3.9.1959 Sv. Dagbladet arvostelee Oittisen komitean ehdotusta

[NRR]

Koulut ja ruotsinkieli
Sv. Dagbladet arvostelee Oittisen komitean ehdotusta
(Tekoäly skannasi tekstin kuvasta, virheet mahdollisia)

Suomen 1930-luvulla julistettu kielirauha on jälleen vaarassa, kirjoittaa Svenska Dagbladet maanantaina pohtiessaan ns. Oittisen komitean ehdotusta Suomen tulevasta koulumuodosta.

Ns. Oittisen komitean tehtävänä on suunnitella Suomen tulevaa koulumuotoa. Äskettäin se saattoi julkisuuteen ehdotuksen, jonka mukaan ruotsin kieleltä riistettäisiin sen tähänastinen asema suomalaisissa oppilaitoksissa. Komitean enemmistö haluaisi antaa vapaan valinnan ruotsin ja englannin kesken, minkä johdosta komitean ainoa ruotsinkielinen jäsen, kouluneuvos Gösta Cavonius esitti eriävän mielipiteensä. Hänen mielestään ruotsin kieli olisi säilytettävä pakollisena toisena kielenä suomenkielisissä kouluissa samoin kuin suomi pysyy pakollisena ruotsalaisissa kouluissa.

HS 3.9.1959

Jo komitean enemmistön kanta saattaa ilmeisesti vallitsevan kielirauhan vaaraan. Vielä huomiota herättävämpää on kuitenkin komitean kolmen suomenkielisen jäsenen eriävä kanta, jonka mukaan ruotsi olisi kokonaan poistettava ns. keskikouluista. Ylioppilastutkinnossa tulisi ruotsin kohdalla olla vain suullinen kuulustelu niiden osalta, jotka ovat tätä ainetta lukeneet. Tuloksena olisi otaksuttavasti se, että suomalaisen koulun oppilaat vain poikkeustapauksessa haluaisivat tutustua maan toiseen kieleen.

Mitkään merkit eivät viittaa siihen, että nämä suomenkielisten jäsenten kanta olisi vain radikaalinen mielenosoitus, jolla ei olisi mahdollisuuksia toteutua. Ruotsalaisten suhtautuminen kysymykseen on itsestään selvää: kielirauha on tällä taholla käsitetty sellaiseksi, että siihen liittyy vaatimus suhteellisuudesta kummankin kielen kesken. Tämä on kuitenkin täysin vastakkainen edellä mainittuun kannanilmaisuun nähden.

Mutta kuitenkin on ilahduttavaa todeta, että suomenkielisen väestön keskuudessa käsitetään, miten tärkeätä on ruotsin osaaminen. Helsingin yliopiston rehtori Edwin Linkomies, joka aikoinaan tunnettiin radikaalisten suomen kielen intoilijoihin kuuluvaksi, on varoittanut pyrkimyksistä sivuuttaa ruotsi. Ruotsin kielen asema Suomessa riippuu rehtori Linkomiehen mukaan oleellisesti yhteyksistä muihin pohjoismaihin, mikä on Suomelle tällä hetkellä suorastaan elinehto. Hän siis torjuu suomalaisten taholta usein esitetyn ajatuksen, että Suomen tulisi yrittää liittyä länsimaiseen sivistykseen käyttämällä ruotsin sijasta englantia. Tuskin on sijaa epäilykselle, etteikö yliopiston rehtori olisi käsittänyt tilannetta selvemmin kuin Oittisen komitean ruotsin kielen vastustajat. On täydellistä utopiaa, että esimerkiksi pohjoismaiden neuvostossa asiat käsiteltäisiin englannin kielellä.

[Uusi kielipolitiikka]

...yliopiston rehtori torjuu suomalaisten taholta usein esitetyn ajatuksen, että Suomen tulisi yrittää liittyä länsimaiseen sivistykseen käyttämällä ruotsin sijasta englantia.

Virallisen Suomen (poliittinen eliitti) sata vuotta kestäneestä vatuloinnista huolimatta korkeakoulut ovat tulleet rehtori Linkomiehen vastustamalle linjalle:

Ruotsi ei ole lingua franca eikä yhteys länsimaiseen sivistykseen Suomen korkeakouluissa!

Tätä taustaa vasten esimerkiksi
Keskisarja on svekomaanien asialla!!

[NRR]

Mitähän Keskisarjalle tapahtui vuosien 2013 ja 2020 välillä?

2013 sarjassa "Suomi on ruotsalainen" hän kuulosti järjen ääneltä:

Mistä suomalaisten siis tulisi olla kiitollisia Ruotsille, ohjelmassa kysytään? Latinalaisesta aakkostosta, luterilaisesta kirkosta, siitä että meillä on poliisi eikä miliisi? Keskisarja vastaa: 

Ei mistään. Ruotsi on aina toiminut omien etujensa mukaisesti.

Sen sijaan suomalaiset voivat olla kiitollisia kohtalolle tai sallimukselle: Ruotsinkielisissä saimme mukavamman herrakansan verrattuna baltiansaksalaisiin. Venäjään taas liityimme vasta niin myöhään, ettei meistä ei tullut maaorjien jälkeläisiä.

Vuonna 2020 podcastissa näin:

Keskisarjan tubetuksen keskeisiksi valitsemani kohdat nopeasti litteroituna:

---

Minä olen huono, mieto suomalaisuusmies sikäli, etten lainkaan karsasta suomenruotsalaisuutta enkä edes pakkoruotsia. Ehkei ruotsin ymmärtäminen ole välttämätöntä muille kuin historijoitsijoille. Kun koululainen Ylä-Savossa jankkaa [suomalaisittain ääntäen] "Jag heter Göran Runkman och bor i Grankulla", niin se ei ihmeemmin rikastuta kansallista kulttuuria eikä pohjoismaista yhteistyötä, mutta pakkoruotsi on mielestäni ansaittu lankeemus Suomen rahvaan ylpistymisen tähden, muistutus minkälaisista vässyköistä koostuu kansalaisten enemmistö, joka viidessäkymmenessä vuodessa ei ole päässyt lähellekään tuon pikkuharmin poistamista. Pakkoruotsin säilyminen ei johdu suomikiihkoilijoiden huonoudesta vaan ruosalaisuusmiesten hyvyydestä. Myöntäkäämme se. Heitä lykästi, he onnistuivat vähin erin käännyttämään kannalleen jopa suomenkielisten talonpoikain Maalaisliiton ja suomenmielisen sivistyneistön Kansallisen Kokoomuksen. Grattis!

Vinoilematta, piruilematta, vilpittömästi totean, että minä en pidä ruotsin kieltä minkäälaisena vihollisena vaan kultturellina liittolaisena. Nykypäivän populistien ja vanhakantaisten kielitaistelijoiden viholliskuvassa on jokin häikkä. Oikea jymyvihollinen lymyää kaikkialla. Ei ankkalammikossa vaan kaikkeudessa, myös sieluissamme. Ja siksi emme sitä havaitse, tahdo havaita. Suuri Saatana on vapaaehtoinen pakkoenglanti, kieroutunut kansainvälistymiskiima, ylikansallinen yhtenäiskulttuuri. Niiltä vitsauksilta minä haluan sulkea rajat, suut, korvat, aivot,...

---

Minua vain sapettaa se asiantila, että äidinkieli ja isänmaallinen, tai erikseen kirjoittettuna isän maallinen elämänkatsomus hautautuvat vierasperäisen yksikulttuurin alle Suomessa niin kuin monessa muissakin maailman maassa.

---

On irvokasta, että suomenkielinen humanisti, joka tekee suomenkielisiä kirjoja suomalaisille lukijoille ei voi asioida suomeksi Suomen Akatemiassa, jonka maksavat enimmäkseen suomenkieliset veronmaksajat. No, matematiikalla ja virologialle ei kuulukaan olla äidinkieltä, ne toimivat universaalissa tiedeyhteisössä yhtenäisillä käsitteillänsä, mutta useimmissa ihmistieteissä syvin itseilmaisu ja lukijan satuttaminen onnistuu vain omalla ja ainutkertaisella äidinkielellä - jos onnistuu. Siksi kansainvälistymiskiimainen tiedepolitiikka ei synnytä kansainvälisen tason lukukirjoja vaan konferenssien kertakäyttöön kyhättyjä liitetiedostoja.

Historia on enimmäkseen kansallinen ja kansanomainen tiede. Ei fiksujakaan suomalaisia juuri kiinnosta uusiseelantilaisten kohtalonhetket tai edes islantilaisten ja norjalaisten kohtalonhetket, elleivät ne omiimme risteä. Mutta Suomen kohtalonhetket ja esi-isiemme sielunmaisema ovat henki ja verta, elämän leipää meille suomalaisille, meille itsellemme tärkeitä itseymmärryksemme kannalta. Siitä syystä kymmenen ulkomaalaista englanninkielistä selaajaa tai klikkaajaa eivät saa olla tärkeämpiä kuin tuhat kotimaista lukijaa.

---

Suomen kansan ihmisarvo ja tasa-arvo ovat 1800-luvulla sarastaneen kansallisuusaatteen ansiota. Fennomaanien ja myös kansallismielisesti ajatelleiden ruotsinkielisten, ruotsinmielistenkin ansiota.

---

Suomi oli kansallinen menestystarina fennomian läpimurrosta lähtien vähintään sata vuotta. Tuliko kansallisuusatteen tilalle 2000-luvulla mitään veret seisattavaa?

Hohhoijaa. Kansallismielisen vastakohta on kansallismieletön ja kansallisen vastakohta on kansaton. Rauha teille!

Paljon tärkeää jäi litteroimatta, pahoittelen.

Kokonaisena täällä:
https://www.youtube.com/watch?v=u0XqPAWo35c

Kuulostaa siltä, että Suomen Akatemia suututti keskisarjan: "On irvokasta, että suomenkielinen humanisti, joka tekee suomenkielisiä kirjoja suomalaisille lukijoille ei voi asioida suomeksi Suomen Akatemiassa, jonka maksavat enimmäkseen suomenkieliset veronmaksajat."

[Uusi kielipolitiikka]

Mitähän Keskisarjalle tapahtui vuosien 2013 ja 2020 välillä.

2013 sarjassa "Suomi on ruotsalainen" hän kuulosti järjen ääneltä:

Mitä tapahtui Linkomiehelle 1937-1959?

Vararehtorina hän oli suomalaisuusmies.
Rehtorina alkoi ajaa svekojen asiaa- ja sulkea yliopistoa ruotsin kielen häkkiin.
Vastusti englantia kansainvälistymisen kielenä.

Nyt Keskisarja toistaa samaa virttä
englannin vahingollisuudesta!


Linkomies 1959 Keskisarja 2026


Historia toistaa itseään!

[NRR]

Mikä kuvio Linkomiehellä?

ChatGPT arvelee korrektiutta tavoitellen, ettei muutosta ei voi selittää yhdellä syyllä, vaan taustalla oli useita toisiinsa kietoutuneita tekijöitä:

1. Ajan poliittinen ja yhteiskunnallinen konteksti
1930-luvulla Suomi eli vielä kielikiistojen aikaa, jossa suomenkielisyyden vahvistaminen oli keskeinen tavoite. Tuolloin englannin aseman korostaminen yliopistossa saattoi näyttäytyä keinona irtautua ruotsin kielen historiallisesta hallitsevasta asemasta ja avata yhteyksiä kansainvälisyyteen ilman kotimaisen kielipolitiikan jännitteitä.

2. Linkomiehen oma rooli ja vastuu instituutioissa
1950-luvulla Linkomies toimi merkittävissä akateemisissa ja yhteiskunnallisissa asemissa (mm. Helsingin yliopiston kansleri ja myöhemmin politiikan keskiössä). Näissä rooleissa hänen näkökulmansa ei ollut enää pelkästään yksittäinen kielipoliittinen idea, vaan laajempi vastuu instituution toimivuudesta. Tällöin ruotsin kielen aseman tukeminen saattoi näyttäytyä:
käytännöllisenä ratkaisuna kaksikielisessä yliopistossa
osana kansallista kompromissia.

3. Reaalipoliittinen sopeutuminen
1930-luvun idealistisempaa kielipoliittista ajattelua seurasi sodan jälkeinen pragmaattisempi vaihe. 1950-luvulla korostui yhteistyö, vakaus ja yhteiskunnan eheyttäminen.

Nämä eivät ehkä sovi Keskisarjaan.

[Uusi kielipolitiikka]

Mikä kuvio Linkomiehellä?

Komitea päätyi ehdottamaan, että ruotsinkieliset oppikoululaiset saisivat vaihtaa suomen kielen englantiin.

Tämä ei sopinut kokoomuksen Uudelle Suomelle eikä Helsingin yliopiston silloiselle vararehtorille, Rooman kirjallisuuden professorille Edwin Linkomiehelle, koska suomi oli maan pääkieli.

Jos ylioppilaaksi pääsi Suomessa suomea osaamatta, niin se osoittaisi Linkomiehen mielestä kansallisen itsetunnon puutetta.

Toisesta kotimaisesta kielestä puhuminen ei myöskään poistaisi ruotsin ongelmaa suomenkielisissä oppikouluissa. Linkomies näki, että suomenkielisissä lukioissa ruotsi tuli säilyttää historiallisten syiden ja sivistysmaan Ruotsin suhteiden vuoksi. Suomen kieli täytyi pitää ruotsinkielisissä oppikouluissa "ensimmäisenä vieraana kielenä". Sen sijaan Linkomiehen mukaan muiden vieraiden kielten tuntimääriä voitiin vähentää, koska ruotsinkielisten oppilaiden oli suomenkielisiä helpompi oppia englantia ja saksaa. Linkomies turvautuu tässä yliopettaja Y. M. Biesen lausuntoon. Hän katsoo, että Suomen eri kieliryhmien oppikoululaisille oli syytä tehdä erilaiset opetussuunnitelmat, toisin kuin komitea esitti. (US 2.4.1933; US 20.8.1933 kirj. Edwin Linkomies, joka oli myös antanut kirjallisen lausunnon komitealle). Komitea esitti, että valtion oppikouluissa toinen kotimainen kieli olisi "vaihtoehtoinen" ja saksa pääsääntöisesti pakollinen (OKK 1933, 330–335).

1959:

torjuu suomalaisten taholta usein esitetyn ajatuksen, että Suomen tulisi yrittää liittyä länsimaiseen sivistykseen käyttämällä ruotsin sijasta englantia...

[NRR]

--- suomi oli maan pääkieli.

Jos ylioppilaaksi pääsi Suomessa suomea osaamatta, niin se osoittaisi Linkomiehen mielestä kansallisen itsetunnon puutetta.

Suomesta ei 1930-luvun jälkeen ole enää saanut edes puhua maan pääkielenä.

[NRR]

Sodat.

Linkomies joutui sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä vuosiksi vankilaan.

Suomi kesti mutta nöyrtyi kaikin tavoin.

[NRR]

Keskisarjan motiiveja voi vain arvailla. Pakko ei ollut valita juuri sitä linjaa, jonka hän tuli valinneeksi.

Kuulostaa siltä, että Suomen Akatemia suututti Keskisarjan: "On irvokasta, että suomenkielinen humanisti, joka tekee suomenkielisiä kirjoja suomalaisille lukijoille ei voi asioida suomeksi Suomen Akatemiassa, jonka maksavat enimmäkseen suomenkieliset veronmaksajat."

ChatGPT:n mukaan 2010-luvun alkuun mennessä käytännössä kaikki kilpailtu tutkimusrahoitus edellytti englanninkielisiä hakemuksia ja arviointimateriaaleja Suomen Akatemiassa.

Rahoitushakemukset (projektit, akatemiahankkeet, tutkijatohtorit, akatemiatutkijat jne.) → englanniksi

Arviointitekstit, tutkimussuunnitelmat ja liitteet → englanniksi

Arviointi paneeleissa ja lausunnoissa → englanniksi

Poikkeuksia / tilanteita, joissa suomi voi riittää:

Joissakin hallinnollisissa tai kevyemmissä asioissa (esim. tietyt selvitykset, yhteydenpito) suomea voi käyttää Mutta varsinainen kilpailtu rahoitusprosessi on lähes aina englanninkielinen

Miksi juuri hakemukset englanniksi?

Koska hakemukset arvioivat usein kansainväliset asiantuntijat, monikansalliset arviointipaneelit.

Englanti toimii yhteisenä kielenä, jotta arviointi olisi mahdollisimman tasapuolista ja riippumatonta kielitaidosta.

[Uusi kielipolitiikka]

Sodat.

Linkomies joutui sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä vuosiksi vankilaan.

Suomi kesti mutta nöyrtyi kaikin tavoin.

RKP oli tuolloin innokkaimpana nuolemassa ryzzän ja valvontakomission saappaita ja vaatimassa sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä!!

[Uusi kielipolitiikka]

Koska hakemukset arvioivat usein kansainväliset asiantuntijat, monikansalliset arviointipaneelit.

Englanti toimii yhteisenä kielenä, jotta arviointi olisi mahdollisimman tasapuolista ja riippumatonta kielitaidosta.

Linkomiehen linjausten mukaan tämä tapahtuisi nyt ruotsin kielellä..

[Uusi kielipolitiikka]

--- suomi oli maan pääkieli.

Jos ylioppilaaksi pääsi Suomessa suomea osaamatta, niin se osoittaisi Linkomiehen mielestä kansallisen itsetunnon puutetta.

Suomesta ei 1930-luvun jälkeen ole enää saanut edes puhua maan pääkielenä.

Kyllä esim Fred Karlsson on käyttänyt tuota ilmaisua.

Mutta hänethän onkin svekomaanien keskuudessa leimattu petturiksi ja fennomaaniksi..

Varsinkin sen jälkeen, kun hän otti esiin suomenruotsalaisuuden pimeän puolen eräässä puheessaan..

Professori Karlsson piti juhlapuheen Ruotsalaisen kirjallisuuden seuran vuosijuhlassa Runebergin päivänä, lauantaina 5.2.2005. Pienten kielten katsauksen jälkeen hän päätyi analysoimaan suomenruotsalaisuutta.
Svekomaanit tekivät kolme virhettä, jotka ovat edelleen rakentaneet negatiivista kuvaa ruotsinkielisistä suomenkielisten syvissä riveissä.
Ensimmäinen virhe oli viivyttää ja vastustaa käytännöllisesti katsoen kaikkia vaatimuksia parantaa suomen kielen asemaa, myös itsestään selvästi oikeutettuja. Meni esim. aina vuoteen 1902 asti, ennen kuin suomi tuli muodollisesti ruotsin kanssa tasavertaiseksi.
Toinen virhe oli kehittää teoria ruotsalaisesta kansallisuusryhmästä Suomessa, ryhmästä, jolla oli muka vahvat siteet Ruotsiin.
Siitä oli lyhyt askel kolmanteen ja pahimpaan virheeseen, kun germaanis-ruotsalainen kansallisuusteoria pääsi leviämään ja muuttui rasismiksi. Freudenthalille suomenkieliset olivat puolivillejä (tjuder). Pian tuli mongoliteoria suomenkielisistä yleiseksi, samoin kuin teoriat itäbalttilaisesta rodusta, kun taas ruotsinkieliset uskoivat kuuluvansa ylempänä olevaan germaaniseen, pohjoismaalaiseen tai peräti itäruotsalaiseen rotuun. Näistä asenteista on vielä jäljellä jäänteitä. Turun (ruotsinkielisen) Katedraalikoulun abiturientit pitivät hyvänä v. 1993 koristaa kuorma-autonsa penkinpainajaispäivänä suurella kyltillä, joka esitti ihmisen kehitysvaiheita otsikolla: "Vahvimman eloonjäämisen kolme astetta”: -suomalainen (ugri) - homo sapiens (ihminen) - suomenruotsalainen" (Suomen kuvalehti 8/1993)
Nämä hyökkäykset ovat jättäneet ilmeiset jäljet suomenkielisen kansansieluun. Usea suomenkielisistä ystävistäni on todistanut, kuinka loukkaavana tuo rasismi koettiin. On tärkeää, että tämän päivän suomenruotsalainen eliitti alkaa tulkita itsekriittisesti myös mennyttä