Julkisessa keskustelussa on täysin sivuutettu ruotsin kielen pakollisuuden osuus kieliopintojen yksipuolistajana.
Siksi julkaisemme tämän mielipidekirjoituksen siten kuin se on Helsingin Sanomien painetussa versiossa julkaistu .
Twitterissä olevassa liitteessä kyseinen kannanotto on maksumuurin takana, joten tässä teksti kokonaisuudessaan.
Kirjoitus on julkaistu maaliskuun alussa 7.3.2017 hesarin mielipidepalstalla:
Kielitaitotarpeet ovat muuttuneet radikaalisti – ruotsin kielen pakollisuudesta pitää luopua
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005116136.html
Toimittaja Marjukka Liiten kirjoitti Helsingin Sanomissa (19.2.), että kielitaito kaipaa uutta loikkaa. Olemme samaa mieltä. Suomen kielipolitiikan perusrakenne luotiin lähes 50 vuotta sitten peruskoulujärjestelmään siirryttäessä.
Useimmat suomenkieliset oppilaat alkoivat opiskella äidinkielen jälkeen ensin englantia ja myöhemmin ruotsia. Neljäs kieli oli mahdollista aloittaa peruskoulussa tai lukiossa, mutta neljännen kielen opinnot jäävät herkästi kesken.
Suomen kielitaitovaranto alkaa kuitenkin monipuolistua vasta opiskelijan neljännestä kielestä lähtien. Toivomme lukijan pohtivan, miten moni hänen lähipiirissään on saavuttanut neljännessä kielessään niin hyvän kielitaidon, että sillä voi oikeasti tehdä vaativaa työtä.
Kielitaitovarannon monipuolistuminen jo kolmannesta kielestä lähtien on Suomen ja suomalaisten etu. Nyt olemme lukinneet kielitaitovarannon kahteen vähän puhuttuun kieleen ja yhteen maailmankieleen. Pohjoismaiden ulkopuolella suomella ja ruotsilla on vähän käyttöä. Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista.
Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin. Ruotsin kieli, pohjoismaiset arvot ja pohjoismainen yhteistyö ovat arvokkaita asioita Suomelle. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaikkien suomalaisten pitäisi opiskella ruotsia pakollisena kielenä.
Kansainvälisen yhteistyön edellyttämät kielitaitotarpeet ovat muuttuneet 50 vuodessa radikaalisti. Myös tietämys kielenoppimisesta on mullistunut. Nyt tiedämme, että kielen opiskelu kannattaa aloittaa varhain.
Suomessa tarvitaan myös saksan, venäjän, ranskan ja espanjan osaajia. Osa väestöstä voisi hankkia kohtuullisen kielitaidon kiinassa, japanissa tai arabiassa. Jokaista suomenkielistä ei tule enää pakottaa lähes identtiseen kielitaitoprofiiliin.
Anna-Kaisa Mustaparta
Liisa Jääskeläinen
opetusneuvoksia, eläkkeellä, Helsinki