"Jo 70-luvulla eräässä peruskoulukokouksessa, muistaakseni Jyväskylässä Peruskoulu 5 vuotta -seminaarissa, uskalsi eräs silloisen kouluhallituksen ruotsinkielisen osaston edustaja esittää pakollisuuden todellisen syyn, joka paljastaa, että alkujaankaan ei ole ollut kysymys koulujen kielipolitiikasta vaan yleisestä yhteiskuntapolitiikasta. Hän sanoi pakkoruotsista käydyssä keskustelussa jokseenkin sanatarkasti näin: 'Suomen kaltaisessa maassa pienen vähemmistön on pakko oppia valtaväestön kieli eli suomi, jos haluaa työtä pienen kotipaikkansa ulkopuolelta – varsinkin ruotsinkielisellä rannikolla. Ruotsinkielisiltä lapsilta kuluu siihen valtavasti aikaa ja voimia. Jos suomenkielisillä ei olisi tätä vastaavaa 'rasitetta', he voisivat käyttää aikansa ja voimansa hyödyllisemmin esim. englantiin tai matematiikkaan, jolloin ruotsinkieliset lapset joutuisivat epäoikeudenmukaiseen asemaan.' Tämä oli siis pakollisen ruotsin ajajien filosofia ja todellinen motiivi – –.”
– Asseri Joutsimäki, Opettaja-lehti (Keskustelua-palsta), 10/2004
____________________________________________________
Tämä on todennäköinen peruste pakkoruotsille ja tämän seurauksena on myös pystytty johtamaan lainsäädäntöön virkamiespakkoruotsi sekä kielikiintiöt korkeampaan koulutukseen kun päätellään virheellisesti että kaikkihan ruotsia osaavat eli ovat lähtökohdiltaan samassa asemassa. Pakkoruotsin poistaminen johtaa siihen ettei ruotsia voida vaatia viranomaisilta tarpeettomasti eikä myöskään opiskelukiintiöitä pystytä perustelemaan niin että ne täyttäisivät syrjintänormit. Nykyiselläkin lainsäädännöllä kiintiöt ja virkamiespakkoruotsi ovat vähintäänkin kiistanalaisia.