https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut ... 014+ke+p+2
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Kielten osaaminen ja hallitseminen on ehdottoman hyvä tilanne yksittäiselle ihmiselle, sitä ei kai kukaan kiistä, ja saattaa olla, että kunta näkee kaksikielisyydessä jonkin taloudellisesti hyvän aseman, tilanteen. Ehkä useampiakin kieliä voisi olla taloudellisesti järkevää tarjota ja pitää yllä.
Mutta myös se lienee kiistatonta, että joissain tilanteissa kunnalle käy kalliiksi ylläpitää kaksikielistä järjestelmää. Näissä taloudellisesti vaikeissa tilanteissa pidän hyvänä sitä, että valtuustoille annetaan valtaa, jos siitä on jotain hyötyä, mutta vastavuoroisesti näkisin myös niin, että siinä tapauksessa, jos nämä eduskunnan keksimät — nimenomaan keksimät — rajat, 8 prosenttia, täyttyvät nippa nappa, vaikkapa 8,1 prosenttia, valtuustolla olisi oltava valta myös siihen, että tätä kaksikielisyyttä ei tulisi, jos valtuusto näkee sen taloudellisesti järkevänä. Eli tätä pitäisi katsoa tämmöisellä vastavuoroisuusperiaatteella tavallaan ihan talousperusteisesti ja selvittää yleensäkin kaksikielisyyden kustannukset kunnissa ja tässä maassa yleisestikin.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Ministeri, te ette vastannut siihen minun kysymykseeni, olisiko mahdollista tällaisella vastavuoroisuusperiaatteella antaa valtuustoille lisää valtaa myös sitten siinä tapauksessa, jos kunnassa on 8,1 prosenttia tai 3 001 asukasta niitä vähemmistökielen omaavia, että silloin pystyttäisiin päättämään, että kunta on yksikielinen, jos se kunta näkee sen järkeväksi taloudellisesti tai jollakin muulla perusteella. Elikkä annettaisiin sille valtuustolle valtaa myös tähän suuntaan, niin kuin nyt ollaan ihan järkevistä perusteista antamassa toiseen suuntaan — mutta että sillä valtuustolla olisi valtaa.
Ja vielä toinen asia: Kaksikielisyyden kustannuksista keskustellaan paljon. Oletteko valmis tekemään tämmöisen laskelman, mitä tämä kaksikielisyys kunnalle todellisuudessa maksaa ja mitä se valtiolle maksaa, jolloin saataisiin viralliselta taholta luvut pöytään ja kunnat voisivat sitten näilläkin faktoilla päättää tämän asian, sen, ovatko yksikielisiä vai kaksikielisiä.
Ministeri Henriksson, 2 minuuttia paikalta.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Tässä ei ole tarkoitus muuttaa kielilakia siltä osin kuin on kyse näistä peruslähtökohdista. Kielilaki lähtee siitä, että jos kunnassa vähemmistö on vähintään 8 prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta, niin sen on oltava kaksikielinen. (Ari Jalonen: Miksi?) Tähän ei ole ajateltu tehdä mitään muutosta, eikä tässä halutakaan antaa valtuustoille sitä mahdollisuutta, että päättäisivät ykskaks olla yksikielisiä, koska se kaventaisi kuntalaisten oikeuksia. Se on paljon vaikeampaa mennä takaisin kuin se, että päätät, että yksikielisestä tulee kaksikielinen. Jos tekisit näin, niin samalla ottaisit suuren riskin, että sinä kavennat myös niitten kuntalaisten oikeuksia, jotka ovat vähemmistön asemassa, ja sitä hallitus ei halua tehdä, joten tässä ei ole nyt kysymys siitä. Minä ymmärrän, että perussuomalaiset ajavat tällaista linjaa, mutta se ei ole hallituksen linja.
Sitten se, mitä kaksikielisyys maksaa. Siinä keskustelussa pitäisi aina myös muistaa, mitä se meille antaa. Minun mielestäni, kun katsotaan suomalaista yhteiskuntaa tänä päivänä, niin olen ihan varma siitä, että me hyödymme siitä, että meillä on kaksi kieltä. Katsokaa, miten kaksikieliset kunnat pärjäävät tilastoissa, miten siellä on työttömyysluvut ja niin edelleen. Siellä on yleensä sosiaalinen vahva pääoma, siellä yleensä ihmiset voivat hiukan paremmin ja niin edelleen. Se on vahvuus, ja se on rikkaus, se ei ole keneltäkään pois, vaan se on tosiasia, että näin on tilanne.
Toivoisin, että voisimme yhdessä eteenpäin miettiä sitä, millä tavalla me voimme hyödyntää meidän kaksikielisyyttämme enemmän, millä tavalla siitä voidaan tehdä todellinen rikkaus ja koska me voisimme päästä sellaiseen asennetilanteeseen, että me olisimme kaikki ylpeitä siitä, että meillä on kaksi kieltä.
https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141039
Tämä oli kyseisten kuntien tilanne 31.12.2013
Korsnäs asukkaita 2068, suomenk. 75 eli 3,6%
Rahaa 526 800€ 2015 ja 543 200€ vuonna 2016
Luoto 5534 asukasta, suomenk. 306 eli 5,5%
1 269 800€ 2015 ja 1 320 400€ vuonna 2016
Närpiö 9558 asukasta, suomenk. 507 eli 5,3%
0€ 2015 ja 2 218 400€ vuonna 2016
Eli ensin tulee “laki” ja sen jälkeen se vesitetään jo lakitekstissä.Tämmöinen siitä laista tuli jonkas mukaan rahahanat aukesivat näillekin kunnille:
5 §
Kielellinen jaotus
Kielellisen jaotuksen perusyksikkö on kunta. Kunta on joko yksikielinen tai kaksikielinen. Valtioneuvoston asetuksella säädetään joka kymmenes vuosi virallisen tilaston perusteella, mitkä kunnat ovat kaksikielisiä ja mikä on näiden kuntien enemmistön kieli sekä mitkä kunnat ovat suomen- tai ruotsinkielisiä yksikielisiä kuntia.
Kunta on säädettävä kaksikieliseksi, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta. Kaksikielinen kunta on säädettävä yksikieliseksi, jos vähemmistö on alle 3 000 asukasta ja sen osuus on laskenut alle kuuden prosentin.
Kunnan valtuuston esityksestä valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää kunta kaksikieliseksi, vaikka kunta muuten olisi yksikielinen. Tällaisen valtioneuvoston asetuksen voimassaolo päättyy 1 momentissa tarkoitetun valtioneuvoston asetuksen voimassaolon päättyessä.
Jos kuntajakoa muutetaan, on samalla päätettävä muutoksen vaikutuksesta kuntien kielelliseen asemaan. Jos kaksikielinen kunta tulee kuntajaon muutoksen johdosta osaksi sellaista uutta kuntaa, joka 2 momentin nojalla olisi säädettävä yksikieliseksi, on uusi kunta kuitenkin kaksikielinen. Tällaisen kunnan kielellistä asemaa ei voida muuttaa 1 momentin nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella.
Tämä laki tulee voimaan15 päivänä joulukuuta 2014.
UudistunutkielilakiUusia säännöksiä vuonna 2014:
•Vaikka raja-arvot kaksikielisen ja yksikielisen kunnan kuntaliitoksen jälkeen alittuisivat, kunta voi silti pitää kaksikielisen asemansa. Kyseessä on tällöin pysyvä päätös.
Tästä esimerkkinä Kotka-Hamina-Pyttis-kuntaliitoshanke jossa Pyttis olisi toiminut katalysaattorina ruotsin kielen tarpeelle tämän suurkunnan (Yli 80000 asukasta) alueella ikuisesti. Onneksi hanke kariutui, mutta Pyttiksellä (350 ruotsinkielistä 2020) tehtiin sitten ruotsin tarve Itä-Suomen hallinto-oikeiden alueelle. Paikallisen lehden mukaan tässä oikeudessa on viimeisten 10 vuoden aikana käsitelty 6 ruotsinkielistä tapausta.
•15.12.2014 annetun asetusmuutoksen mukaan yksikielinen kunta voi muuttua kaksikieliseksi kesken kymmenenvuotiskauden. Tämä on seuraus valtionosuusuudistuksesta, jonka myötä vuodesta 2015 alkaen vain kaksikieliset kunnat ovat oikeutettuja kielilisään.
Ja jos jotain unohtui, niin lisävesityksiä säädetään ruotsinkielisten tarpeiden mukaan.
Palaan vielä näiden kaksikielisyysrahojen käyttöön, joka ei todellakaan ole kaksikielisyys.
Katsokaa, miten kaksikieliset kunnat pärjäävät tilastoissa, miten siellä on työttömyysluvut ja niin edelleen. Siellä on yleensä sosiaalinen vahva pääoma, siellä yleensä ihmiset voivat hiukan paremmin ja niin edelleen. Se on vahvuus, ja se on rikkaus, se ei ole keneltäkään pois, vaan se on tosiasia, että näin on tilanne.