Niin, meitä aktiiveja yhdistänee tavaton sitkeys.Ajatuspaja kirjoitti:--sitkeys on ihailtavaa. Jos meillä olisi vaikkapa tuhat tällaista tulisieluista vääntäjää verkostoituneena, meillä olisi nettikeskustelun täydellinen ilmaherruus.
Ja nettikeskustelu näyttää tulevan eduskuntaan asti, tosin muutaman vuoden viiveellä.
--- tämä proffan tapaus on siitä malliesimerkki. Pakottajalta meni hermot, kun argumentit olivat tyhjää täynnä.
Jäljelle jäi vain tunneperusteet ja uskonto!
Toki sallimme hänelle uskonnonharjoittamisen, mutta ei meidän kielitaitomme eikä ajankäyttömme kustannuksella.
Toissapäivänä hyvä ystäväni kysyi minulta, miten jaksan edelleen olla innostunut kielivapaudesta, seurata keskustelua, päättäjiä, jatkaa vaikuttamista. "Eikö sinulle riitä, että tiedät, miten asiat ovat ja mikä niitä estää muuttumasta. Minä lopetan silloin, kun ymmärrän, mistä on kysymys ja näen tilanteen toivottomuuden."
Meillä on useita miljoonia pakon kriitikkoja, mutta he joutuvat miettimään tarkoin, mihin voimavaransa sijoittavat. Pakon pitkittäjien vauraus ja vaikutusvalta lamaannuttavat. Siksi heidän annetaan viedä, vaikka aina tilanteen tullen nauretaan heidän järjettömyyttään ja snobbailuaan.
Nämä, jotka hyötyvät pakosta, toimivat samalla johdonmukaisuudella ja tekevät pakkoruotsista uskonnon kaltaisen alueen maailmankuvassaan: Kriitikot ovat syntisiä, hyvien sydän muka kertoo totuuden ja totuus on se, että he tietävät parhaiten, mikä muille on hyväksi - mot. Ei mitään logiikkaa mutta vahva usko, silmät ja korvat suljettuja.
Luojalle kiitos sitkeydestä, avoimista aisteista ja ajattelun taidoista! Jatketaan...