Saska Saarikoski teki hesariin jutun Saarikivestä. Sellaisen maanläheisen jutun, jossa proffa on särmikäs tyyppi, jonka ei pitäisikään olla roolissa, missä kerrotaan muille kanssatallaajille, miten pitää elää, vaan reilusti eletään itse, myönnetään kuplat ja kuprut:
---
Monet Saarikiven oppituolin aiemmista haltijoista olivat arvostettuja yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden nimet tunnetaan yhä. Heihin kuuluvat esimerkiksi M. A. Castrén, Elias Lönnrot, August Ahlqvist ja E. N. Setälä.
Siksi on kiinnostavaa kuulla, millaiset kysymykset askarruttavat professori Saarikiveä, joka on epäilemättä yksi nykyisen kulttuurielämämme ”kuumista nimistä”.
---
”Vittu, taasko!” professori kommentoi ikävää yllätystä. Hänen mielestään pysäköinninvalvoja on toiminut turhan virkaintoisesti, viehän ajoneuvo aivan yhtä paljon tilaa, pysäköi sen kummin päin tahansa.
---
EHKÄ on syytä aloittaa kielistä, sillä Janne Saarikivi on polyglotti. Se tarkoittaa, että hän osaa todella monia kieliä. --- Kielet tulivat Saarikivelle kotoa, sillä hänen isänsä oli englantilaisesta ja ranskalaisesta filologiasta valmistunut kääntäjä, joka toimi virkamiehenä ulkoministeriössä. Kesälomamatkoilla Janne piti itsestäänselvänä, että vanhemmat puhuivat kunkin maan kieltä.
Kieliä on Saarikiven mielestä sitä helpompi oppia, mitä enemmän niitä osaa.
”Se on sama kuin vaikkapa pianonsoitossa: kun osaat soittaa vähän pianoa, on helppo oppia soittamaan lisää pianoa.”
---
Vuonna 1973 syntynyt Janne Santeri Saarikivi oli erilainen nuori. Pojalla todettiin ”motorisen kehityksen viivästymä”. Se tarkoitti sitä, että hän oli ikäisiään kaksi vuotta jäljessä ja kömpelö.
---
Koulukiusaaminen oli näiltä pohjilta jokseenkin itsestäänselvyys.
---
Yläasteella pahin kidutus loppui, mutta silloin romahti kotona: isän sairastuminen syöpään ja kuolema olivat herkälle pojalle kauhistuttavaa seurattavaa.
Lohtua antoi lapsesta asti mukana seurannut kristillisyys, jota vahvisti Kuoreveden-mökillä 13-vuotiaana koettu uskonnollinen elämys. Saarikivi kuvasi tapahtumaa Kari Enqvistin kanssa tekemässään kirjassa:
Hetken oivalluksessa ymmärsin, miten minä itse, pensasportti, tähdet ja taivas sekä tyyni pimeä järvi, josta kuului piisamin loiskahdus, olimme samaa kokonaisuutta. Aika ja aine olivat yhtä ja samaa, menneisyys ja tulevaisuus samanaikaisesti läsnä, kaikki yksilöt ja persoonat toisiinsa liuenneina olemassaolon kokonaisuutena, joka on hyväntahtoinen ja turvallinen Jumala.
Kokemus antoi Saarikivelle voimaa jaksaa ja jatkaa. Hän kertoo, että samanlaisia hetkiä on tullut myöhemminkin.
---
Varsinkaan nuoruuden itsetehostusta ja ylimielisyyttä ei ole professorista mukavaa muistella, vaikka ei se kaikki tyhjää uhoa ollutkaan.
”Silloin tuntui, että mun kaverit on maailman mageimmat tyypit. Jännää, että se tunne oli totta – ainakin myöhemmän julkisuuden perusteella.”
---
Saarikivi on viettänyt erään tutkimusprojektinsa takia runsaasti aikaa itähelsinkiläisessä peruskoulussa. Hänen mukaansa asuinalueiden eriytyminen on edennyt Helsingissä pitemmälle kuin halutaan myöntää.
”Selvähän se on, että moni liberaali kansanedustaja tai professori ei vaihtaisi omaa samankaltaisten naapureiden aluettaan vuokrakerrostaloon Jakomäessä.”
---
Professori ajattelee kammoksuen maailmaa, jossa kaikki puhuisivat huonoa englantia ja kuluttaisivat samaa amerikkalaista kulttuuria. Hänen mielestään jokaisella kulttuurilla on oma todellisuutensa, joten Utsjoki on aivan yhtä merkittävä paikka kuin Pariisi tai New York.
---
”On aikamoinen irvikuva, että Kulosaaressa on kansainvälinen koulu, jossa valkoisen ylemmän keskiluokan Nissan Qashqain omistajien lapset opiskelevat standardoitua englanninkielistä viisautta.”
”Samaan aikaan Itä-Helsingissä on kouluja, joissa koululuokassa on neljä virolaista, kuusi venäläistä, kolme afgaania, kahdeksan arabia ja muutama thailapsi, jotka oikeasti puhuvat näitä kieliä ja oikeasti viettävät niissä maissa kesiä. Se on tuhat kertaa kansainvälisempää kuin niin sanottu kansainvälisyys ikinä.”
---
”Edistysmyytti on monille hirveän rakas. Selvää on, että jonkinlaista edistystä tapahtuu esimerkiksi tieteessä, mutta toinen asia on, edistyvätkö yhteisöt tai yhteiskunnat.”
---
Professori käyttää myös innokkaasti erilaisia modernin elämän mukavuuksia samaan aikaan kuin ihailee Pentti Linkolan konservatiivista maailmankatsomusta.
---
Professori muistuttaa, ettei arvoja voi perustaa tietoon vaan pelkästään uskoon. Periaatetta kutsutaan Humen giljotiiniksi skotlantilaisen filosofin David Humen mukaan.
---
Saarikivikin kyllä myöntää, että valinnanvapaus on lisääntynyt. Mutta onko se tehnyt elämästä parempaa ja ihmisistä onnellisempia?
”Monet ajattelevat, että valinnanvapautta tulee lisätä, mutta en ole vakuuttunut. Olisiko niin, että onnellisuuden tuntua lisäisi se, että ihminen ymmärtäisi, mihin kuuluu ja mistä tulee?”
---
”Mitä enemmän tapaa paikallisia juntturoita, jotka elää samaa lifestylea kuin heidän vanhempansa ovat eläneet, sitä paremmin tajuaa, ettei se niin kauheaa ole.”
”Siihen sisältyy paljon semmoista onnea, mitä itsensä vapaiksi kuvittelevilla ihmisillä ei ole. Se onni tulee oman paikan tietämisestä ja oman kohtalon positiivisesta hyväksymisestä.”
---
Vastikään ilmestyneeseen Korruptio Suomessa -teokseen kirjoittamassaan esseessä Saarikivi tunnusti oman menestyksensä perustuneen pitkälti suomalaiseen hyvä veli -järjestelmään. Yliopistossa se tarkoittaa sitä, että pitää osata nuolla ruokkivaa kättä ja kampata kilpailijansa.
Yksi, jolta tuo taito puuttui, oli Jussi Halla-aho, joka kuului tohtorikoulussa Saarikiven opiskelutovereihin. Halla-ahon muinaiskirkkoslaavin väitöskirja hyväksyttiin kyllä hyvällä arvosanalla vuonna 2006, mutta hänen tutkijanuransa ei koskaan auennut.
”Kyllähän Halla-aho savustettiin ulos yliopistolta”, Saarikivi arvioi.
Halla-aho herätti Saarikiven mielestä opiskeluaikanaan huomiota oikeistolaisilla mielipiteillään erityisesti siksi, ettei muita samalla tavalla ajattelevia silloin ollut – mutta nykyään heitä on.
”Yliopiston opettaja tapaa oman aikansa nuorta älyllistä eliittiä. Nykyajan opiskelijoissa on paljon niitä, jotka ovat radikaaleja olemalla konservatiiveja”, professori kertoo.
Hänen mielestään yliopistolla olisi pitänyt olla tilaa yhdelle Halla-ahollekin.
---
PROFESSORI on niin sanottu hyvä tyyppi. Hän on puutalossa asuva humanisti, joka tutkii vähemmistökansoja, kirjoittaa viisaita tekstejä ja on majoittanut kotiinsa turvapaikanhakijan. Ja olihan se Hauki mukava laulu.
Saarikivi voisi paistatella Kallion kuplan kuninkaana, ellei hänellä olisi kaikkia näitä eriskummallisia mielipiteitä, joita hän ei tunnu osaavan pitää omana tietonaan. Jos haluaa elää kuplassa, ei voi olla liian terävä.
Viime syksynä Saarikivi kirjoitti Image-lehteen esseen, jossa kyseenalaisti demokratian valtiomuotona: Eikö todella olisi parempi, jos joku diktaattori hieman rajoittaisi itsekkyyttämme ja eläisimme sitten pari sukupolvea pitempään?
Yleisradion toukokuisessa kolumnissaan hän kertoi mummonsa olleen fasisti – ja tosi mukava ihminen.
Välillä tuntuu kuin Saarikivi etsisi sirkkeliä, johon kompastua, mutta hyväntahtoiset ihmiset ovat toistaiseksi siirtäneet terän hänen tieltään.
Mutta kuinka kauan?
”Kyllä minä koko ajan odotan, milloin tulee se someskandaali, jossa todetaan, että Saarikivi on rasisti, naisten vihaaja ja natsien sympatisoija, ja nyt me muuten aloitamme kamppiksen Helsingin yliopiston humanistista tiedekuntaa vastaan Saarikiven erottamiseksi.”
Hän sanoo tietävänsä, miten kohu syntyy:
1. Lausunto irrotetaan kontekstistaan.
2. Lausunto esitetään mahdollisimman huonossa valossa.
3. Tahoja vaaditaan irtisanoutumaan lausunnosta.
”Monenlaiset sanomiset, myös semmoiset, jotka voisi kontekstissaan ymmärtää vähän hyväntahtoisemmin, herättävät nykyään valtavan reaktion. Nimenomaan siis sellaiset asiat, joihin voi rakentaa vastakkainasettelun: idiootti sanoi näin, ja olemmehan eri mieltä kuin idiootti.”
---
”Oma kuplani tuntuu ajattelevan, että on oikein rangaista julkisuusmöykällä jotain ihmistä, mutta siinä olen kyllä eri mieltä kuplani kanssa.”
Professorin mukaan liian monet pyrkivät nyt muiden ihmisten tuomareiksi, vaikka hyvän ja pahan raja ei kulje ihmisten välillä vaan meidän jokaisen läpi.
”Kristillisen eetoksen mukaan ihmiset ovat ennen muuta syntisiä, ja synti tarkoittaa, ettemme tunne hyvää ja pahaa. Ihminen yrittää tehdä hyvää mutta päätyy tekemään pelkkää paskaa. Minusta se on hyvin realistinen ajattelutapa.”
YKSI julkisten kampanjoiden kohteeksi joutunut on Timo Hännikäinen, jonka kustantamo suljettiin viime syksynä Helsingin kirjamessuilta muun muassa kirjailijan äärioikeistolaisiksi kutsuttujen mielipiteiden takia. Saarikivi sanoo, ettei hyväksy Hännikäisen vainoamista.
”Itseään liberaaleiksi kutsuvissa on paljon niitä, jotka eivät kannata vapauksia. Pyrkimys eristää erimielisyyttä on kauhean antiliberaali juttu.”
Saarikivi kannattaa liberaalin filosofin John Stuart Millin ajatusta, jonka mukaan vastakkaisiin mielipiteisiin tutustuminen auttaa perustelemaan omia kantoja. Siksi edes natseja, naisten vihaajia tai muita vastenmielisten kantojen esittäjiä ei pitäisi sulkea julkisesta keskustelusta.
---
”Ihmiset kulkevat liian paljon keskitietä, vaikka pitäisi mennä outoa kohti”, Saarikivi sanoo.
Kielikeskusteluissa tulee vastaan monenlaisia asiantuntijoita, on hyvä inhimillistää heidän kannanottojaan: arvojen pohjana on usko ja liberaaleissa on paljon niitä, jotka eivät vapauksia kannata... Argumentointi on silloin haastavaa...