https://www.hbl.fi/artikel/schjerfbeckd ... ess-sprak/Jokinen talar om en oss alla finländare omfattande finländsk kultur. Men för att vi ska kunna tala om en gemensam kultur, måste vi först enas om att vi har två språk.
Käännös: Jokinen puhuu kaikkien suomenmaalaisten yhteisestä suomenmaalaisesta kulttuurista. Voidaksemme puhua yhteisestä kulttuurista, meidän on ensin oltava yksimielisiä siitä, että meillä on kaksi kieltä.
Kyander kirjoittaa ruotsiksi:
https://www.hbl.fi/artikel/bojkotta-schjerfbeckfilmen/regissören blickar inåt, in i ett finsknationellt mörker som i mer än ett århundrade sett den finlandssvenska kulturen som ett mycket onödigt ont
Mutta ohjaaja [Jokinen] kääntyy sisäänpäin, suomalaiskansallisessa pimeydessä, jossa suomenruotsalainen kulttuuri on nähty yli sata vuotta hyvin tarpeettomana pahana.
Tässä ollaan nyt ottamassa revanssia fennomanian noususta:
https://www.hbl.fi/artikel/schjerfbeckd ... ess-sprak/Det finns en generation kvinnliga konstnärer som länge varit åsidosatt i Finland. Tänk vad spännande att se en film som handlade om inte bara Helene Schjerfbeck, utan även kolleger som Ellen Thesleff, Elin Danielson-Gambogi, Fanny Churberg och feministpionjären Helena Westermarck. De verkade i en tid när en riktig finländsk konstnär var en man, som söp med kamraterna och var en hurja kaveri, kanske tog en tur till kontinenten men fort kom hem igen för att utforska Kalevalamystiken i de djupaste karelska skogarna, eller måla av de sotigaste svedjebrukarna i Savolax.
Dessa manliga konstnärer bars fram av en ung nations behov av en egen mytologi och hjältesaga, men den hjältesagan var maskulin, finskspråkig och ingenting för finlandssvenska fröknar. Språkstriderna rasade som värst, och fennomanin drev tiotusentals finländare med svenska namn och svenskt språk att byta namn och modersmål. Det är inget unikt för Finland. Den romantiska nationalitetsstanken bygger på föreställningar om ett språk, ett folk, ett land. En identitet skapades som i flera avseenden var fientlig både mot det som varit ryskt och det som varit svenskt.
Käännös:
Jo pitkään Suomessa on jätetty huomiotta joukko naistaiteilijoita. Miten jännittävää olisi nähdä filmillä, ei vain Helene Schjerfbeck, vaan myös sellaiset kolleegat kuin Ellen Thesleff, Elin Danielson-Gambogi, Fanny Churberg ja uranuurtajafeministi Helena Westermarck. He vaikuttivat aikana, jolloin kunnon suomenmaalainen taiteilija oli mies, joka ryyppäsi kavereitten kanssa ja oli "en hurja kaveri", kävi ehkä pikaisesti Euroopassa mutta tuli kiireesti kotiin tutkiakseen kalevalamystiikkaa Karjalan syvissä metsissä tai maalatakseen nokisimpia kaskenkaatajia Savossa.
Nuoren kansakunnan tarve omaan mytologiaan ja sankaritaruihin nostatti esiin nämä miestaiteilijat, mutta sankaritarina oli maskuliininen, suomenkielinen eikä sillä ollut mitään tekemistä suomenruotsalaisten neitien kanssa. Kieliriidat raivosivat pahimmillaan ja fennomania ajoi kymmenet tuhanneet suomenmaalaiset muuttamaan ruotsinkieliset nimensä suomalaisiksi ja ruotsin kielensä suomeksi. Se ei ole Suomessa harvinaista. Romanttinen kansallisuusaate rakentuu kuvitelmille yhdestä kielestä, yhdestä kansasta ja yhdestä maasta. Luotiin identiteetti, joka monessa suhteessa olisi vihamielinen sekä sille, mikä oli ollut venäläistä että sille, mikä oli ollut ruotsalaista.
No nyt nousee ruotsinkielisten kirjeissä avoin kiukku siitä, ettei Suomi olekaan ruotsalainen, eikä ole koskaan ollutkaan sen paremmin ruotsalainen tai venäläinen - vaan aina suomalainen. Eliitti on kohdellut rahvasta, miten on kohdellut, mutta suomenkielinen rahvas on sitkeästi siirtänyt elämän eväät sukupolvelta toiselle, suomeksi.
Mitä retoriikkaa:
suomalaiskansallinen pimeys
en hurja kaveri
ryypätä
kalevalamystiikka
Karjalan syvät metsät
nokiset kaskenkaatajat Savossa
fennomania ajoi...
Kaiken lisäksi yritetään mennä feminismin taakse piiloon, ikään kuin kyse olisikin kansainväliset naiset vastaan suomalaiskansallisessa pimeydessä elävät miehet!
Onko tarkoitus nyt taas
- tiivistää omien riviä uhriutumalla,
- näyttää vielä ennen vaaleja, että ruotsinkielinen edunvalvontakoneisto on voimissaan, ehdokkaiden kannattaa pitää suomalaiskansallinen pimeys kaukana puheistaan,
- viestittää kulttuuria tukeville kirstunvartijoille, ettei suomenkielistä kulttuuria tueta ilman suomenruotsalaisten asettamia ehtoja,
...?