Suomenruotsalaisuus nivoutuu eliitin identiteettiin

Tämä alue on avoin kaikille rekisteröityneille käyttäjille. Muille alueille voivat kirjoittaa vain yhdistyksen jäsenet.
Viesti
Julkaisija
NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Suomenruotsalaisuus nivoutuu eliitin identiteettiin

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 23.07.2018 08:23

Vielä 1900-luvun alussa yliopistot olivat ruotsinkielisiä. Näyttää siltä, että kaikki suvut, joiden vaurauden/oppineisuuden juuret ovat tuolta tai sitä edeltävältä ajalta, ovat suomenkielisistä sukunimistä huolimatta nivoutuneet suomenruotsalaisuuteen vähintäänkin avioliittojen kautta. Tätä on vaikea hahmottaa.

Huomaan käsitelleeni aihetta jo 2012 ja paljon paremmin kuin, mihin nyt pystyn:
Sees kirjoitti: 06.01.2012 00:57 Suomalaisuus merkitsee tietysti eri ihmisille eri asioita. Löysin kuitenkin mielestäni hyvän tekstin siitä, miten suomenruotsalainen kokee suomalaisuuden osaksi skandinaavisuutta:

"Ruotsinkielisenä suomalaisena voin kokea että yhteisen historian myötä meillä on niin pitkät ja syvät yhteisjuuret kaikkiin pohjoismaihin. Juuret, jotka vasta 1809 jälkeen kasvoivat eri oksiksi että vaikka olen suomalainen pystyn samalla kokemaan kuuluvani "pohjoismaiseen piiriin ja ajattelutapaan". Tiedän että sen ansiosta meillä on oikeusvaltio, hyvinvointiyhteiskunta --- syvästä yhteenkuuluvuudesta kyse, eikä se ole mitenkään suomalaisuudestani pois. Suomalaisuuteni ei ole rajoitettu tähän maahan vaan suomalaisuuteni on osa meidän yhteisiä Pohjoismaita. Ja Suomen historia on osa Pohjoismaiden yhteistä historia siinä kuin Tanskan, Ruotsin, Norjan tai Islannin. Uskon että tämä on meille ruotsinkielisille aika yleinen asenne. Ja olen huomannut että monet suomenkieliset eivät voi sitä yksinkertaisesti ymmärtää tai kokea samalla tavalla."

Ruotsinkieliset jakavat usein kokemuksen, että heidän esivanhempansa olivat ruotsalaisia Ruotsin maakunnassa nimeltä Österland ja sitten tuli hirveä, kipeä ero 1809 kulttuurisista juurista ja etnisestä yhteydestä muihin skandinaaveihin. Arvid Järnefelt kirjoittaa kirjassaan ”Vanhempieni romaani” ruotsinkielisen sivistyneistön tunnoista näin:

"Syvälle oli vihollisen miekka tähän maahan uponnut. Maa oli kuin kahtia hajonnut. Ja milloin olikaan näin syvän haavan veri lakkaava tihkumasta! Haavan toinen puoli oli: - pakko tunnustaa valloitus, mukautua olevaan todellisuuteen, hakea valloittajan suosiota, mielistellä häntä. Mutta haavan toinen puoli oli entisen yhteyden elävä tunto, jota ei mikään asepakko voi miehen rinnasta repiä. Maa oli vapaasti ja täydellisesti ruotsalaistunut. Ruotsin kielen rakastaminen ja käyttäminen oli ainoa tie sivistykseen ja valoon. Sen säilyttämisestä tuntui kaikki riippuvan."

Suomenkielisillä ei ole vastaavia muistijälkiä perintönään. Sen sijaan suomenkieliset kantavat kipeitä jälkiä pitkästä alistettuna olosta, naapurien hävitysretkistä, vieraan kielen käytöstä hallinnossa ja sen aiheuttamista ongelmista, vääryyksistä. Suomenkielisillä useimmiten on säilynyt tunne siitä, että omat kielelliset esivanhemmat ovat ainakin parin tuhannen vuoden ajan raataneet ja rakastaneet tässä pohjoisessa maankolkassa eikä siinä yksi seitsemänsataa vuotta Ruotsin vallan aikaa ja vieraskielistä hallintoa muuta mitään. Kieli ja kansa saivat uusia vaikutteita joka suunnalta, selvisivät hengissä.

Tämä on jotenkin hyvin oleellinen ero suomalaisessa identiteetissä ruotsinkielisten ja suomenkielisten välillä ja selittää osin sen, miksi puhumme jatkuvasti toisemme ohitse.
Ja
Sees kirjoitti: 06.01.2012 10:25
dejavu kirjoitti:Ongelman ydin on se, että ruotsinkielisen eliitin itselleen kehittämä identiteetti on myyty sellaisenaan suomenkieliselle eliitille ---
Se, että ruotsinkielinen eliitti ei tajuaisi suomenkielisten tuntoja, on harhaa.
Olet kenties oikeassa.

Luen nyt Järnefeltin kirjaa fennomanian vuosista ja se sisältää mielenkiintoista taustaa nykytilanteelle. Silloin ruotsinkielisten rivit repesivät ja osa lähti "yksi kieli, yksi mieli" -taisteluun nostaakseen suomen kielen sille kuuluvaan asemaan maan pääkieleksi.

Elisabet Järnefelt yritti pitää salonkia suomenkielisille ylioppilaille, joista osa oli aika eksyneitä ja turvattomia ruotsinkielisessä pääkaupungissa. He tulivat usein maalta, heillä ei ollut kaupungissa verkostoja, heitä ei kutsuttu paikallisiin sivistyskoteihin opettelemaan ajanmukaisia seurustelutaitoja. Moni sortui juomaan tai muuten vain keskeytti opinnot. Elisabetin poika Arvid kuvaa kirjassaan, että Elisabetin suureksi suruksi yksinkertaisesti ujous karkoitti nuo maalaisylioppilaat myös Elisabetin salongista ja hänen työnsä jatkui sitten suomenkielistyneiden (tai suomen kieleen palaavien) säätyläisperheiden nuorten kanssa, joilla oli jo säätyläisen elämänpiiri ja uskallus. He lähtivät tietoisesti luomaan sekä kaunokirjallisia juuria suomalaisuudelle että suomenkielistä korkeakulttuuria.

Tuon ajan ruotsinmielisten taustalla oli monia etnisia identiteettejä, jotka ruotsinkielisyys sulki sisäänsä. Monen perheen juuret olivat varsin monihaaraiset ja veivät Suomen ja Skandinavian lisäksi Eurooppaan. Ruotsinmielisyys oli se vapaamielinen (tosin ei suomen kieltä kohtaan) ja kulttuuriystävällinen aate, joka yhdisti heitä. Suhtautuminen suomen kieleen jakoi tuolloin säätyläiset ja repi rikki perheitä. Niillä, jotka jäivät ruotsinmielisiksi ja -kielisiksi, oli vahva negatiivinen suhtautuminen sekä suomen kieleen että suomenmielisiin - ja päinvastoin. Tästä on vain runsas sata vuotta ja tilanne jatkui paljon pitempään, kaikuja kuuluu vieläkin.

Mielestäni suomenruotsalaisessa identiteetissä on kaksi eri osaa: osin vaiettu tunne yhteisestä viikinkitausta ja sitten avoimesti esitetty tunne omaksuttavasta suomenskandinaavisuudesta, joka samaistetaan yhteisen arvopohjamme kanssa (vapaus, tasa-arvo, hyvinvointiyhteiskunta jne.). Eliittiin pyritään seulomaan vain ne, jotka hyväksyvät pakollista ruotsia vaativan kansalliskielitulkinnan ja tulkinnan Nordenista nimenomaan skandinaaviskan kautta avautuvana kotikenttänä, vaikka ruotsintaito voisi vähän heikko ollakin.

Suomenkielisten tunnot varmaan tunnetaan, mutta ne selitetään kateudeksi, eristäytymiseksi, sivistymättömyydeksi (ilmeisesti lähes samoin kuin sata vuotta sitten). Oman alan eliittiin pääseminen vaatii monenlaisten virallisten käsitysten kritisoimatta jättämistä - akateemiset ovat tottuneita opportunisteja, huomaamattaan. Vasta eläköityneet poliitikot ja vaikuttajat uskaltavat kritisoida pakollista koulu- ja virkamiesruotsia. Tavallisetkin kansalaiset ovat hiljaa peläten omaa ja lastensa leimautumista - tai siksi, etteivät tiedä, miten käydä korkeatasoista keskustelua kielitilanteesta. Edes argumentit kielivapaudelle eivät ole koskaan nousseet suurten lehtiemme artikkeleihin (hiukan kirpaisee, kun nyt lukee, millä mielellä esimerkiksi hesaria aikanaan luotiin). Pakkoruotsi-ilta näytti tilanteen pelottavuuden.

Hämmästyttävintä minusta on se, että identiteettitutkijat ovat hiljaa.

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomenruotsalaisuus nivoutuu eliitin identiteettiin

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 23.07.2018 08:33

Huomaan, että oma talonpoikais/työläistaustani nostaa päätään nyt, kun ymmärrän, miten kolmen pakollisen vieraan kielen pakettia myydään osana ilmioikeistolaista koulutuspokitiikkaa ja miten se on myyty myös vasemmistopuolueille. Minun on pakko seuloa uudelleen nämä eliitin ja wannabe-eliitin maailmankuvien ja asenneongelmien juuret.
NRR kirjoitti: 07.09.2014 10:01 Hesarin lyhyessä artikkelissa 2014 kerrotaan ranskalaisesta sosiologian klassikosta, joka 60-luvulla "osoitti, miten eliitin hienostelu oli keino tehdä eroa tavalliseen kansaan. --- Statusta tuovat taloudellinen pääoma eli raha, sosiaalinen pääoma, kuten hyvä veli -verkostot, ja kolmantena kulttuurinen pääoma, jota tuovat koulutuksen lisäksi esimerkiksi taiteen tuntemus, kielellinen pätevyys ja oikea henkilökohtainen tyyli. --- Maku vastaa ihmisen yhteiskuntaluokkaa. Arvostetuin maku on niillä, joilla on paras koulutus, asema ja tulotaso. Keskiluokka matkii eliitin makua, sillä on hyvää kulttuuritahtoa. --- rahvaan maku määräytyy välttämättömyyksien rajoissa."

Tämä "hyvän kulttuuritahdon" esittely kielitaidon, "kielimyönteisyyden" ja erityisesti "ruotsimyönteisyyden" avulla rulaa meidänkin yhteiskunnassamme. Se rulaa myös rahvaan poliittisten edustajien joukossa. Ilmeisesti näennäinen luotettavuus syntyy eliitin maun matkimisesta, avoin kriittisyys on "yleissivistymättömyyttä".

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomenruotsalaisuus nivoutuu eliitin identiteettiin

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 23.07.2018 09:27

Suomenruotsalaisesta säätiörahasta kirjoitetaan hesarissa 2018 kauniisti, sillä kuulemma taataan maan hyvä pohjoismaisuus:

https://www.hs.fi/talous/art-2000005696946.html

Olipa kerran
OSA Suomen ruotsinkielisestä sivistyneistöstä sai 1800-luvun alkupuolella päähänsä, että talonpoika- ja työväestön puhumasta suomen kielestä pitäisi tehdä maan valtakieli. Suomen asukkaista nelisentoista prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia, ja valtaa pitävä eliitti oli käytännössä kokonaan ruotsinkielinen.

Suomen kielen aseman edistäminen, fennomania, otti nopeasti tulta Eurooppaa pyyhkineen romanttisen nationalismin aallossa. Maahan perustettiin suomenkielisiä oppikouluja ja sanomalehtiä ja tuotettiin suomenkielistä kirjallisuutta.

Muutos oli niin nopea, että ruotsinkielinen yläluokka alkoi tuntea kielensä ja asemansa uhatuksi. Alkoi puolustustaistelu, jossa aseena oli raha.
Toisin sanoen Suomen kulkiessa ajan hengen mukaan kohti rahvaan ihmisarvon ja maan ikiaikaisen pääkielen tunnustamista, maan ruotsinkielinen eliitti keräsi sen käsiin päätynyttä kansallisomaisuutta säätiöihin puolustamaan jälkeläistensä rahvaasta irrallista elämäntapaa.

Moni kysynyt, kuinka on nyt, ja hesari vastaa
syntyi vähitellen suomenruotsalainen säätiövarallisuus. Tuohon nyt noin 4,5 miljardin euron suuruiseen omaisuusmassaan liittyy paljon arvolatauksia, jonkin verran mystiikkaakin.

Kuka miljardeista hyötyy, kuka niillä käyttää valtaa ja kuka tuohon ankkalammen rahakkaaseen sisäpiiriin pääsee?

Kun säätiöitä tutkii lähemmin, huomaa, että suljetusta valtapiiristä, jos sellainen joskus oli, on varsin vähän jäljellä. Toiminta, päämäärät ja palkitseminenkin raportoidaan avoimesti.
Paljon vähäisemmät neuvostomiljoonat saivat aikanaan Suomen poliittisen kentän sekaisin, mutta kuulemma ei tämä ruotsinkielinen raha, niin vastuullista vallankäyttöä sen kautta.

Jotain pientä...
Svenskfinlandin osana voi siis saada pikkuisen ylimääräistä nostetta kaikissa elämänvaiheissa. Opiskelijoillekin on oma tukirahasto, josta myönnetään stipendejä opiskelun aikaisiin elinkustannuksiin.

Svenska kulturfondenin puheenjohtajan, Rkp:n kansanedustajan Stefan Wallinin mukaan säätiöt voivat luoda julkisen vallan muuten kustantamiin ruotsinkielisten palveluihin pienen ”kultareunuksen”.

Tukisummien suuruus riippuu katsantokannasta. Suhteessa vaikkapa julkisiin koulutusmenoihin, 150 miljoonaa ei ole kovin paljon.
Ja pakkoruotsi nyt on suomenkielisen etu:
Säätiöistä rahoitetaan myös Ruotsalaista kansanpuoluetta ja erikseen poliitikkojen kampanjoita. Se sopii hyvin yhteen niiden tarkoituksen kanssa, koska Rkp on nimenomaan kielipuolue.

Suurin osa tuesta tulee puolueen lähiyhteisöksi rekisteröidystä Intressebevakningsfondista , joka jakaa tuottonsa suoraan Rkp:lle. Rahaston 30 miljoonan euron varat on erotettu Svenska kulturfondenista.

WALLININ mukaan säätiövarallisuudella on ollut huomattava merkitys ruotsinkielisen koulutuksen ja kulttuurin elinvoimaisuudelle. Varallisuuden kasvu on myös tuonut paljon lisää jaettavaa.

”Kulturfondenin jaettavissa oleva rahamäärä on moninkertaistunut 2000-luvun aikana. Myöntämiskriteerit on silti pidetty tiukkoina, mutta voimme niin sanotusti lannoittaa vähän laajemmin.”

Svenska kulturfondenissa puhetta johtaa kansanedustaja Stefan Wallin.

Se tarkoittaa kokonaan uudenlaisia projekteja. Rahasto jakaa kolmen vuoden aikana kuusi miljoonaa euroa ”positiivista ilmapiiriä kieliryhmien välillä edistäviin hankkeisiin”. Kolmasosa tämän kevään hakemuksista oli suomenkielisiä.

NYT Suomen asukkaista noin viisi prosenttia on ruotsinkielisiä ja ensimmäistä kertaa lähes 40 vuoteen Rkp ei ole maan hallituksessa, vaan siellä istuu pakollista ruotsinopetusta vastustava siniset. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Gunvor Kronmanin mielestä ruotsin kielen edistämisessä ei ole niinkään kyse vähemmistön asemasta tai oikeuksista, vaan siitä, minkälainen maa Suomi haluaa olla.

”On ihan selvä, että kielivähemmistön pitää opetella valtakieli. Eikä tässä ole kyse ruotsinkielisten pärjäämisestäkään. Meillähän on itse asiassa laajemmat työmarkkinat ja hyvin monet lähtevätkin töihin Ruotsiin tai muualle ulkomaille”, Kronman sanoo.

Enemmän hän huolehtii Suomen asemasta muiden Pohjoismaiden silmissä. Maantieteellisesti Suomi on kovin idässä ja meren takana Skandinaviasta katsottuna. Muihin Pohjoismaihin Suomen yhdistää vahvimmin juuri ruotsin kieli.

”Ei ole itsestään selvää, että meidät nähdään osana pohjoismaista perhettä. Pitää miettiä, mitä se voi muuten merkitä Suomen asemalle. Tosiasia on, että ruotsin opetusta on vähennetty koulussa jo niin paljon, ettei se tarjoa sellaista kielitaitoa, jolla enää tulisi toimeen.”
Viimeksi muokannut NRR, 23.07.2018 11:17. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomenruotsalaisuus nivoutuu eliitin identiteettiin

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 23.07.2018 09:41

Kovaa tekstiä blogissa yliopistomaailmassa 2017:
NRR kirjoitti: 06.11.2017 23:48
Tänään ruotsalaisuuden päivänä on jälleen hyvä nostaa esiin muutamia kaksikielisyyteen liittyviä omintakeisuuksia. Kulttuurisesti melko pitkälle Suomea vastaavissa maissa, kuten Sveitsissä ja Kanadassa, ei ole moninkertaista yliopistojärjestelmää, jossa kielierot määräisivät tekemään saman työn useaan kertaan. --- Suomalaisen yliopistopolitiikan kaksikielisyys on eräänlaista apartheidia, joka juontaa juurensa yliopistojen valtiollisuuden aikakaudelta. --- Perustuslaki – vaikkakaan ei kielilaki – velvoittaa edelleen julkisoikeudellisia yliopistoja.

Kaksikielisyyden taustalla oli estää maatamme suomenkielistymästä ja taata oma koulutie ruotsinkielisille hinnasta välittämättä. Tiede pyrkii kuitenkin olemaan universaalia. Tutkimusta ei edistä se, että työ tehdään kahteen kertaan: suomeksi ja ruotsiksi.

Kun valtion rahoittamissa yliopistoissa on jouduttu etsimään säästöjä, tässä olisi hyvät mahdollisuudet säästää, mutta aihe koetaan pyhäksi, eikä siitä edes puhuta.
---
Ruotsinkielisyys ei ole yliopistoissa vain symboli vaan vallan merkki

Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston kaksikielisyys sekä ruotsinkieliset yksiköt, kuten Åbo Akademi ja Svenska handelshögskolan, vääristävät myös yliopistojen nimityskäytäntöjä.

Ruotsinkielisistä tehtävistä ja toimista on tullut bunkkereita, joilla taataan ruotsia ensimmäisenä kotikielenään käyttäville paremmat mahdollisuudet päätyä oppituoleille, kuin suomenkielisille. Tämä johtuu siitä, että sujuvaa ruotsia puhuvia hakijoita on tarjolla yleensä suhteellisesti vähemmän kuin suomenkielisiin tehtäviin, joita suomea hyvin osaavat ruotsinkieliset myös hakevat ahkerasti.

Ruotsinkielisten yksiköiden tehtävä on ollut varmistaa ruotsia äidinkielenään puhuville suomenkielisiä parempi kohtelu ja edustus tieteessä. Esimerkiksi omissa oppiaineissani filosofiassa ja sosiaalipsykologiassa on ruotsinkielisillä professorin vakansseilla ja muilla tehtävillä yliedustus ruotsinkielisten väestölliseen edustukseen verrattuna.

Joillakin tietyillä tieteenaloilla, kuten kasvatustieteissä, on kenties perusteltua, että järjestetään myös ruotsinkielistä opettajankoulutusta. Mutta minkä vuoksi ruotsinkielisille on pyhitetty kokonainen oma kauppakorkeakoulu, kun taloustieteiden kieli on muutenkin valtaosin englanti? – Ei ilmeisesti minkään muun kuin sen, että omaa koulutusreittiä pitkin ruotsinkielisen porvariston halutaan uusintavan itsensä talouselämän ja rahavallan asemissa.

Myös uudessa yliopistolaissa (2009) turvattiin ruotsinkielisten etuoikeutettu asema. Lähes kaikilla yliopistoilla on lain sekä suomen- että ruotsinkielisessä versiossa luonteva suomen- ja ruotsinkielinen nimi. Poikkeuksen tekevät kuitenkin Åbo Akademi ja Svenska handelshögskolan, joille ei ole laissa määritelty suomenkielistä nimeä.

On mahdotonta kuvitella, ettei suomenkielisiä käännösvastineita olisi voitu löytää, kun molemmat ovat suostuneet kääntämään nimensä englannin kielelle internetsivuillaan. (Åbo Akademi on ”Åbo Akademi University” ja Svenska handelshögskolan on ”Hanken School of Economics”.)

Kiintoisaa suomenkielisten nimien puuttuminen on, sillä yliopistolain 76 pykälässä vaaditaan, että ”Åbo Akademin, jäljempänä akatemia, tulee erityisesti [...] ottaa huomioon maan kaksikielisyys”.

Ensin lainsäätäjä on jättänyt ilmeisen tahallisesti pois ruotsinkielisten yliopistojen suomenkieliset nimet 1 pykälästä, mutta lain loppupuolella vaaditaan kaksikielisyyden huomioon ottamista. Miten tämä voidaan ymmärtää?

Asiaa on tarpeetonta pohtia järkiperäisesti, sillä Suomen ruotsinkielisten kielipolitiikassa ei yleensäkään ole järkeä. Sitä ei voida ymmärtää minkään logiikan vaan historian pohjalta. Kyseessä on eliitiksi itsensä mieltävän suomenruotsalaisen vähemmistön ylenkatseellisuus ja mielenosoitus suomenkieliselle rahvaalle.

Sen tarkoituksena puolestaan on ylläpitää kahdensadan vuoden takaista muistikuvaa ajasta, jolloin suomenkielisten tie yliopistoihin ja muihin kulttuuri-instituutioihin tukittiin sillä, etteivät he osanneet ruotsia, maan ainoaa virallista kieltä. Voimassa oleva uusi yliopistolaki puolestaan meni valiokuntien, lautakuntien ja komiteoiden läpi poliittisen korrektiuden vuoksi ilman, että kukaan uskalsi siihen puuttua – aivan niin kuin läpi menevät ”kaksikielistä Suomea” tukemaan tarkoitetun säätiön rahamassat Suomen ainoalle yksikieliselle puolueelle, Svenska Folkpartietille.

Suomenkielisten nimien puuttuminen on kuitenkin pelkkä symbolinen kuriositeetti. Omat instituutionsa Suomen ruotsinkielisillä ovat edelleenkin. Koska ruotsinkielisille nuorille riittää suhteellisesti enemmän yliopistopaikkoja kuin suomenkielisille, on ruotsia puhuvien matka maisteriksi edelleenkin helpompi ja lyhyempi kuin suomenkielisten. Ja Helsingin yliopiston kolmesta rehtoraatin jäsenestä yhden pitää jatkuvasti tulla ruotsinkielisten professorien riveistä (74 §), vaikka ruotsinkielisiksi rekisteröityjen osuus kansasta sen enempää kuin opiskelijoistakaan ei ole kolmannes vaan 5,5 prosenttia.

Svenska kulturfunden pelaa tieteen raharuletin pelimerkit puolueellisesti

Myös tieteen tukeminen on kielipoliittisesti vääristynyttä. Svenska kulturfonden on Svenska litteratursällskapetin omistama ja hallinnoima säätiö, jonka tehtävänä on ”tukea ruotsinkielistä kulttuuria ja koulutusta, ruotsin kieltä ja suomenruotsalaista toimintaa Suomessa” (lainaus säätiön internetsivuilta). Rahaston tuoton jakavat kulturfondenin luottamuselimet, jotka nimeää Svenska Folkpartiet i Finland, siis poliittinen puolue.

Svenska kulturfonden eroaa Suomen Kulttuurirahastosta siinä, että Suomen Kulttuurirahasto jakaa anteliaasti ja ystävällisesti stipendejä sekä suomenkielisille että ruotsinkielisille tieteilijöille ja taiteilijoille – riippumatta millä kielellä työskentely tapahtuu. Sen sijaan Svenska kulturfonden ei myönnä avustuksia suomenkielisille vaan rajaa suomen kielen tylysti pois jo omissa säännöissään ja hakuehdoissaan. Siten se tukee ”kaksikielistä Suomea” aivan samalla tavoin kuin Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland, joka tukee vain Suomen ainoaa yksikielistä puoluetta, Svenska Folkpartietia.

Raharallin keskellä on syytä muistaa, että suomalainen Svenska kulturfonden on Nobel-säätiötäkin vauraampi rahasto, joten napeilla tätä kielipolitiikkaa ei pelata. Takanaan sillä on useiden ruotsinkielisten pörssiyhtiöiden tuotto.

Koska Svenska kulturfonden ei tue suomenkielistä kulttuuritoimintaa, kehotan Suomen Kulttuurirahastoa olemaan tukematta ruotsinkielistä kulttuuritoimintaa siihen asti, kunnes Svenska kulturfonden muuttaa sääntöjään ja käytäntöjään niin, että se myöntää avustuksia tasavertaisesti myös suomenkielisille ja suomen kielellä tapahtuvaan työskentelyyn.
---
http://jukkahankamaki.blogspot.fi/2017/ ... kkeet.html

En pysty tarkistamaan joittenkin väitteiden paikkansapitävyyttä, mutta jokainen päätelköön itse...

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomenruotsalaisuus nivoutuu eliitin identiteettiin

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 23.07.2018 09:43

Eliitti omistaa yhteiskunnan, 2017
NRR kirjoitti: 20.11.2017 06:13 Olemme täällä piirtäneet surullista kuvaa, missä pienen varakkaan eliitin pakkoruotsihehkutus hallitsee niin politiikkaa ja mediaa kuin kansalaisjärjestöjen politiikkaan kurottavia kellokkaita ja tutkimusrahoituksesta riippuvaista tutkimusta. Kyse on oikeastaan poliittisesta luonnonlaista, eliitti jyrää. Meillä vain on poikkeuksellinen tilanne, kun vanhan vähemmistökielisen eliitin vauraus jyrää edelleen. Vastaavaa ei ole muualla.

Hesarissa avoimesti:
Suomessa ei ole tutkittu, mitä yhteiskuntaluokkia poliittiset päätökset suosivat, mutta Yhdysvalloissa ja Ruotsissa asiaa on selvitetty.

Molemmissa maissa on käynyt selväksi, että varakkaiden kanta voittaa useammin kuin vähävaraisten.

MUUTAMA vuosi sitten Princetonin professori Martin Gilens arvioi Yhdysvaltain hallituksen päätöksiä. Aineistoa oli kolmenkymmenen vuoden ajalta liki 1 800 kysymyksessä.

Analyysi paljasti, että väestön rikkain kymmenesosa vaikutti eniten poliittisiin päätöksiin.


Tavalliset amerikkalaiset saivat tahtonsa läpi lähinnä silloin, kun he sattuivat tahtomaan samaa asiaa kuin varakkaat. Itsenäistä vaikutusta heidän mielipiteellään ei ollut sanottavasti edes silloin, kun valta oli demokraateilla.

Tutkimuksesta nousi kohu. Otsikot kysyivät, vallitsiko Yhdysvalloissa kansanvallan sijasta harvainvalta.

SAMANLAISEN tuloksen sai Ruotsissa --- Myös heidän tutkimuksensa osoitti, että rikkaiden ja köyhien kantojen ollessa vastakkain rikkaat voittavat.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005453768.html

Vauraat sanelevat myös sen, mikä muka on muille hyväksi.

Suomessa pakkoruotsi on jopa määritelty rahvaan eduksi, jota nämä eivät moukkatankeruudessaan tajua.

Nytkin jutussa syyllistettiin rahvasta kansalaisvelvollisuuden laiminlyönnistä.

Haastatteluissa arveltiin häveliäästi, että selityksenä varakkaiden vallalle on näiden äänestysaktiivisuus. Hm. Jos kymmenesosa vie, kyse ei voi olla äänestysaktiivisuudesta, sillä muita on niin paljon enemmän, että vähempikin aktiivisuus riittää enemmistöpäätöksiin. Jätettiin mainitsematta lobbaus, vaalirahoitus, hyvävelisisko-verkostot...

NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Suomenruotsalaisuus nivoutuu eliitin identiteettiin

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 23.07.2018 10:55

Ajasta, jolloin käytännössä tämän valtion eliitti oli täysin ruotsinkielistä on vain hiukan toistasataa vuotta. Tuolla eliitillä oli paitsi toinen kieli kuin rahvaalla, myös erilainen etnisyyden ja historian tulkinta.

Kaikkialla maailmassa vanha eliitti on yliedustettuna seuraavien sukupolvien valtarakenteissa. Omaisuuden ja oppiarvojen keskittyminen on totta. Meillä lisäksi kansallisomaisuutta on ohjattu ruotsinkielisiin rahastoihin, joilla vaikutetaan läpi puoluekentän.

Yhteiskunnallinen nousu vaatii eliitin näkemysten myötäilyä. Eliitti määrittelee sivistysihanteet ja tekee sen tavalla, johon taviksilla on vähiten käytännön mahdollisuuksia ja todellista tarvetta. Tekniikan sijaan kannattaa yliarvottaa kieliä.

60-luvun tavisylioppilaiden tulva ei muuttanut tilannetta, sillä hallinnon eliittimyönteisyys taattiin poliittisella ohjauksella. Kohtalon ivaa: DDR pakkovenäjineen sopi malliksi.

Tänä vuonna taas perussuomalaisten Purra osoitti, että eliitin liturgia syleilee pian myös populisteiksi leimatut venkoilijat.

Myös kielten ja kansainvälisyyskasvatuksen opetusneuvokset joutuivat toteamaan, ettei mikään media ole kiinnostunut tuomaan julki heidän kokemustaan vaikenemaan pakotetuista virkamiehistä, jotka vasta eläkkeelle jäädessään voivat avata suunsa pakkoruotsin mielettömyydestä ja kolmen pakollisen vieraan kielen epärealistisuudesta.

Etsiikö kukaan enää vaihtoehtoja?

Vastaa Viestiin