Keltikangas-Järvinen 2,5 vuotta sitten
Usein väitetään, että kiusaajat ovat olleet aiemmin itse kiusattuja. Se ei Keltikangas-Järvisen mukaan pidä paikkaansa.
– Ei ole mahdollista, että kiusattu lapsi olisi yhtäkkiä samassa ympäristössä seuraavana vuonna se, joka kiusaa. Joka näin väittää, ei tunne yhtään lasten maailmaa.
emeritaprofessori huomauttaa.– Mutta nykyään on yhä enemmän paikkoja ja erilaisia tilanteita, joihin opettajan silmä ei mitenkään kanna. Totta kai se antaa enemmän mahdollisuuksia kiusata, emeritaprofessori sanoo.
Kun lapset saavat itse valita, missä ja kenen kanssa he opiskelevat, voimaan tulevat viidakon lait,.
– Ujot, arat ja kiusatut eivät saa itse valita, vaan esiin tulee luokan vahvimpien voima. Ei se mene tietenkään tasapuolisesti.
Kiusaamistilanteita syntyy jo siinä, kun lapset pääsevät valitsemaan, millä sohvalla istuvat ja keiden kanssa.
– Joitakin valitaan yhteistyöhön ja joitakin ei valita
– Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu. Sellainen ajatus, että hän olisi ollut syrjään työnnetty kiusattu, joka muuttuu toiminnaltaan ja persoonallisuudeltaan yhtäkkiä kiusaajaksi, ei pidä paikkaansa, Keltikangas-Järvinen sanoo.
Hän muistuttaa, että kiusatun asema on tukalampi kuin kiusaajan, vaikka usein puhutaan siitä, että molemmat tarvitsevat apua.
– Aikoinaan tuli tämä klisee, että kummatkin ovat yhtä suuria uhreja ja kumpaakin täytyy auttaa samalla tavalla. No ei todellakaan, kyllä kiusatun tilanne on huomattavasti vaikeampi.