Hesarin Teema-lehti 4/2026

[TK]

Hesarin Teema-lehti 4/2026: Suomi ja Ruotsi.
Keskityn tässä lehden viimeiseen osaan, jossa kirjoitetaan ruotsin kielen asemasta Suomessa 2020-luvulla. Haastateltavina Katri Kulmuni, Axel Åhman, Li Andersson, Peter Nyman, Elisabeth Rehn ja Henrik Meinander.

Kulmuni ainoana suomenkielisenä sanoo olevansa vahva ruotsin kielen kannattaja. "Lisäksi on koko kulttuurinen yhteys. Ruotsin kieli on syvä osa suomalaisuutta."

Åhman on kotoisin Vöyriltä, jossa noin 80 % asukkaista on ruotsinkielisiä. Åhman muutti Helsinkiin 13 vuotta sitten ja on vähitellen oppinut puhumaan suomea. Nyt Åhman perheineen elää Vaasassa ja toivoo lapselleen varhaista kosketusta suomen kieleen. Åhman on suomenruotsalainen ja pohjoismaalainen, "enemmän ja enemmän pohjoismaalainen".

Li Andersson kasvoi Turussa ruotsinkielisessä perheessä. Lukioaikana, myöhemmin järjestöissä ja politiikassa suomen kieli vahvistui. Andersson sanoo, ettei ruotsin asemasta huolehtimista pidä jättää yhden puolueen vastuulle. Suomenruotsalainen identiteetti on nykyään Anderssonille rakas. Lapselleen hän haluaa tarjota saman kokemuksen yhteenkuuluvuudesta.

Peter Nyman kutsuu suomea biologiseksi äidinkielekseen ja ruotsia yhteiskunnalliseksi äidinkielekseen. Nymanin kasvu- ja asuinpaikkoina olleet Karjaa ja Helsinki. Työkielinä ovat olleet,
ruotsi, suomi ja englanti. Sosiaalinen elämä hoituu puoleksi suomeksi, puoleksi ruotsiksi.
Nyman: JULKISISSA PALVELUISSA KIELEKSI OLISI VALITTAVA RUOTSI! Tämä on Nymanin mielestä suomenruotsalaisten vastuukysymys.

Elisabeth Rehn on politiikasta tuttu, tunnemme hänen taustansa hyvin. Rehn kuvailee itseään "valtavan isänmaalliseksi", rkp on hänelle edelleen ainoa vaihtoehto.

Henrik Meinander on historioitsija Helsingistä. Vaikuttaa täysin kaksikieliseltä.
Meinander: MEINANDERIA PAINAA SAMA VASTUU KUIN PETER NYMANIA: PITÄISI JAKSAA VAATIA RUOTSINKIELISTÄ PALVELUA.

HUOM. Yhtään pakkoruotsin poistamista kannattaa henkilöä ei ole haastateltu. Ei annettu tilaa ajatukselle ruotsin muuttamisesta valinnaiskieleksi kouluissa kaikilla koulutuksen tasoilla.

Kun henkilö sanoo, että on vaadittava ruotsinkielistä palvelua (vaikka itse puhuisi sujuvasti suomea), niin tämä on sama kuin sanoisi, että vaadin ehdottomasti pakkoruotsin jatkumista ja pakkoruotsituksen koventamista.

[TK]

Jatkoa edelliseen tekstiin.

Henrik Meinander: "Selvä enemmistö suomenruotsalaisista menee naimisiin suomenkielisen kanssa". Niin teki Meinanderkin. Kun ensimmäinen neljästä lapsesta syntyi, kotikieli vaihdettiin ruotsiksi. Hän on jälkeläistensä kaksikielisyydestä hyvillään.
Ruotsin kieltä osaavia ihmisiä tarvitaan ehdottomasti, muutoin kytkös Pohjoismaihin heikkenee. Mutta puhujien ei välttämättä täydy olla suomenruotsalaisia. Yksi toiveikas mahdollisuus piilee suomenkielisessä koulushoppailevassa keskiluokassa, joka on ryhtynyt ilmoittamaan lapsiaan ruotsinkielisiin opinahjoihin. "Tämä voi olla ilmiö, joka vahvistuu."

Peter Nyman: Nyman muistuttaa, että vaikka suomenruotsalaisia on vain reilut viisi prosenttia väestöstä, niin paljon useampi suomalainen elää kaksikielistä elämää.
"Suomi on ruotsinkielisempi kuin tuo prosentti antaa ymmärtää"

Meinander: Meinander ei pelkää myöskään englannin kielen kasvavaa roolia yhteiskunnassa. Mietityttää se, miten tiedeyhteisö pystyy tulevaisuudessa kommunikoimaan kansalaisten kanssa, jos sen kieli on pelkästään englanti. Ilman yhteistä kieltä, siis suomea tai ruotsia, suora kommunikaatio ei onnistu. "Silloin sen pitää tapahtua journalistien kautta, kuten tämän haastattelun tässä."

- - - - - - - - - - - - -
Surut vaativat surutta palveluja ruotsiksi. Surut ovat aina nähneet suomenkieliset alisteisina palvelijoina, ja nyt jo yli 600 000:nen vieraskielisen asukkaankin ryhmä on samoin ilman muuta alistettu surujen palvelijoiden asemaan. Pakkoruotsista ei vapautuksia myönnetä.

Eikö valinnaisen ruotsin lukijoista löytyisi riittävästi palvelijoita suruille? Mitä ilmeisemmin varmasti löytyisi.
Ruotsinkielisten palvelujen järjestämiseen tarvitaan uusia järjestelyjä.
Valinnaisen ruotsin lukijoista riittäisi varmasti myös ruotsin puhujia pohjoismaiseen yhteistyöhön. Vaikka pohjoismaisen yhteistyön kieli onkin nykyään pääsääntöisesti englanti, asia, jota surut eivät halua myöntää.

Ikään kuin tästä Teeman haastattelusta puuttuisi yhteys Suomen todelliseen kielitilanteeseen.
Miksi haastateltavilta ei ole kysytty, miten he järjestäisivät ruotsinkielisten palvelut? Miten he suhtautuisivat siihen, että ruotsi muutettaisiin valinnaiskieleksi kouluissa?

[NRR]

Kiitos TK!

Loputonta puhetta palveluista!

1. Jokaisella maamme asiakaspalvelijalla on jo kännykässä tekoäly, joka pystyy tulkkaamaan puhetta suomen ja ruotsin välillä.

2 Nytkään missään muussa maassa ei pakoteta kaikkia opiskelemaan sitä pienempää virallista kieltä alakoulusta yliopistoon. Palvelut hoidetaan järjellä.

3. Lähtökohdan tulisi olla, että jokainen, joka käy peruskoulunsa Suomessa millä kielellä tahansa, pystyy ottamaan palvelut vastaan suomeksi. Ruotsinkielisten koulujen tulisi olla kaksikielisiä tai sulautua suomenkielisiin kouluihin.

4. Suomen- ja ruotsinkielisten kielipolitiikan ei tule olla symmetristä Ruotsinkielisiä mantereella 4,6%, ei 46%. He pystyvät palvelemaan tarvittaessa toisiaan.

[Uusi kielipolitiikka]

Heillä on nyt ollut yli 200 vuotta aikaa sopeutua siihen, että Suomessa on suomenkielinen enemmistö.

Ruotsin vallan aikana he olivat itse enemmistöä, eivätkä antaneet juuri mitään oikeuksia suomenkieliselle vähemmistölle.

Pappi saarnasi suomeksi kirkossa,
suunnilleen siinä kaikki.
Oikeudenkäynneissä käytettiin tulkkia.

Mutta kaikki muu toimi silloisen enemmistön kielellä - vain ruotsiksi.

Ruotsin kielen asema säilyi vuoden 1809 jälkeen vielä sadan vuoden ajan muuttumattomana, vaikka ruotsinkieliset olivat vähemmistönä.
Suurimmillaankin vain noin 15%.

Heidän olisi pitänyt sopeutua suomenkieliseen enemmistöön tuon ensimmäisen sadan vuoden aikana.
Se ei ole kohtuuton tavoite.

Mutta, he eivät ole sopeutuneet edes
200 vuodessa, vaan kuvittelevat edelleen elävänsä 1800-lukua.

Rahalla saa kaikenlaisia narratiiveja julkaistua mediassa.

Mutta kuka noita satuja vielä uskoo?

Sopeudu tai kuole!
Niin me suomalaisetkin vähemmistönä teimme vuosisatojen ajan!

Miksi juuri tätä vähemmistöä pitäisi paapoa ja hemmotella ikuisesti?

[NRR]

Heillä on nyt ollut yli 200 vuotta aikaa sopeutua siihen, että Suomessa on suomenkielinen enemmistö.

Ruotsin vallan aikana he olivat itse enemmistöä, eivätkä antaneet juuri mitään oikeuksia suomenkieliselle vähemmistölle.

---

Miksi juuri tätä vähemmistöä pitäisi paapoa ja hemmotella ikuisesti?

Hyvin kirjoitettu, kiitos!

[TK]

Surujen sopeutumisesta kielitodellisuuteen.

Omasta mielestään surut ilmeisesti ovat sopeutuneet hyvin. Suurin osa suruista puhuu suomea erittäin hyvin, suomen kielen osaamista pidetään tärkeänä.
Surut kokevat asemansa vahvistuvan koko ajan sitä mukaa, kun mamuväestön osuus kasvaa. Tällöin suomenkielisten prosentuaalinen määrä vähenee ja se on suruille eduksi. Rkp on jatkuvasti vaatimassa 40 000 uuden mamun tuontia Suomeen vuosittain. Tässä on takana selvä kielipoliittinen tavoite.

Pakkoruotsituksen ylläpito ja mahdollinen koventaminen on nyt suruille ykköstärkeä asia. Uusi mamuväestö on saatava nopeasti "ymmärtämään", että "pakkoruotsi on oleellinen osa suomalaisuutta" ja että on vastustettava ihmisiä (= pakkoruotsin lakkauttamista kannattavia), jotka yrittää heiluttaa yhteiskuntavenettä. Surut osaavat kyllä propagandatyön taitavasti.
Ja tietysti suruilla on käytössään ökyrikkaiden säätiöiden varallisuus.

Kun surujen silmäätekevätkin (esim. haastattelussa mainitut Nyman ja Meinander), jotka osaavat suomea hyvin, avoimesti sanovat, että on vaadittava julkisissa palveluissa ruotsinkielistä palvelua, niin sama pätenee surujen parissa ruohonjuuritasolle asti. Ruotsinkielisiä palveluja vaaditaan, vaikka asioiminen hoituisi täydellisesti suomea puhuenkin. On pakko vaatia ruotsinkielistä palvelua, jotta keinotekoisen kaksikielisyyden kulissit pysyvät pystyssä ja perustuslaillisiin tai kielipoliittisiin lakeihin ei kohdistuisi muutospaineita.

Tajuavatko tavalliset surut, kuinka epärehellisesti he toimivat vaatiessaan ruotsinkielistä palvelua, vaikka eivät sitä oikeasti tarvitse? Tajuavatko tavalliset surut, että Suomessa on vain leikki-kaksikielisyyttä, ei mitään oikeaa kaksikielisyyttä?

Surujen poliittisen ylärakenteen toimijat varmasti ymmärtävät, mitä he tekevät.
Suomenkieliset poliitikot ovat kuin unessa. Heidän pitäisi herätä horroksesta.

[SJONS]

Enemmistö paapoo vähemmistöä, koska vähemmistöllä on enemmän rahaa kuin enemmistöllä!

Jos annat pikkusormesi vähemmistön taskuun, kuten kieltenopettajat ovat tehneet, niin taskuun sujahtaa nopeasti koko käsi!