Nyt ajetaan voimakkaasti erityisluokkia takaisin - toisaalta hyvä niin, toisaalta monimuotoluokat eivät toimineet liian erilaisten vaikeuksien kasaantuessa yhteen. Tässä on puolensa ja puolensa.
Hesarissa annettiin opettajan puhua erityisten nuorten puolesta:
”Itä-Helsingin nuoret ovat hyvin perillä asioista, he osaavat kuunnella ja heillä on kokemusta erilaista ihmisistä. He ovat jyrkästi mieltä asioista ja osaavat toimia yhdessä. On ihan mieletöntä opettaa heitä.”
--- Monilla --- oppilailla on adhd eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö.
”He eivät pysty olemaan passiivisia ja flegmaattisia, joten aina kun kohtaan opetuksessa adhd-tyypin olen että jes, tämä onnistuu. Heissä on elämää.”
”He tarvitsevat koko ajan uutta materiaalia, eivätkä pysty istumaan paikoillaan. Mutta jos heitä ruokkii jatkuvasti kysymyksillä, on häkellyttävää, kuinka nopeasti he oivaltavat ja päättelevät asioita.”
---
”Erityisluokista luovutaan, mutta normaalissa koululuokassa erityisluokkalainen tuntee ja näkee olevansa häiriötekijä. Ei normaaliluokassa voida edetä erityisluokkalaisen ehdoilla ja vahvuuksilla.”
https://www.hs.fi/elama/art-2000006097954.html
Mutta ei missään luokkamuodossa ole minusta paluuta kuvitteellisen keskiverto-oppilaan opetukseen.
Lahjakkuutta on monenlaista.
"Seuraava suomalainen nobelisti tulee sairaalakoulusta. Heiltä tulee aivan mieletöntä ja valmista materiaalia. Ei ikinä uskoisi, että he ovat vasta yläasteella. Oppilaiden itsekritiikki on vain älyttömän korkealla, mikä vaikeuttaa alkuun pääsemistä. Myös ulkopuolisuuden tunne saa heidät suoriutumaan heikosti.”
Tai sitten seuraava nobelisti tulee vankilasta, joka on aika monen --- lähiönuoren päätepysäkki.
Haastateltu opettajakin oli ennen projektiaan epäillyt poikien lahjoja:
”Oletin, että Suomessa olisi suoranaista heikkolahjaisuutta, joka liittyy pitkälliseen syrjäytymiseen, mutta sitä ei ole. Kohtaamani pojat ja nuoret miehet eivät ole tyhmiä, vaan yllättävan teräviä”
Miksi näillä terävillä nuorilla pitää olla vielä se pakkoruotsi. Alakoulusta yliopistoon. Vailla vapautuksia.