Sanoessani tuolloin 2010, että enemmistö kansalaisista galluppien mukaan kaipaa ruotsin vapaaehtoisuutta kuten minäkin, tämä pakollista ruotsia kannattava ystäväni esitti kysymyksen "Miten voi ottaa vakavasti kansan, joka haluaa tehdä äidinkielestään vapaaehtoisen?" Ymmärsin, että hänen mielestään minultakin puuttui ymmärrys suomalaisuudesta ja suomalaisesta sivistyksestä, sillä suomalaisuuteen tulee kouluttautua ja herätä, siihen ei synnytä kuten moniin muihin kansallisuuksiin.Pakollisen ruotsin kannattajille kielivapauden argumentit näyttävät olevan pelkkiä korulauseita, joilla yritetään peitellä sitä, mitä todella tapahtuisi, jos ruotsista tulisi vapaaehtoinen:
I Ensinkin yhtenäinen suomalaisuus hajoaisi. Suomalaisen kulttuurin kieli ei ole suomi tai ruotsi vaan niiden muodostama yhdistelmä, joka vain painottuu eri yksilöillä eri tavoin. Ruotsin kieli on kantanut ja kantaa keskeisiä kulttuuriarvoja: pohjoismaisuutta, vanhan ajan sivistyneistön perinteitä, historiallisuutta… Pelkkä suomenkielinen suomalaisuus on vain varjo siitä, mitä suomalaisuus voisi olla.
II Toiseksi menetettäisiin laillisuus. Ikivanhan ruotsinkielisen väestönosan oikeudet ovat laillisuuden mittari, ”perustuslakiarvoja”. Suomalainen, joka jättää täyttämättä velvollisuutensa opiskella ruotsin alkeet, jotta voi joskus jossain edes hätäisesti yrittää ymmärtää suomenruotsia, rikkoo perustuslain henkeä vastaan. Sellainen Suomi, joka hylkää ikiaikaiset lait ja ikiaikaisen kansanosan, hylkää kenet vain.
III Kolmanneksi koulutus lakkaisi siirtämästä omaa kulttuuriamme ja päädyttäisiin juurettomuuteen. Englanti tulee maahamme "roskakulttuurin" mukana ja kantaa siksi jonkinlaista "kulttuurityhjiötä" mukanaan. Se, että englanti avaa ovia maailmalle, on joutava juttu "kulttuurittomuuden köyhdyttämille" ihmisille ja vain kiihdyttää suomalaisuuden katoamista. Siksi suomalaisille olisi parasta jarruttaa englannin opiskelua ja keskittyä ruotsiin. Suomen ja ruotsin kautta pystytään rakentamaan "omaa suomalaisuutta". Vasta tällaisessa kulttuuriprosessissa mukana oleville lapsille voi muista kielistä olla jotain muutakin kuin haittaa.
--- Ymmärsin, että tällaisen näkökulman pohjalta, kaikki omat argumenttini klielivapauden puolesta ovat yhtä tyhjän kanssa.
Tietysti pakollisen ruotsin taustalla on ihan hurjasti taloudellisia ja koulutuksellisia etuja, mutta tämä ystävänikin oli vailla lapsia, vailla varoja, vailla verkostoja. Kyse oli omaksutusta suomalaisuuskäsityksestä. - Mutta hänen suomalaisuuskäsityksensä muuttui täysin hänen palattuaan Svenskfinlandista Suomeen. Nykyisin hän on valinnaisen ruotsin kannalla. Tästä "pakko on suomalaisille hyväksi"-fantasiasta voi siis herätä - vain siirtymällä toisenlaiseen ympäristöön.
Ymmärsin väittelymme jälkeen hyvin, että moni suomenkielinen ottaa myöntyväisyyslinjan mielummin kuin avoimesti astuu kyseenalaistamaan Svenskfinlandin luomaa intohimoista näkemystä suomalaisuudesta, jolla näyttää olevan vielä virallinen asema. Lisäksi tämä voi olla monelle kouluttautuneelle suomalaiselle myös houkuttava ajatus: että aito suomalaisuus onkin oikeastaan akateemisuuden ja kieliopintojen kautta avautuva prosessi ja vain riittävän kouluttautuneet ja asenteiltaan "kypsyneet" ovat oikeasti suomalaisia...
Nyt tätä liturgiaa on levitetty yli kymmenen vuotta ja näyttää, että nimenomaan vihervasemmistossa on nielaistu syötti koukkuineen.
Sanastoa
Suomen kielet = suomen kieli ja ruotsi (ja saamet mutta vain muodon vuoksi)
kansalliskielet = suomalaisuuteen kuuluvat sekä suomi että ruotsi, molemmat 100%
kaksikielisyys = ruotsi ja suomi yhdessä ainoa ikiaikainen suomalainen kieliyhdistelmä, jolla jatketaan vaikkei ruotsinkielisiä olisi yhtään...
pohjoismaiset kielet = skandikielet (ei suomi eikä saame)
Voisiko ajatella, että virolaiseksi kelpaisi vain se, joka hyväksyy pakkosaksan ja pakkovenäjän ja hyväksyy ne oleelliseksi osaksi virolaisuutta? (Toki hyödyllisiä maailmankieliä sekä saksa että venäjä toisin kuin pakkoruotsimme)