Aivan huikean hurja saamelaiskommentti eräässä blogissa kolme vuotta sitten:
http://www.lily.fi/blogit/saattaen-vaih ... udenkuopat
Itse inarinsaamelaisena, Inarin kunnassa asuvana, en puhu inarinsaamea äidinkielenäni koska pappani on pakotettu lähtemään kotoaan suomenkieliseen kouluun ja asuntolaan. Kotiin pääsi jouluksi. Saamea ei saanut puhua vaan siitä rankaistiin, lapsille opetettiin että rauhassa, syrjässä asuneet saamelaiset ovat likaisia metsäläisiä ja vähempiarvoisia kuin suomalaiset. Vaatteita pilkattiin, kieltä pilkattiin, perheitä pilkattiin - niin muiden lasten kuin opettajien ja muun henkilökunnan puolesta. Mitäs luulet että tämä aiheutti? Pappa vannoi, niin monen, monen muunkin tavoin, että mikäli hän ikinä lapsia saisi, niin heille hän ei siirtäisi saamelaisuuden tuomaa taakkaa ja niinhän siinä sitten kävi, että hurjan moni inarinsaamelaisperhe ja kokonaiset suvut menettivät kielensä.
Tämän kaiken jälkeen, 1997 tarkalleen ottaen, perustettiin ensimmäiset kielipesät eli pitkästi kerrottuna kielikylpyryhmäperhepäiväkodit, joissa lapsille puhuttiin vain ja ainoastaan inarinsaamea. Kieli alkoi pikkuhiljaa elpyä ja minä mukaan lukien lapset pääsivät hiljalleen inarinsaamenkielen opetukseen. Kieltä oli toki opetettu jo aiemmin kouluissa vieraana kielenä, mutta nyt oppilaita tuli monta aina yhdelle luokka-asteelle aiempien 1-3 oppilasryhmien sijaan. Tästä huolimatta esim. Ivalossa, jossa itse kävin ala-asteeni, saamelaisia pilkattiin edelleen eikä loppujenlopuksi kieltä ollut mahdollista lukea yläasteella, jolloin alkoi pakkoruotsi.
Miten inarinsaamen (ja muidenkin saamenkielten) opiskelu liittyy pakkoruotsiin? Siten, että kun väitetään ettei ruotsin opiskelu ole pois muilta kieliltä niin kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä, se nimenomaan on pois muilta kieliltä. Miltä kuulostaa esim. tämä: yläasteella luin inarinsaamea, sukuni kieltä, kieltä jonka olisi pitänyt olla minun äidinkieleni, 0 tuntia viikossa. Ruotsia luin 5 tuntia viikossa. Lukiossa parhaimmillaan kävin kahta ruotsinkurssia päällekäin (10 tuntia viikossa) ja samalla inarinsaamea opiskelin hatarien nettiyhteyksien avulla 2 tuntia viikossa (jos yhteys ei pätkinyt tai opettaja ei ollut sairas). Suoritin lukion aikana muistaakseni 8 vai 9 ruotsin kurssia (voin olla väärässä, en muista tarkkaan, voi olla mitä vain 7-10 väliltä) ja inarinsaamea nippanappa sen verran että pääsin kirjoituksiin eli 3 kurssia. Lukion jälkeen menin ammattikorkeakouluun, jossa opiskelin kaksi kurssia ruotsia enkä tietenkään ainuttakaan kurssia saamea, sitä ei olisi voinut hyväksilukea opintoihin vaikka olisi kursseja suorittanut toisessa oppilaitoksessa, vaan toinen kieli englannin lisäksi oli automaattisesti ruotsi.
Nyt aikuisena työskentelen kielipesässä, kasvatan saamenkielistä tytärtäni ja opiskelen yliopistossa saamea. En ole puhunut sanaakaan ruotsia koulun seinien ulkopuolella. Käydessäni Norjassa ja Ruotsissa puhun saamea ja selviän sillä huomattavasti näppärämmin kuin kankealla kouluruotsillani.
Mietinpähän tässä vaan, että jos olisin kaiken sen ruotsiin käytettävän ajan voinut lukea saamea - tai edes norjaa, jonka olisin myös voinut hyvinkin valita - niin olispa kivaa. Koska nyt olen käyttänyt huomattavan määrän tunteja opiskellen kieltä, jolle minulla ei kertakaikkiaan ole mitään käyttöä. En sano, että se oli täysin turhaa, koska tuskin opiskelu on koskaan täysin turhaa, mutta en nyt tiedä mikä on "turhasta" seuraava. Ehkä se käyttökelvoton? Ja paskapuhetta, sori vaan, ettei se muka vie aikaa muilta. Tottakai se vie! Ei siihen koululaisen lukujärjestykseen ihan ihmeitä mahdu. Sen vuoksi olisi äärimmäisen tärkeää, että sen toisen pitkän kielen saisi valita itse. Saattaisi yläasteen ruotsintunnitkin vähän rauhoittua, kun porukka olisi saanut tulla sinne vapaaehtoisesti.
Tämä ei ole vain minun tarinani, tämä on valitettavan monen inarin-, pohjois- ja koltansaamenkielisen tarina. Siinä systeemissä, joka pakottaa meidät opiskelemaan oman kielemme sijaan toista, tärkeämpää vähemmistökieltä, on jotain äärimmäisen mätää.
---
Itse bloggaajalle väitän kyllä vastaan tuossa, etteikö muka aivoista lopu tila parin kielen jälkeen. Ei mulla, mutta mä oon myös se tyyppi joka kirjoitti lähes lukematta ruotsista M:n eli mulle kielten omaksuminen on verrattain helppoa. Vrt. mieheni, joka armottomalla pänttäyksellä sai rutistettua B:n. Yksikin kieli lisää olis ollut liikaa.
---
Ruotsiksi on lukemattomat määrät oppikirjoja, ruotsinkielisiä lasten- ja nuortenkirjoja samoin, ruotsiksi lauletaan, ruotsiksi voidaan palvella kaupan kassalla, ruotsiksi on kaikki mahdolliset lomakkeet ja paperit alkaen Kelasta päättyen Verovirastoon, ruotsinkielisiä päiväkoteja on runsaasti, ruotsiksi voi käydä koulua...
Inarinsaameksi voin tällä hetkellä opiskella peruskoulussa, lukiossa en. Yo-kirjoitukset on suomeksi. Oppimateriaalin puute on aivan järkyttävä - joskin valovuosien päässä siitä, mitä se oli kun itse kävin koulua. Vielä viisi vuotta sitten jokaikinen maailman inarinsaamenkielinen oppikirja mahtui yhteen tavalliseen koululaukkuun. Päivähoidon rahoituksesta tapellaan joka vuosi. Äidinkielisille ei ole erillistä hoitopaikkaa vaan kaikki ovat kielikylpypäiväkodeissa.
Mikä ruotsinkielisten perusoikeuksista tarkalleen ottaen lakkaisi olemasta ilman pakkoruotsia? Ruotsin opiskelu tuskin päättyisi ja virkamiehet tuskin katoaisivat savuna ilmaan.
Mutta median vaikeneminen takaa sen, että nämä avaukset eivät koskaan pääse esiin yhtä blogia pidemmälle.