Monessa lehtijutussa ja blogissa pohdittiin kielipolitiikkaa.
Erään blogin viestinä oli, että suomenruotsalaisista tulisi hyvä malli maan muille vähemmistöille:
http://kolhi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1 ... %C3%B6illeJokaisella on oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. ---
Suomenruotsalaisten kohdalla tämä oikeus on toteutunut hienolla tavalla. He ovat säilyttäneet oman kielensä ja kulttuuripiirteensä, mutta eivät ole eristäytyneet ympäröivästä yhteiskunnasta. Heillä on oma kulttuuri-identiteettinsä, mutta he tuntevat itsensä suomalaisiksi (tai suomenmaalaisiksi, finländare) ja ovat lojaaleja tätä maata ja kansaa kohtaan. Heidän historiallinen panoksensa Suomen rakentamisessa on ollut merkittävä.
Suomenruotsalaisuus on esimerkki uusille vähemmistöille siitä, kuinka he voivat samanaikaisesti kotoutua Suomeen ja tulla suomalaisiksi (suomenmaalaisiksi), säilyttäen silti elementtejä aikaisemmasta taustastaan. Avainasemassa on koulutus – vähemmistöryhmien lapsille tulee tarjota mahdollisuus oppia paitsi puhumaan myös kirjoittamaan omaa kieltään ja käyttämään sitä monipuolisesti. --- Suomenvirolaiset, -venäläiset, -arabit ja muut vähemmistöryhmät voivat ottaa mallia suomenruotsalaisista. --- Mielestäni oikeus kieleen ja kulttuuriin tarkoittaa kuitenkin enemmän, nimittäin vähintään sitä, että yhteiskunta pyrkii tarjoamaan muutaman viikkotunnin kouluopetusta eri äidinkielissä. Näinhän nyt onkin jo.
Suomen tulee olla Suomen sisäinen lingua franca eri ryhmien välillä. --- suomalaisia ovat kaikki, jotka tuntevat itsensä suomalaisiksi. Se, miksi ja miten kukin identifioituu suomalaiseksi, vaihtelee. Moni pitää itseään suomalaisena, koska on syntynyt ja kasvanut täällä ja pitää tätä maata kotimaanaan. Petroskoin suomalaisille tärkein elementti on varmasti puolestaan etninen tausta.
Mielestäni pakkoruotsista voitaisiin luopua --- Suomenkielisille tärkein kieli on suomi.
Tästä kehkeytyi pitkä keskustelu.