Kokoomuslaisten pakkoruotsikritiikkiä edustaa Uudellamaalla Tere Sammallahti:
"Ruotsi ei kielenä ole tarpeellinen suurimmalle osalle suomalaisista. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu tulisikin korvata pakollisella, mutta vapaavalintaisen vieraan kielen opiskelulla. Tämä antaisi suomalaisille paremmat yksilölliset valmiudet työelämässä ja parantaisi kansalaisten kielitaidon monipuolistumisen myötä myös kansantalouttamme parantuneiden kaupankäynnin edellytysten myötä. Lisää voit lukea täältä:
http://blogbook.fi/teresammallahti/argu ... -puolesta/ "
Linkin takaa löytyy viiden vuoden takainen, yhä ajankohtainen tekst:
Tuoreessa Åbo Akademin tekemässä tutkimuksessa todettiin täysin yllätyksettömästi, että suurin osa suomalaisista luopuisi pakollisesta ruotsinkielen opiskelusta. Yllätyksenä tulee ennemminkin se, että näin selkeiden tulosten myötä poliitikot edelleen seisovat nykyisen lainsäädännön takana tukeutuen todennäköisesti samoihin köyhiin argumentin irvikuviin, joita meille on toitotettu vuosikymmeniä peruskouluissa ja pakkoruotsin kannattajien propagandassa
Varsin pienellä aivosolujen raaputtelulla pakkoruotsin puolesta esitetyt argumentit osoittautuvat vettä pitämättömiksi väittämiksi. Kirjasin alle vuosien varrella kuulemani väittämät pakkoruotsin puolesta sekä vasta-argumentit niihin.
1. Suomi on kaksikielinen maa/Suomen täytyy pysyä kaksikielisenä maana
Humen giljotiinin tiputtua tämän argumentin ei pitäisi enää kelvata julkiseen keskusteluun, mutta viihdytetään nyt itseämme. Arkikielessä kaksikielisyydellä tarkoitetaan sitä, että Suomessa puhutaan lain velvoittamina hallintokielinä suomea ja ruotsia. Lakeja voidaan kuitenkin muuttaa ja huonoja lakeja meillä on jopa velvollisuus muuttaa. Kaksikielisyyteen vetoamisessa onkin kyse kehäpäätelmästä: Koska Suomi on kaksikielinen maa, Suomen tulee olla kaksikielinen maa, koska Suomi on kaksikielinen maa, Suomen tulee olla kaksikielinen maa, jne, jne.
Todellisuudessa suomalaiset puhuvat äidinkielinään kymmeniä eri kieliä. Me siis olemme monikielinen maa, emme suinkaan vain kaksikielinen maa. Koska kaikille kielille ei voida järjestää enemmistöä velvoittavaa erityiskohtelua, on julkishallinnossa syytä pitää hallintokielenä vain sitä yhtä kieltä, jota kaikkien suomalaisten voidaan olettaa puhuvan. Toki esimerkiksi ruotsinkielisissä kunnissa voidaan, ainakin minun mielestäni, ottaa äänestysoikeutettujen kuntalaisten siunauksella hallintokieleksi myös ruotsi.
2. Ruotsin kieli on osa suomalaista kulttuuria/yhteiskuntaa/identiteettiä
Työnnetään Humen giljotiini taas nurkkaan jäähtymään. Kulttuuri on kokoelma totuttuja käyttäytymismalleja, arvoja, asenteita, ja niin edespäin. Kulttuuri on olemassa joka tapauksessa ja se kehittyy mainiosti yksilöiden vapaassa vuorovaikutuksessa. Jos vuosikymmenien aatteellisesta pakottamisesta ja aivopesusta huolimatta suomalaiset haluavat luopua ruotsin kielen erityisasemasta kouluissa, niin silloin ruotsin kieli ei ole niin tärkeä osa suomalaisten identiteettiä, kulttuuriamme tai yhteiskuntaamme, kuin pakkoruotsin kannatajat antavat ymmärtää.
3. Meidän täytyy taata kielivähemmistöille palvelut heidän omalla kielellään
Varmasti pitääkin taata niin, ettei kenenkään henkiriepu jää kielitaidosta kiinni. Julkisia palveluita käyttäville kielitaidottomille voidaan varmasti järjestää tulkkauspalvelut, kuten jo nyt tehdään kielitaidottomien julkishallinnon asiakkaiden kohdalla. Eikä pakkoruotsin tai juridisen kaksikielisyysvelvoitteen lakkautus tietenkään johda siihen, että ruotsin kieli unohtuisi suomalaisilta palvelualan ammattilaisilta. Ruotsinkielisissä kunnissa julkishallinnon työntekijöiltä varmaankin odotettaisiin tyydyttävää ruotsin kielen taitoa vaikkei valtiovalta sitä pakolliseksi määräisikään
On kohtuutonta velvoittaa monimiljoonainen kansa opettelemaan pientä vähemmistökieltä, ja vielä maksamaan järjestelmän kulut, jotta pieni osa suomalaisista voisi olla käyttämättä kieltä, jonka he osaavat varsin mainiosti. Muutenkin jokaiselta Suomessa asuvalta voidaan perustellusti odottaa sellaista viitseliäisyyttä, että opettelisi sen kielen, jota täällä lähes kaikki puhuvat ja jolla täällä pärjää. Jos ei halua opetella, niin sitten on opettelematta, mutta samalla sopii olla vaatimatta meitä muita tuon lyhytnäköisen henkilökohtaisen ratkaisun sijaiskärsijöiksi.
4. Pakkoruotsin poistolla yritetään tuhota suomenruotsalaisten kulttuuri
Eikä yritetä, sillä vain yritetään vapauttaa suomalaiset opiskelemaan sellaisia kieliä, joista kokevat olevan oikeasti hyötyä itselleen. Toisaalta, jos suomenruotsalainen kulttuuri kuolee pakkoruotsin ja kaksikielisyyden juridisen purkamisen myötä, niin sehän vain osoittaa sen, ettei pakkoruotsi kohdan 2. mukaisesti ole osa suomalaista kulttuuria ja identiteettiä. Terve ja elinkelpoinen kulttuuri elää ilman keskushallinnon asettamaa pakkoa ja miljardien eurojen tukirahoja. Jos joku pitää edustamaansa kulttuuria ehdottoman tärkeänä, on tietysti vapaa edistämään sen elinkelpoisuutta omalla panoksellaan muita pakottamatta.
5. Emmehän me keskustele ”pakkomatematiikan” poistamisestakaan/ruotsi on yleissivistävä kieli.
Matematiikka kehittää matemaattis-loogista päättelykykyä, eli ongelmanratkaisukykyä, ja sitä tarvitsee poikkeuksetta jokainen ihminen tällä planeetalla. Se on universaali työkalu ja kieli, jolla ihmiskunta tutkii ja oppii ymmärtämään miten maailmankaikkeutemme toimii. Matemaattis-looginen ymmärrys ja tutkiminen on antanut ihmiskunnalle mahdollisuuden nousta keräilevistä nomadikulttuureista ja barbaarisista heimoyhteiskunnista demokraattisiksi teknologiayhteiskunniksi.
Matematiikka on lennättänyt meidät niin kuuhun kuin Pattayallekin. Matematiikan ansiosta meillä on termi ”tietotekniikka” ja se on nostanut elintasomme ihmiskunnan historiassa ennen näkemättömälle tasolle. Matematiikan ansiosta tiedämme mitä tapahtui vain silmänräpäystä ennen universumimme syntyä ja ymmärrämme planeettamme biosfäärin monimutkaista toimintaa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Matematiikan ansiosta ihmiskunta tulee vielä löytämään tiensä ulos energiakriiseistä ja luonnonresurssien tähden käydyistä sodista.
Vielä vuonna 2014 ruotsinkielinen maailmankolkka menee sekaisin, kun joku veronmaksajien rahoilla leveästi elävä kuninkaallinen onnistuu lisääntymään jonkun muun kuin lähisukulaisensa kanssa. Lienee sanomattakin selvää, että ruotsin kielellä ei ole luonnontieteiden kivijalkana toimivan matematiikan kaltaisia, ihmiskunnan kehityksen kannalta kriittisiä ja yleissivistäviä, ominaisuuksia.
6. Ruotsin kieli on portti muihin kieliin
Tämä peruskoulun opettajan lempilausahdus on tietysti omalla tavallaan totta, mutta totta on myös minkä tahansa muunkin kielen kohdalla. Mitä useampaa kieltä osaat ja ymmärrät, sitä todennäköisemmin olet harjoittanut aivosi ymmärtämään kielioppirakenteita ja muistamaan sanoja. Viittä eri kieltä enemmän tai vähemmän opiskelleena uskallan väittää, että paras portti muihin kieliin on tarpeesta syntyvä motivaatio.
Todellisuus lienee kuitenkin se, että suurin osa meistä ei tarvitse ruotsia yhtään mihinkään. Jos tarvitsisimme, ei ruotsin kielen osaamisen taso olisi Suomessa niin heikko.
7. Ruotsi on yhteispohjoismaalainen kieli/suomalaiset tarvitsevat ruotsia kaupankäyntiin Skandinaviassa
Näin varmasti onkin, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Annetaan heidän, jotka haluavat menestyä pohjoismaisilla markkinoilla, opetella pohjoismaisia kieliä niin halutessaan. Monilla suomalaisilla, eritoten nuorilla, on kuitenkin intressit jossain aivan muualla kuin pohjoismaissa. Meille kaikille on parempi, jos näille suomalaisille annetaan mahdollisuus pärjätä haluamillaan kielillä ilman tarpeettoman ruotsin kielen opiskelun aiheuttamaa painolastia.
Mielestäni paras vaihtoehto olisi se, että valtionhallinto siirtyisi yksikieliseksi ja tarjoaisi kielitaidottomille tulkkauspalvelut. Kunnallishallinnot saisivat päättää äänestäjiensä ohjauksessa siitä, tarjotaanko palvelut ensimmäisellä kotimaisella vai otetaanko palettiin mukaan myös joku muu kieli.
Kouluissa voitaisiin jatkossa opiskella suomea sekä kahta muuta pakollista, mutta vapaavalintaista kieltä koulujen resurssien puitteissa tietenkin. Uskon, että näin ruotsin kielen tunnit muuttuisivat niin opettajille kuin kieltä opiskelemaan motivoituneille oppilaillekin mielekkäämmiksi. Lopputuloksena olisi tehokkaampaa oppimista kaikissa kieliryhmissä sekä kielitaitoisempia suomalaisia, jolloin yritykset ja julkishallinto voisivat taata laadukkaammat vieraskieliset palvelut, oli kyse sitten ruotsin kielestä tai jostain muusta kielestä.
Toivoisinkin juridista kaksikielisyyttä ja pakkoruotsia puoltavia tuomaan esille näkemyksiään siitä, miksi ehdottamani kaltainen järjestelmä ei voisi toimia? Olenko unohtanut jonkin tärkeän argumentin, jolla status quon säilyttäminen olisikin perusteltua?
PS. Huomautan vielä, etten henkilökohtaisesti usko edes suurimman osan ruotsinkielisistä kannattavan sen enempää pakkoruotsia kuin juridista kaksikielisyyttäkään. Vastahangassa lienee enää pieni, mutta äänekäs vähemmistö, jonka ajatusmaailman suurin osa poliitikoistamme ikävä kyllä vielä jakaa.
Tässä siis vastaukset Vanhaselle, Mykkäselle...