --- Erilaisuudet myös tuottavat konflikteja, mutta tuottavat myös rakkautta ---
- Epävarmuudessa --- saatetaan etsiä syntipukkeja ---
- Meille tulee lisää maahanmuuttajia, se on kohdattava ---
- Oikeudellisessa mielessä molemmilla kieliryhmillä on samat oikeudet --- eräässä mielessä ruotsinkielisten asema on huonompi --- Helsingissä --- palvelut ovat kauempana --- lisäksi --- kun minä sairastun --- on epätodennäköistä, että saan hoitoa omalla äidinkielelläni --- ruotsinkielisten asema on jokapäivä selvästi heikompi --- historiallisesti ruotsinkielinen väestö on yliedustettuna ollut eliitissä aina --- tämä asia on tärkeä tuoda esille --- pitää totuus tunnustaa --- useimpien ruotsinkielisten asema on aivan tavallisen rahvaan asema --- silloin kun Suomi syntyi --- suomenruotsalaisten kontribuutio on ollut merkittävä
Keskustelijat tuntuivat jakavan neljä näkemystä:
1) Se, mitä suomenruotsalaisen eliitin katsotaan tehneen historiassa maan hyväksi, on edelleen asia, jonka pitää näkyä suomenruotsalaisten asemassa. (Mutta pitääkö sen näkyä muiden ryhmien osattomuutena kielipolitiikan laatimisessa?)
2) Se, että suomenruotsalaisten käsiin päätyi melkoinen osa kansallisomaisuudesta Ruotsin vallan päättyessä ja sittemmin omaisuutta on kertynyt vielä lisää erityisesti suomenruotsalaisiin säätiöihin, antaa suomenruotsalaisille oikeuden käyttää vaikutusvaltaa ja rahaa oman ryhmänsä etujen valvomiseen. (Mutta voiko se antaa oikeuden omia kielipolitiikka?)
3) Erilaisuuden hyväksyminen on sitä, että sopeudutaan suomenruotsalaisten näkemykseen vähemmistöistä ja enemmistöistä ja erilaisuudesta. (Miksi suomenkieliset tai muut kieliryhmät eivät saa rakentaa omaa identiteettiään ja omaa osaamistaan omista lähtökohdistaan? Miksei kielipolitiikassa ole demokratiaa - voiko demokratian puute olla erilaisuuden hyväksymistä?)
4) Kun joku ilmaisee kriittisyyttä nykyiselle kielipolitiikalle pakkoruotsineen, hän osoittaa olevansa kykenemätön sopeutumaan monikulttuuriseen ja monikielistyvään maailmaan. (Miten voi asia kääntyä näin päälaelleen, miten suomenkieliset nähdään umpimielisinä monikulttuuriallergikkoina silloinkin, kun he haluavat nimenomaan rakentaa suomalaista monikulttuuria?)
Nämä haastateltavien oletukset ehkä seuraavassa ohjelmassa kyetään haastamaan ja purkamaan?
Viimeksi muokannut
Sees, 01.01.2013 10:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.