Jollei ole kiinnostunut twitterikeskusteluista, niin tämä ketju kannattaa skipata.
----
Pakon puolustajat ovat usein oikein herttaisia ja koko heidän maailmankuvansa perustuu toiveelle suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta - ja pakkoruotsin hyväksymisestä osaksi näitä.
Tätä keskustelua pitäisi käydä silkkihansikkain.
Pakon puolustajan twiitti:
Kielen mielekkyys perustuu yksilön toiveisiin, identiteettiin (vrt. olen taiteellinen, luen ranskaa - viihdyn Etelä-Euroopassa, luen espanjaa - isoäiti on Pietarista, luen venäjää). Osalle ruotsin kieli ja pohjoismaisuus on henkilökohtaisesti tärkeitä, muttei kaikille.Miksi toisen kotimaisen kielen pitäisi olla vähemmistön asemassa ja "vähemmän tärkeä"?
Korkeakoulussa kun katsoo akateemisen ruotsin tasoa niin itse kullekin tekisi hyvää lukea sitä ruotsia enemmän lukiossa.
Korkeakoulujen virkapakkoruotsi on ihan tuore juttu. Se tuotiin DDR:n pakkovenäjä mallinaan yliopistoille -78 (toteutui vasta 80-luvulla) ja ammattikorkeisiin 90-luvulla. Näin ei olisi pitänyt koskaan tehdä. Mitään vastaavaa ei ole missään muualla monikielisissä maissa.
Pakon puolustajan jatkotwiitti:
Mietitään sanoja yleissivistys ja toinen kotimainen. Sanoilla hämärretään helposti todellisuutta.Vaikka malli on uusi, ei mun mielestä kotimaiset kielet ansaitse eriarvoista kohtelua. Niiden oppiminen on toisaalta yleissivistystä sekä osoitus vallitsevista arvoista. Molempien opiskelu on tasa-arvoista
Vain Ruotsissa ruotsin kieli on yleissivistystä, kaikille välttämätöntä (tämä on yleissivistyksen todellinen kriteeri).
Ruotsin taito on toki sivistystä meilläkin kuten pianonsoiton tai pitkän matematiikankin taidot, mutta kukin saa valita sivistyksensä sävyt itse.
Myös käsite "toinen kotimainen" on harhaanjohtava. Sillä yritetään maalata tilannetta, jossa alle viiden prosentin vähemmistökieli voisi olla täysin samanarvoinen ja symmetrinen muitten keskenään käyttämän maan pääkielen kanssa. Se vain on mahdotonta, tästä ei pidä loukkaantua.
Tasa-arvoista ei ole se, että ruotsinkieliset lukevat heille maan pääkielenä tärkeää suomea ja suomenkieliset ja uussuomalaiset vähemmistökieltä ruotsia, jolle on käyttöä vain osalla.
Tasa-arvoista on se, että annetaan valita yksilön kannalta mielekkään kieliopinnot.
Jos kielet olisivat käyttäjilleen yhtä käyttökelpoiset, voisi kai puhua tasa-arvosta - mutta mikä on todellisuus?Koska molemmat väestöryhmät (suomenruotsalaiset ja suomalaiset) opiskelevat molempia kieliä, eikö tämä nimenomaan ole tasa-arvoista? Miksi suomenkielisille pitäsi antaa vapautus, kun valinnanvapaus näiden kielten jälkeen toteutuu kuitenkin?
Tasa-arvossa oleellista on pyrkiä yhteiseen etuun - pakkoruotsi ei ole yli 95%:n etu, koska he eivät ilman pakkoa sitä valitsisi.
Miten voisi olla tasa-arvoa, että alle 5% lukee maan pääkieltä, joka on heille osallisuuden kannalta tärkeä, ja yli 95% lukee vähemmistökieltä, joka on aniharvalle heistä tärkeä?
Kieltä ei voi opiskella ottamalla se pistoksina. Kieliopinnot vaativat aikaa sekä koulussa että koulun jälkeen. Oleellista on, että kielelle on käyttöä, muuten se ruostuu. Ei siis ole pikkujuttu, että jokin kieli on pakollinen kautta koulupolun. Todellinen tarve ratkaisee aina.
Ahvenanmaalta pakkosuomi poistettiin, koska se kuulemma söi nuorten muun kielitaidon. Aivan saman tekee pakkoruotsi mannermaalla.Suomen kielen käyttöarvo kunnassa, jossa ruotsin kielen osuus on 95% on yhtä turha kuin moni suomalainen väittää ruotsin olevan heille.
Kiitos. Minulla ei enää tähän uutta lisättävää omalta osaltani
Ruotsinkielisiä alueita on vähän ja harva niille jää. Ruotsinkieliset saavat toki itse päättää, onko suomi heille tärkeä vai ei.
Kiitos, voit vapaasti kysellä minulta lisää, jos olet kiinnostunut aiheesta. Vastaan mielelläni.