Paljon tärkeää jäi litteroimatta, pahoittelen.---
Minä olen huono, mieto suomalaisuusmies sikäli, etten lainkaan karsasta suomenruotsalaisuutta enkä edes pakkoruotsia. Ehkei ruotsin ymmärtäminen ole välttämätöntä muille kuin historijoitsijoille. Kun koululainen Ylä-Savossa jankkaa [suomalaisittain ääntäen] "Jag heter Göran Runkman och bor i Grankulla", niin se ei ihmeemmin rikastuta kansallista kulttuuria eikä pohjoismaista yhteistyötä, mutta pakkoruotsi on mielestäni ansaittu lankeemus Suomen rahvaan ylpistymisen tähden, muistutus minkälaisista vässyköistä koostuu kansalaisten enemmistö, joka viidessäkymmenessä vuodessa ei ole päässyt lähellekään tuon pikkuharmin poistamista. Pakkoruotsin säilyminen ei johdu suomikiihkoilijoiden huonoudesta vaan ruosalaisuusmiesten hyvyydestä. Myöntäkäämme se. Heitä lykästi, he onnistuivat vähin erin käännyttämään kannalleen jopa suomenkielisten talonpoikain Maalaisliiton ja suomenmielisen sivistyneistön Kansallisen Kokoomuksen. Grattis!
Vinoilematta, piruilematta, vilpittömästi totean, että minä en pidä ruotsin kieltä minkäälaisena vihollisena vaan kultturellina liittolaisena. Nykypäivän populistien ja vanhakantaisten kielitaistelijoiden viholliskuvassa on jokin häikkä. Oikea jymyvihollinen lymyää kaikkialla. Ei ankkalammikossa vaan kaikkeudessa, myös sieluissamme. Ja siksi emme sitä havaitse, tahdo havaita. Suuri Saatana on vapaaehtoinen pakkoenglanti, kieroutunut kansainvälistymiskiima, ylikansallinen yhtenäiskulttuuri. Niiltä vitsauksilta minä haluan sulkea rajat, suut, korvat, aivot,...
---
Minua vain sapettaa se asiantila, että äidinkieli ja isänmaallinen, tai erikseen kirjoittettuna isän maallinen elämänkatsomus hautautuvat vierasperäisen yksikulttuurin alle Suomessa niin kuin monessa muissakin maailman maassa.
---
On irvokasta, että suomenkielinen humanisti, joka tekee suomenkielisiä kirjoja suomalaisille lukijoille ei voi asioida suomeksi Suomen Akatemiassa, jonka maksavat enimmäkseen suomenkieliset veronmaksajat. No, matematiikalla ja virologialle ei kuulukaan olla äidinkieltä, ne toimivat universaalissa tiedeyhteisössä yhtenäisillä käsitteillänsä, mutta useimmissa ihmistieteissä syvin itseilmaisu ja lukijan satuttaminen onnistuu vain omalla ja ainutkertaisella äidinkielellä - jos onnistuu. Siksi kansainvälistymiskiimainen tiedepolitiikka ei synnytä kansainvälisen tason lukukirjoja vaan konferenssien kertakäyttöön kyhättyjä liitetiedostoja.
Historia on enimmäkseen kansallinen ja kansanomainen tiede. Ei fiksujakaan suomalaisia juuri kiinnosta uusiseelantilaisten kohtalonhetket tai edes islantilaisten ja norjalaisten kohtalonhetket, elleivät ne omiimme risteä. Mutta Suomen kohtalonhetket ja esi-isiemme sielunmaisema ovat henki ja verta, elämän leipää meille suomalaisille, meille itsellemme tärkeitä itseymmärryksemme kannalta. Siitä syystä kymmenen ulkomaalaista englanninkielistä selaajaa tai klikkaajaa eivät saa olla tärkeämpiä kuin tuhat kotimaista lukijaa.
---
Suomen kansan ihmisarvo ja tasa-arvo ovat 1800-luvulla sarastaneen kansallisuusaatteen ansiota. Fennomaanien ja myös kansallismielisesti ajatelleiden ruotsinkielisten, ruotsinmielistenkin ansiota.
---
Suomi oli kansallinen menestystarina fennomian läpimurrosta lähtien vähintään sata vuotta. Tuliko kansallisuusatteen tilalle 2000-luvulla mitään veret seisattavaa?
Hohhoijaa. Kansallismielisen vastakohta on kansallismieletön ja kansallisen vastakohta on kansaton. Rauha teille!
Kokonaisena täällä:
https://www.youtube.com/watch?v=u0XqPAWo35c