Suomalaisuuden monet tulkinnat

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Suomalaisuuden monet tulkinnat

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 06.01.2012 00:57

Suomalaisuus merkitsee tietysti eri ihmisille eri asioita. Löysin kuitenkin mielestäni hyvän tekstin siitä, miten suomenruotsalainen kokee suomalaisuuden osaksi skandinaavisuutta:

"Ruotsinkielisenä suomalaisena voin kokea että yhteisen historian myötä meillä on niin pitkät ja syvät yhteisjuuret kaikkiin pohjoismaihin. Juuret, jotka vasta 1809 jälkeen kasvoivat eri oksiksi että vaikka olen suomalainen pystyn samalla kokemaan kuuluvani "pohjoismaiseen piiriin ja ajattelutapaan". Tiedän että sen ansiosta meillä on oikeusvaltio, hyvinvointiyhteiskunta --- syvästä yhteenkuuluvuudesta kyse, eikä se ole mitenkään suomalaisuudestani pois. Suomalaisuuteni ei ole rajoitettu tähän maahan vaan suomalaisuuteni on osa meidän yhteisiä Pohjoismaita. Ja Suomen historia on osa Pohjoismaiden yhteistä historia siinä kuin Tanskan, Ruotsin, Norjan tai Islannin. Uskon että tämä on meille ruotsinkielisille aika yleinen asenne. Ja olen huomannut että monet suomenkieliset eivät voi sitä yksinkertaisesti ymmärtää tai kokea samalla tavalla."

Ruotsinkieliset jakavat usein kokemuksen, että heidän esivanhempansa olivat ruotsalaisia Ruotsin maakunnassa nimeltä Österland ja sitten tuli hirveä, kipeä ero 1809 kulttuurisista juurista ja etnisestä yhteydestä muihin skandinaaveihin. Arvid Järnefelt kirjoittaa kirjassaan ”Vanhempieni romaani” ruotsinkielisen sivistyneistön tunnoista näin:

"Syvälle oli vihollisen miekka tähän maahan uponnut. Maa oli kuin kahtia hajonnut. Ja milloin olikaan näin syvän haavan veri lakkaava tihkumasta! Haavan toinen puoli oli: - pakko tunnustaa valloitus, mukautua olevaan todellisuuteen, hakea valloittajan suosiota, mielistellä häntä. Mutta haavan toinen puoli oli entisen yhteyden elävä tunto, jota ei mikään asepakko voi miehen rinnasta repiä. Maa oli vapaasti ja täydellisesti ruotsalaistunut. Ruotsin kielen rakastaminen ja käyttäminen oli ainoa tie sivistykseen ja valoon. Sen säilyttämisestä tuntui kaikki riippuvan."

Suomenkielisillä ei ole vastaavia muistijälkiä perintönään. Sen sijaan suomenkieliset kantavat kipeitä jälkiä pitkästä alistettuna olosta, naapurien hävitysretkistä, vieraan kielen käytöstä hallinnossa ja sen aiheuttamista ongelmista, vääryyksistä. Suomenkielisillä useimmiten on säilynyt tunne siitä, että omat kielelliset esivanhemmat ovat ainakin parin tuhannen vuoden ajan raataneet ja rakastaneet tässä pohjoisessa maankolkassa eikä siinä yksi seitsemänsataa vuotta Ruotsin vallan aikaa ja vieraskielistä hallintoa muuta mitään. Kieli ja kansa saivat uusia vaikutteita joka suunnalta, selvisivät hengissä.

Tämä on jotenkin hyvin oleellinen ero suomalaisessa identiteetissä ruotsinkielisten ja suomenkielisten välillä ja selittää osin sen, miksi puhumme jatkuvasti toisemme ohitse.

dejavu
Viestit: 466
Liittynyt: 28.01.2010 09:43
Paikkakunta: Tampere

Re: Suomalaisuuden monet tulkinnat

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja dejavu » 06.01.2012 08:48

Ongelman ydin on se, että ruotsinkielisen eliitin itselleen kehittämä identiteetti on myyty sellaisenaan suomenkieliselle eliitille,
joka on erkaantunut kansan kollektiivisesta kokemuksesta. Eliitti sitten yrittää vyöryttää tätä pienen vähemmistön identiteettiä koko kansalle,
Se on jo yrityksenä tuomittava, täysin Venäjän arvosteltuun putinismiin verrattavaa.
Eliitin pitää tajuta, että myös enemmistöllä saa olla ihmisoikeuksia: Oikeus päättää omasta identiteetistään.
Eliitin pitää ruveta kuuntelemaan kansan syviä rivejä. Siihen ei mikään muu auta kuin "jytky".

Se, että ruotsinkielinen eliitti ei tajuaisi suomenkielisten tuntoja, on harhaa.
Kyllä he tajuavat, mutta samalla he haluavat pitää kiinniä ruotsin kielen privilegiosta.
Oma teesini on, että Suomessa on edelleen ruotsin kielen privilegio, joka vain on puettu
"kaksikielisyyden" kaapuun. Hallinnossa ruotsin kieli on privilegioitu kieli. Tämä privilegio on purettava-
Voin kyllä todeta, että kuntauudistuksessa tämä privilegio saattaa purkautuakin, paremmin kuin pakkoruotsin poistuessa.
Kun kunnat ovat kaikki suomenkielisenemmistöisiä, valtiolle riittää yksi yhteydenpitokieli, aivan kuten esim.
poliisipiiriuudistuksessa kävi. Poliisissa ruotsin kielen privilegio on jo purettu. Nyt sama on saatava aikaan muilla hallinnonaloilla.
Se, että vähemmistön edustaja ei aina tätä privilegiota koe olevan, on aivan normaalia. Jossainhan tilit on tasattava.
Mutta ruotsin kielen privilegio on tosiasia, se toimii hyvin monella tasolla..
Ja kukapa privilegiosta hyötyvä haluaisi vapaaehtoisesti privilegiostaan luopua. Kyllä sen eteen voi hieman jo dramatisoidakin.

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Re: Suomalaisuuden monet tulkinnat

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 06.01.2012 10:25

dejavu kirjoitti:Ongelman ydin on se, että ruotsinkielisen eliitin itselleen kehittämä identiteetti on myyty sellaisenaan suomenkieliselle eliitille ---
Se, että ruotsinkielinen eliitti ei tajuaisi suomenkielisten tuntoja, on harhaa.
Olet kenties oikeassa.

Luen nyt Järnefeltin kirjaa fennomanian vuosista ja se sisältää mielenkiintoista taustaa nykytilanteelle. Silloin ruotsinkielisten rivit repesivät ja osa lähti "yksi kieli, yksi mieli" -taisteluun nostaakseen suomen kielen sille kuuluvaan asemaan maan pääkieleksi.

Elisabet Järnefelt yritti pitää salonkia suomenkielisille ylioppilaille, joista osa oli aika eksyneitä ja turvattomia ruotsinkielisessä pääkaupungissa. He tulivat usein maalta, heillä ei ollut kaupungissa verkostoja, heitä ei kutsuttu paikallisiin sivistyskoteihin opettelemaan ajanmukaisia seurustelutaitoja. Moni sortui juomaan tai muuten vain keskeytti opinnot. Elisabetin poika Arvid kuvaa kirjassaan, että Elisabetin suureksi suruksi yksinkertaisesti ujous karkoitti nuo maalaisylioppilaat myös Elisabetin salongista ja hänen työnsä jatkui sitten suomenkielistyneiden (tai suomen kieleen palaavien) säätyläisperheiden nuorten kanssa, joilla oli jo säätyläisen elämänpiiri ja uskallus. He lähtivät tietoisesti luomaan sekä kaunokirjallisia juuria suomalaisuudelle että suomenkielistä korkeakulttuuria.

Tuon ajan ruotsinmielisten taustalla oli monia etnisia identiteettejä, jotka ruotsinkielisyys sulki sisäänsä. Monen perheen juuret olivat varsin monihaaraiset ja veivät Suomen ja Skandinavian lisäksi Eurooppaan. Ruotsinmielisyys oli se vapaamielinen (tosin ei suomen kieltä kohtaan) ja kulttuuriystävällinen aate, joka yhdisti heitä. Suhtautuminen suomen kieleen jakoi tuolloin säätyläiset ja repi rikki perheitä. Niillä, jotka jäivät ruotsinmielisiksi ja -kielisiksi, oli vahva negatiivinen suhtautuminen sekä suomen kieleen että suomenmielisiin - ja päinvastoin. Tästä on vain runsas sata vuotta ja tilanne jatkui paljon pitempään, kaikuja kuuluu vieläkin.

Mielestäni suomenruotsalaisessa identiteetissä on kaksi eri osaa: osin vaiettu tunne yhteisestä viikinkitausta ja sitten avoimesti esitetty tunne omaksuttavasta suomenskandinaavisuudesta, joka samaistetaan yhteisen arvopohjamme kanssa (vapaus, tasa-arvo, hyvinvointiyhteiskunta jne.). Eliittiin pyritään seulomaan vain ne, jotka hyväksyvät pakollista ruotsia vaativan kansalliskielitulkinnan ja tulkinnan Nordenista nimenomaan skandinaaviskan kautta avautuvana kotikenttänä, vaikka ruotsintaito voisi vähän heikko ollakin.

Suomenkielisten tunnot varmaan tunnetaan, mutta ne selitetään kateudeksi, eristäytymiseksi, sivistymättömyydeksi (ilmeisesti lähes samoin kuin sata vuotta sitten). Oman alan eliittiin pääseminen vaatii monenlaisten virallisten käsitysten kritisoimatta jättämistä - akateemiset ovat tottuneita opportunisteja, huomaamattaan. Vasta eläköityneet poliitikot ja vaikuttajat uskaltavat kritisoida pakollista koulu- ja virkamiesruotsia. Tavallisetkin kansalaiset ovat hiljaa peläten omaa ja lastensa leimautumista - tai siksi, etteivät tiedä, miten käydä korkeatasoista keskustelua kielitilanteesta. Edes argumentit kielivapaudelle eivät ole koskaan nousseet suurten lehtiemme artikkeleihin (hiukan kirpaisee, kun nyt lukee, millä mielellä esimerkiksi hesaria aikanaan luotiin). Pakkoruotsi-ilta näytti tilanteen pelottavuuden.

Hämmästyttävintä minusta on se, että identiteettitutkijat ovat hiljaa.

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Re: Suomalaisuuden monet tulkinnat

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 06.01.2012 13:34

Jatkan yksinpuheluani. Pidän siitä, että suomalaisuudesta puhutaan.

Minulle suomalaisuus on intuitiivisesti se lähes unohdettu tarina suomen kielen synnystä ja maamme varhaisesta asuttamisesta, joka nyt täydentyy arkeologian, kielitieteen ja geenitutkimuksen keinoin. Sillä tavoin suomalaisuus on valtiollisia nimityksiä vanhempi, vailla tarvetta problematisoida usean komponentin yhteensulautumisia Suomen nimeämättömällä kamaralla pari tuhatta vuotta sitten.

Olen mieltynyt kansallisen identiteetin vertaamiseen mosaiikkiin, jossa jokainen luo oman mosaiikkinsa, joista sitten kokonaisuus muodostuu. Ehkä tämä miellyttää minua siksi, ettei tarvitsisi painottaa ylhäältä annettua identiteettiä ohi yksilöllisen kokemuksen. Mutta ei minusta suomalaisuus ole sillä tavoin hajautunutta, ettei mosaiikeissa olisi kuitenkin reippaasti samoja sävyjä ja yhteisiä tulkintoja. Ne eivät vain ole pakollisia.

Ihmisten kansallinen identiteetti osin omaksutaan lähipiiristä (kansan muisti), osin rakennetaan jälkeenpäin (esim. koulun ja medioiden kautta tulevat tulkinnat). Merkitsevintä toki useimmille on omien esivanhempien tarina, joka limittyy kansakunnan historiaan. Suomessa on outo tilanne, jossa suomenkieliset esivanhempamme ovat nimettöminä ohitettu ja meille tarjotaan mahdollisuutta adoptoida ruotsinkieliset hahmot ja Ruotsin sekä Skandinavian historia juuriksemme.

Tämä adoptioprosessi on sisäänkirjoitettu kaksikielisyysliturgiaamme. Tämä adoptioprosessi sisältyy ruotsinkielisten käyttämään kieleen. Vain koulutuksen kautta skandinaavisen kielen ja skandinaavisen historian omakseen hyväksynyt voi olla täysipainoinen finländare ja nordbo.

Tuo alussa lainaamani teksti oli kaunis kuvaus skandinaavisuuden ja suomalaisuuden lomittumisesta. En toki halua viedä kirjoittajalta ja hänen kaltaisiltaan tätä tunnetta, se on yksi mahdollinen mosaiikki, erityisesti suomenruotsalaisille ominainen mosaiikki, vähemmistöidentiteetti. Minusta olisi tärkeää, että luontevasti tunnustettaisiin sekä sen taustalla oleva "kansan muisti", kokemus ruotsalaisuudesta, ajautumisesta irralleen Moder Sveasta ja paluusta skandinaaviseen yhteyteen että edelleen vaikuttava toive siitä, että suomenkieliset adoptoisivat saman historiatulkinnan, vaikka suomenkielisten kokemus onkin erilainen.

Toivoisin hyväksyntää myös muunlaisille identiteetille, myös sellaisille joissa ainutkertaisena kotina on tämä maa - vailla adoptioprosesseja.

Opiskelija
Viestit: 169
Liittynyt: 22.06.2010 21:21

Re: Suomalaisuuden monet tulkinnat

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja Opiskelija » 06.01.2012 16:46

Kiitos, Sees, sinnikkäästä pohdiskelustasi. Viestejäsi on mukava lukea ja jaan näkemyksesi täysin. Kaikki, minä mukaan lukien, näyttävät olevan vähän väsähtäneitä tällä foorumilla. Uskon, että moni käy silti lukemassa viestejä ja ilahtuu, kun joku jaksaa kirjoittaa. Kyllä tästä varmaan vielä aktivoidutaan, kunhan pitkään jatkunut eduskuntavaali-krapula hellittää.

Suomalaisuuden historiasta vielä sen verran, että on aika kauhistuttavaa, että maassamme usen puhutaan itsestään selvästi suomalaisista historiattomana kansana. Siis kansa, joka on tallustellut täällä jopa tuhansia vuosia, ei muka omaisi historiaa. Onko se todennäköistä, vai onko todennäköisempää, että valtaapitävät ovat kirjoittaneet vain omiin intresseihinsä sopivaa historiaa ja aktiivisesti ajaneet "meidän toisten" historian unohdusta. Meidän muka pitäisi vain olla ylpeitä ruotsalaisuuden historiasta ja jotenkin yrittää päästä siitä osalliseksi. Olemme vähän kuin pikku-ruotsalaisia, mutta emme kuitenkaan koskaan niitä aktiivisia toimijoita ja rakentajia historian lehdillä. Me olemme vain passiivisesti makoilleet majoissamme pari tuhatta vuotta ennen ruotsalaisten tuloa. Tämähän on kaikki sellaisenaan hyväksyttyä tulkintaa, mutta siis TULKINTAA, kuten historia aina. Totuutena myytyä, ja kansa ostaa.

Kaikkien kansojen historia on kirjoitettu värittyneesti ja nostaen valikoituja asioita esiin. Kaikki pyrkivät pönkittämään historiankirjoituksella omaa identiteettiään ja kansansa erityislaatua. Suomalaisuuden historia on kirjoitettu jotenkin kummallisesti päin vastoin. Meillä ainoa ylpeyden aihe on ruotsalaisuus ja sen valosta osalliseksi pääseminen, siis jonkin toisen kansan saavutukset. Onpa kumma jos suomalaiset eivät joskus tiedä paikkaansa ja tuntevat alemmuutta. Sama henki, joka on kirjoittanut historiamme jatkaa eloaan maassamme edelleen 2010-luvulla. Pakkoruotsi on yksi esimerkki hengen ilmenemismuodoista. (Menipä loppu kumman Hegeliläiseksi :) )

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Re: Suomalaisuuden monet tulkinnat

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 07.01.2012 10:19

Opiskelija kirjoitti:maassamme usein puhutaan itsestään selvästi suomalaisista historiattomana kansana. Siis kansa, joka on tallustellut täällä jopa tuhansia vuosia, ei muka omaisi historiaa. Onko se todennäköistä, vai onko todennäköisempää, että valtaapitävät ovat kirjoittaneet vain omiin intresseihinsä sopivaa historiaa ja aktiivisesti ajaneet "meidän toisten" historian unohdusta.
Tätä olen itsekin ihmetellyt ja miettinyt. Kuitenkin meillä on Kalevalan kaltainen perintö satojen, jopa yli tuhannen vuoden takaisten kielellisten esivanhempiemme ajatusmaailmasta ja kokemuksista. Pikkuhiljaa arkeologian, kielitieteen ja dna-tutkimuksen avulla piirtyy tarkempi kuva.

Olen itse viihtynyt "Muinainen Suomi"-palstalla: http://p1.foorumi.info/muinainensuomi/

Sieltä löytyy mm. palstan pitäjän, nimimerkin Jaska, ajantasainen hahmotelma maan kielihistoriasta:
http://p1.foorumi.info/muinainensuomi/viewtopic.php?t=6

Saman Jaskan käsialaa myös kielitieteen nykykäsitysten mukainen kartta kielen muovautumisesta ja matkasta Volgan mutkasta tänne:
http://www.mv.helsinki.fi/home/jphakkin ... synty.html

Hannu Jussi
Viestit: 1108
Liittynyt: 02.04.2011 19:32

Re: Suomalaisuuden monet tulkinnat

#7 Lukematon viesti Kirjoittaja Hannu Jussi » 07.01.2012 11:59

Monen kulttuurin sekoitus ja sulatusuuni. Sitä Suomi on, ja kai aikojen saatossa olemme hyväksyneet määrätyn kielen, arvot ja tavat, jotka tietenkin muuttuvat koko ajan.
Minua kiehtoo mm. se että n. 7000 vuotta sitten alueilta joita nyt kutsumme Etelä-Ruotsiksi ja Tanskaksi pääsi kuivin jaloin Englantiin jne.
Etelä-Saksan nykyiselle alueelle muutti sankoin joukoin väkeä Mustan meren alueelta http://en.wikipedia.org/wiki/Danube. Vaellus ja maanviljely siirtyi hitaasti pohjoiseen. Pysähtyivätkö nämä ihmiset, myös entiset keräilijä/kalastajat, meren äärelle vai jatkoivatko matkaa pohjoisen suuntaan. Otetaan huomioon että meren ranta/korkeus asettui ns. paikoilleen n. 2000 vuotta sitten ja lämpötilakin oli toinen (lämpöisempää, vaikka välillä 7000 eaa. ja 00 olikin muutama kylmempi sadekausi).
Monet tutkivat kieliä. http://www.ugri.net/002/htm/index.htm Mielestäni vähintään yhtä mielenkiintoista on kartoittaa keramiikan ja kulttuurin/tapojen leviämistä maapallolla. http://en.wikipedia.org/wiki/File:Europ ... lithic.gif

Ja tavoilleni uskollisena haluan toivottaa pakkoruotsitonta hyvää alkanutta vuotta.

Tapsa
Viestit: 175
Liittynyt: 19.08.2011 17:21

Re: Suomalaisuuden monet tulkinnat

#8 Lukematon viesti Kirjoittaja Tapsa » 08.01.2012 13:04

Dejavu on oikeassa sanoessaan, että eliitti pyrkii vyöryttämään vähemmistön identiteettiä enemmistölle. Ja enemmistö on itse asiassa melkein koko väestö, jonka ohella tuo vähemmistö on marginaalinen.

Tämä vähemmistöidentiteetti-eliittikuvio ei muutu sen itsensä toimesta. Etuoikeutetun vähemmistön ylivertaisuuden kannalla oleva ja elävä ryhmä ei muuta itseään, omaa ajatteluaan ja omaa politiikkaansa. Sen kanssa ei ole eikä tule vuoropuhelua eikä asioitten erittelya ja pohdintaa, koska se on luonteensa takia ulkopuolinen kansan valtaenemmistön, suomenkielishistoriaan nojautuvan, väestön suhteen ja elää omassa maailmassaan. Siitä riippumatta kuinka paljon se missäkin puhuu ruotsia ja millä tavalla.

Kielivapauteen pyrkivien pitää käydä keskustelua ja järjestäytyä oman elämänsä ja oman monipuolisen maailmansa luomassa ympäristössä omilla ehdoillaan. Omista arvolähtökohdistaan ilman, että huokaillaan kuinka päästäisiin kompromissiin tuon ylimielisyyden kanssa.

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Re: Suomalaisuuden monet tulkinnat

#9 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 09.01.2012 19:09

Tapsa kirjoitti:Kielivapauteen pyrkivien pitää käydä keskustelua ja järjestäytyä oman elämänsä ja oman monipuolisen maailmansa luomassa ympäristössä omilla ehdoillaan. Omista arvolähtökohdistaan ilman, että huokaillaan kuinka päästäisiin kompromissiin tuon ylimielisyyden kanssa.
Lienet oikeassa, vaikka itselleni on erittäin tärkeä ymmärtää tilanteen taustoja ja erilaisia ajattelutapoja. Sellainen rohkaisee myös kielikeskusteluihin, kun on tarjota jotain, mitä muut eivät "nettifennolta" osaa odottaa ja mihin ei voi vasta sloganeilla kuten "suomi on kaksikielinen maa". ;)

Vastaa Viestiin