Suomen kielen päivä (onnea kaikille 9.4.) ja vähän historiaa

[NRR]

Wikipedia:

Agricolan äidinkielestä on esitetty erilaisia käsityksiä. Käsitykset ovat perustuneet toisaalta Agricolan käyttämään suomen kieleen ja toisaalta hänen syntymäpaikkansa Pernajan kylän asutustilanteeseen.

Heikki Ojansuu on katsonut Agricolan äidinkieleksi suomen. Hänen mukaansa Agricola käyttää kielessään sentapaisia Kanta-Hämeen murteen piirteitä, jotka antavat olettaa kielen omaksutun jo lapsuudessa. Hän katsoo, että Agricolan tekstit sisältävät kieltä jota hän ei olisi voinut tietää tai hallita jollei suomi olisi ollut hänen ensimmäinen kielensä.

Samaa kantaa edustaa myös Osmo Ikola. Hänen mukaansa etenkin Agricolan kielen runsaat kaakkoishämäläisyydet, joita esiintyy vain lähellä Pernajaa puhutuissa suomen murteissa, sekä Agricolan suomen yleinen sujuvuus, rikkaus ja runsasmuotoisuus tukevat näkemystä. Agricola käyttää teksteissään kaikkiaan noin 6000 suomen sanaa, mikä lähentelee Kalevalan sanamäärää. Näillä perusteilla Ikola pitää todennäköisenä, että nuori Mikael olisi ollut kaksikielinen, mutta pitää todennäköisempänä, että pääasiallinen kotikieli hänen lapsuudenkodissaan oli suomi.

Myös vanhin asutus Pernajassa on ollut suomenkielistä, minkä todistavat Pernajan useat suomenkieliset kylännimet ja vanhat suomenkieliset talonnimet. Vanhat suomalaisasutukset kuitenkin ruotsalaistuivat keskiajalta alkaen niin, että kaikkien kylien nimistö viimeistään 1700-luvulla oli enemmistöltään ruotsinkielistä. Asiakirjoissa säilyneestä nimistöstä on kuitenkin päätelty, että pääosaltaan ruotsinkielisellä alueella on ollut myös Agricolan aikana jonkin verran suomenkielistä asutusta. Samoin Agricolan pernajalaisen opiskelutoverin Martti Teitin tiedetään osanneen suomea.

Toisaalta on arveltu, että Agricolan äidinkieli oli ruotsi, koska synnyinpitäjä olisi tuolloin ollut pääasiallisesti ruotsinkielistä seutua. Agricolan ruotsinkielisyyttä tukee myös se, että hän kirjoitti omistamansa Martti Lutherin postillan marginaaleihin 45 ruotsinkielistä ja vain yhden suomenkielisen reunahuomautuksen selittäessään latinan kielen sanojen merkityksiä itselleen.

Agricolan henkilöhistorian kirjoittanut Kari Tarkiainentoteaa, että jos lähtökohdaksi otetaan Agricolan käyttämä suomen kieli, niin lopputuloksena on hänen äidinkielensä olleen suomi. Jos taas lähtökohtana ovat Pernajan kieliolot Agricolan syntymän aikoihin on varovaisena lopputuloksena hänen äidinkielensä olleen ruotsi. Tarkiainen pitää mahdollisena, että Agricola tuli täysin ruotsinkielisestä perheestä, mutta saattoi joutua kosketuksiin suomen kielen kanssa perheessä mahdollisesti vaikuttaneen suomenkielisen palvelusväen kautta.

Kaisa Häkkisen mukaan kysymystä Agricolan kotikielestä tai äidinkielestä on mahdotonta yksiselitteisesti ratkaista, mutta hänen suomen kielen taitoaan voidaan pitää syntyperäisen veroisena. Agricolan kielitaito oli kuitenkin kaiken kaikkiaan laaja. Suomen ja ruotsin lisäksi Agricola opiskeli Raamatun kieliä ja ilmoitti Uuden testamentin alkupuheessaan, että se on suomennettu osittain kreikan-, latinan-, saksan- ja ruotsinkielisistä laitoksista.

[NRR]

Tänään on muuten myös Elias Lönnrotin syntymäpäivä, ensimmäisiä suomenkielisestä kodista akateemiseksi ponnistaneita.

Wikipedian mukaan Lönnrot syntyi Sammatissa Paikkarin torpassa vuonna 1802 kylänräätälin ja hänen vaimonsa neljäntenä lapsena. 1800-luvulla Suomessa oli hankalaa saada koulusivistystä, mutta Eliaksen vanhin veli huomasi veljensä kiinnostuksen kirjallisuutta kohtaan ja päätti lähettää hänet koulutielle. Vuonna 1827 Lönnrot väitteli Väinämöisestä filosofian kandidaatin tutkintoa varten. Tutkinnon jälkeen Lönnrot aloitti lääketieteen opinnot.

Opiskeluaikana hän lähti runonkeruumatkalla, jonka kohokohdaksi osoittautui Juhana Kainulaisen kohtaaminen.Juhana Kainulainen (1788 – 1847 Kesälahdella) oli runonlaulaja ja tietäjä. Kainulaisen vanhemmat olivat talollisia, isä oli ollut tunnettu tietäjä ja metsälukujen lukija. Näitä tuntemattomia merkittäviä yksilöitä Suomen historia on täynnä. Lönnrot kirjoitti muistiin Kainulaisen lauluja ja loitsuja kolmen päivän ajan.

Myöhemmin lääkärin virkatyöstä oli hankala irtautua matkoille, mutta Lönnrot onnistui silti tekemään useampia runonkeruumatkoja ja kiersi myös Virossa. Lönnrot mm. julkaisi Kantelettaren, Kalevalan, teki virsiä, oli myös muusikko, hänellä oli iso perhe, myös ottolapsia... Hän kuoli Sammatissa 1884.

Lönnrotin ajasta on vasta 135 vuotta.

[NRR]

Agricola syntyi n.1510. Tutkimusten mukaan hänen aikanaan oli muitakin suomen kirjakielen kehittäjiä. Hän ei siis luonut kirjakieltä yksin eikä ensimmäsienä, mutta hänen vaikutuksensa oli merkittävä.

Hänen syntymästään tuli 500 vuotta. Historian tästä hetkestä 500 vuoden taaksen voimme hahmottaa hyvin.

Sen sijaan sen, millainen oli tämä nyt Suomeksi kutsuttu alue 500 vuotta ennen hänen syntymäänsä eli vuonna 1000, siitä tiedämme hyvin paljon vähemmän.

Eräällä toisella palstalla haluttiin tänäkin päivänä asettaa suomi (yli 95% yhdistävä kieli) ja ruotsi (alle 5%:n vähemmistökieli) rinnakkain, "nämä meidän kielemme". Jotta näin kauniisti voitaisiin puhua, tulisi ensin tunnustaa se, ettei ruotsi tullut yhtä aikaa suomen kanssa eikä ruotsin tulo ollut mikään winwin-operaatio.

Wikipedia kertoo tapahtumista tähän tapaan (lyhennelty ja muokattu):

Ruotsin kielen tuleminen voidaan paikantaa siirtolaisten saapumiseen n. vuodesta 1200 eteenpäin.

Ruotsalaisten tulo Suomeen on 1100-luvun lopulta 1350-luvulle jatkunut ruotsalaisten vaiheittainen Suomen saariston ja rannikkoalueiden kolonisaatio ristiretkien yhteydessä. Se johti Suomen ruotsinkielisen asutuksen sekä suomenruotsalaisten syntymiseen. Nimistötutkimuksen perusteella lähtijät olivat kotoisin Keski-Ruotsista. On arvioitu, että siirtolaisia oli kaikkiaan tuhansia.

Ensimmäisessä vaiheessa ruotsalaisten siirtolaisuus ulottui Ahvenanmaalle.

Tämä tapahtui mahdollisen ensimmäisen ristiretken aikoihin 1150-luvulla. Ruotsinkieliset paikannimet näyttävät syntyneen yhtenä aaltona saariston asuttamisen yhteydessä. Ahvenanmaalla on kuitenkin säilynyt joitakin suomalaisperäisiä paikannimiä.

Toisessa vaiheessa ruotsalainen siirtolaisuus eteni Varsinais-Suomen saaristoon ja Satakunnan rannikolle.

Siirtolaiset hakeutuivat ensin viljaville maille Paraisiin ja Kemiöön, sitten Ahvenanmaan itäisille saarille sekä läntiseen Varsinais-Suomen saaristoon ja lopuksi Suomen mannermaalle kuninkaankartanoiden läheisyyteen, mikä johtui ilmeisesti sotilaallisista turvallisuussyistä. Kemiö oli asuttu ruotsalaisten tullessa alueelle ja on mahdollista, että seurauksena oli konflikti alkuperäisen suomalaisen väestön kanssa.

Kolonisaation kolmannessa vaiheessa ruotsalaiset siirtyivät rannikkoa pitkin itään.

Gunvor Kerkkonen on esittänyt, että tanskalainen itirenaario eli purjehdusopas, olisi kuvannut ruotsalaisen asutuksen tilannetta joskus 1200-luvulla. Siinä paikannimet vaihtuvat suomalaisiksi hieman Hangon itäpuolella. Näin ollen ruotsalaisten kolonisaatio ei olisi ylettynyt Uudellemaalle vielä itirenaarion kirjoittamisen aikoihin.

Uusimaa

Uudenmaan asutus liittyy mahdollisesti vuosina 1249-50 hämäläisiä vastaan tehtyyn niin sanottuun toiseen ristiretkeen. Uudenmaan rannikolla ruotsalaiset siirtolaiset kohtasivat alueella asuneita hämäläisiä ja varsinaissuomalaisia.

Viimeinen vaihe

Viimeinen ruotsalaisten kolonisaation vaihe liittyy karjalaisia vastaan vuonna 1293 tehtyyn kolmanteen ristiretkeen.

Muuttoaallon on tulkittu olleen järjestäytynyttä ja ruotsalaisen yläluokan tukemaa. Mitä kauemmaksi Ruotsin keskusseuduilta tultiin, sitä vaikeampaa talonpoikien oli muuttaa alueelle omin voimin.

Pohjanmaa

Pohjanmaan ruotsinkielinen paikannimistö on kristillistä ja peräisin keskiajalta 1200- ja 1300-luvuilta. Pohjanmaan siirtolaisia tuettiin Ruotsista käsin ja sisämaassa asuneiden suomalaisten kalalahdet ja -satamat annettiin heidän käyttöönsä.

Taisteluja

Ristiretkistä kertovien lähteiden lisäksi ruotsalaisissa tarinoissa ja perinnetiedoissa kuvataan taisteluita ja muita konflikteja siirtolaisten ja suomalaisten välillä.

Tarinoissa pohjalaiset ovat kertoneet, että siirtolaisten avuksi tarvittiin sotaväkeä Ruotsista. Myös Mikael Agricola kirjoitti 1500-luvulla pakanallisten suomalaisten ahdistelleen kolonisaation aikoina ruotsalaisia siirtolaisia, mistä syystä he olivat pyytäneet apua sukulaisiltaan Ruotsista ja sitä myös saaneet. Eräs tarina kuvailee Ruotsista tulleen pääasiassa rikollisia ja pahantekijöitä, jotka tulivat maahan käydäkseen sotaa suomalaisia vastaan.

Siirtolaisia suosittiin

Vuonna 1303 Kristiinankaupungin tienoille tulleet siirtolaiset saivat toisen ristiretken seurauksena luvan asettua "hämäläisten maahan". Helsingin pormestari Anders Larsson Ehredt kirjoitti Pietari Brahelle vuonna 1639, ettei Helsingin nimeä saanut vaihtaa kaupungin siirron yhteydessä koska nimi oli "muistuma meidän esi-isiemme voitokkaista aseista".

Konflikteja suomalaisten ja siirtolaisten välillä syntyi myös koskien alueiden käyttöoikeuksia. Näitä riitoja koskevia kirjeitä tunnetaan useita. Esimerkiksi 1303 Satakunnan ruotsalaiset siirtolaiset olivat riitaantuneet alueen suomalaisten kanssa heidän tilojensa ollessa suomalaisten kaskimailla. Vuonna 1347 annettiin määräys Helsingin alueen kalastusoikeuksien siirrosta suomalaisilta rannikon ruotsalaisille.

Ruotsin kuningas antoi lähtökohtaisesti kalastusoikeudet aina siirtolaisille jolloin suomalaiset menettivät oikeutensa niihin. Vuodelta 1348 tunnetaan piispa Hemmingin ja Turun linnanpäällikön suojelukirje, jonka tarkoituksena on suojella Pohjanlahden rannikon siirtolaisia suomalaisia vastaan.

Suomalaiset väistyvät

Kristityn ruotsalaisen siirtolaisuuden seurauksena muun muassa Hämeestä ja Satakunnasta väestöä lähti kohti pohjoista, koska he eivät suostuneet ottamaan vastaan heidän vanhoille kotiseuduilleen levittäytynyttä uutta uskontoa.

Siis Agricolan kirjatessa asioita muistiin, taisteluista oli kulunut vain pari sataa vuotta. Saman verran kuin Lönnrotin syntymästä tähän päivään.

Joten kyllä, ruotsin kieli kuuluu osaksi Suomen historiaa ja sillä on varmasti tehty paljon hyvää - mutta mikään winwin-tarina se ei ole ollut. Eikä sen lopputulos eli kansallisomaisuuden siirtyminen ruotsinkielisen eliitin käsiin ole pelkästään hyvä asia - eikä sitä saisi enää käyttää suomalaisten vahingoksi.