voivat auttaa ymmärtämään ns, vastapuolen maailmankuvaa.
Kaikki alkoi "keskieuroopankirjeenvaihtajan" ensisilmäyksellä rasistisen pohjavireen sisältäneistä twiiteistä, joissa hän
puolusti pakkoruotsin palauttamista yo-kirjoituksiin ja sai mukaansa muutamia Brysselin suomalaissiirtokunnan edustajia
hehkuttamaan RKP;n suuria saavutuksia,
Millainen ajatusmaailma on näiden ihmisten päässä, jotka kannattavat yo-pakkoruotsia,
Psykoanalyysi lähtee tästä:
Nämä Brysselissä istuvat olivat eräänlaista etujoukkoa silloin, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin.
1995 liittyjiä oli vain kolme Ruotsi, Itävalta ja Suomi.
Kaikki meni ihan kivasti siihen asti, kunnes EU alkoi ottaa lisää jäsenmaita.
Brysseliin alkoi tulvia itäeurooppalaisia, joita vanhojen jäsenmaiden byrokraatit katsoivat nenänvartta pitkin.
Suomalaisten osa tässä oli vaikea: Oli yritetty todistaa niille tosi vanhoille jäsenmaille, että Suomi ei ole itäblokkia..
Siinä tietysti löydettiin ikiaikainen oman egon nostatuskeino: Pohjoismaat ja bättrefolk
Kun ne maat, joista oli haluttu erottautua sekä EU-jäsenyydellä että ylemmydentuntoisella nordismilla, alkoivatkin lähettää omia kansalaisiaan
EU-pyhättöihin, suomalaiset eivät oikein tienneet mitä tehdä..
Ei oltu alkuperäisiä vanhoja jäseniä, mutta haluttiin ottaa selkeä hajurako niihin uusiin.
Ilmeisesti Ruotsi onnistui tässä paremmin, ja siksi alkoi monelle suomalaiselle tyypillinen wannabe-ruotsalaisuus ja samalla
suomenruotsalaisuuden ja ruotsin kielen palvonta skandi-imagon korostaminen.. Sehän oli ainoa, millä "päteä"uusissa oloissa!
Kaiken taustalla huono itsetunto, jota paikataan kuvittelemalla olevansa ruotsalaisia.
On varmaan aika hierarkinen paikka tuo Bryssel ja rasismilla on satojen vuosien DNA, joka ei niin vain hetkessä muutu.
------------------------------------------------
Miten svekomaaninen nordisti ajattelee?
Ajatuskulku on suunnilleen seuraava:
Romantikoille asia tarjoillaan siten, että Suomi on poikkeuksellisen suvaitseva pohjoismaa juuri sen takia,Suomi on pohjoismaa, jossa pääkieli on ikiaikainen ruotsi
ja suomen kielelle
on lähinnä säälistä annettu virallisen kielen asema,
että ugrilaiselle kielelle on annettu virallisen kielen asema Nordenin pääkielen eli skandinaavisen kielen rinnalle.
Markkinointinimi: kaksikielisyyden rikkaus
Tässä on vain muutama mutta:
Pohjoismaat on virtuaalinen valtioliitto, ei todellinen.
Pohjoismailla ei ole yhteistä lainsäädäntöelintä, demokraattisesti valittua eduskuntaa.
On vain VMP pohjoismaiden neuvosto ja muita ompeluseuroja..
EUlla on parlamentti, joka valitaan vapailla vaaleilla.
Suomella on parlamentti, joka valitaan vapailla vaaleilla.
Nordenilla EI OLE vapailla vaaleilla valittua kansanedustuslaitosta eikä muita valtion tunnusmerkkejä.
Näin ollen svekomaaniset nordistit ovat jo tosi pahasti ajastaan jäljessä eli Ruotsin suurvalta-ajassa TAI
sitten todella paljon toivomaansa aikaa edellä eli haaveilemassaan NORDEN-valtioliitossa.
Mutta tärkeintä on todeta, että he eivät ole LÄSNÄ tässä ajassa eivätkä tässä valtiossa!
Kaiken kaikkiaan tämä analyysi auttoi minua paremmin ymmärtämään heidän riemuaan, kun saivat kuulla
hallituksen ehdotuksesta palauttaa virtuaalisen liittovaltion pääkieli maan todellista pääkieltä puhuvien tutkintovaatimuksiin.
Ymmärsikö kukaan?