kielivapaus - mahdoton utopia vai realistinen malli

[NRR]

Palaan vielä tähän kielivapauden määrittelyyn: Kielivapaus on vapautta tehdä omia valintoja opiskeltavien kielten suhteen realismin rajoissa - sen kriteereinä voi kysyä, onko helppoa toteuttaa niitä toivotuimpia kielivalintoja, ovatko poikkeukset mahdollisia ja kuunnellaanko vanhempien ja nuorten palautetta.

On järjetöntä pitää maailman tämän hetken ykköskieltä eli englantia samanarvoisena muitten kielten kanssa ja puhua "pakkoenglannista" kielivapauden esteenä. Englantia halutaan nyt lukea, kaikkialla. Sitten kun näin ei enää ole, kielivapauteen kuuuva palaute muuttaa tarjontaa.

Ne, jotka eivät nyt englantia halua (puhuvat sitä esim. kotikielenään), voidaan siitä vapauttaa. He voivat lukea toista A-kieltä ilman englantia. Ainakin meillä A-kielten tavoitteet on asetettu siten, että molemmissa päästään samalle tasolle alakoulun loppuun mennessä riippumatta siitä kummalla aloitetaan, joten tämä ei estä kielivapautta.

Englannin pakollisuus A-kielenä helpottaa oleellisesti pienten koulujen kielitarjonnan järjestelyä ja estää tuntikehyksen valumisen liian pieniin ryhmiin. Tämä on kaikkien etu, koska silloin enemmistön on mahdollista toteuttaa enemmän muita valintoja.

Jos englanti olisi pakollinen,
- onko helppoa toteuttaa niitä toivotuimpia kielivalintoja - no kyllä
- ovatko poikkeukset mahdollisia - no kyllä, vapautuksia voidaan antaa
- kuunnellaanko vanhempien ja nuorten palautetta - mahdollsita, ellei jokin vanhempien ja lapsien vähemmän toivoma kieli ole muodostunut poliittiseksi oppiaineeksi...

Ja ei, en ehdota pakkoenglantia, mutta maailman tämän hetken lingua francan pakollisuus ei estä kielivapautta vaan jopa vahvistaa erilaisia kielivalintoja, kun kaikkien toivoma englanti on samalla paikalla A1-kielenä, jolloin on helpompi tarjota muita kieliä esim. A2-, B1- ja B2-tasoilla.

Isossa kunnassa ja isossa koulussa voidaan tarjota useita A1-kieliä - mutta miten mahdollisuudet valintaan tarjotaan myös pieniin kuntiin ja pienille kouluille. A1- ja A2-kielten tavoitetasot ovat samat, joten mitään kohtuutonta ei tapahdu, lukee oppilas A1-englannin ja A2-saksan tai toisinpäin. Niillä, joilla on vain yksi A-kieli, englanti on tietysti luontevin. Jos englannin asema joskus muuttuu, tämän tulee tietysti vaikuttaa tarjontaan.

Paitsi ryhmäkokoihin ja tarjontaan, täytyy kiinnittää huomio myös lukujärjestyksiin.

Harva lienee laatinut lukujärjestyksiä, mutta koulun kannalta lukujärjestykset ovat oleellisia. Alakoulu on yleensä se helpompi osa lukujärjestystä ja ainoastaan A2-kielet on sijoitettava reunaan (uskontojen ja valinnaikurssien rinnalle), koska ne ovat vain osalla oppilaita. Jos nyt avataan A1-, A2- ja B1-kielet siten, että kussakin voi olla useita vaihtoehtoisia kieliä, täytyy sitoa yhteen useita luokkia ja useita opettajia - ja kenties osa tunneista pitää vielä sitoa reunaa (päivän alkuun tai loppuun). Tämä tekee nopeasti lukujärjestysten laatimisesta mahdottoman. Silloin luokat täytyy jakaa uudelleen kielten perusteella. Tämä taas tarkoittaa, että kielistä tulee se keskeisin osa peruskoulua - ja vanhemmat ryhtyvät valitsemaan lapsilleen valikoitunutta kaveripiiriä kielten avulla. Sitten täytyy unohtaa musiikkiluokat, luonnontiedeluokat jne. Mielestäni kieliä voidaan painottaa isossa kunnassa joissain kouluissa, muttei kaikissa. Pieniin kuntiin ja pieniin kouluihin pitäisi jättää muutakin valittavaa.

Kun kielivalintoja vapautetaan, täytyy koko ajan optimoida lasten kokonaisvalintojen mahdollisuuksia - ja niihin liittyvät sekä kielet että muut valinnat. Kielten kohdalla oleellista on se, että itselle tärkeitä kieliä voi valita joko lähikoulun tarjottimelta jossain vaiheessa (alakoulu, yläkoulu, lukio) tai että poikkeuksellinen mutta itselle tärkeä valinta onnistuu esim. muuttamalla lähemmäs sopivan tarjonnan omaavaa koulua.

Mutta oleellisin este kielivapaudelle on meidän alakoulusta yliopistoon pakollinen ruotsimme. Pakkoenglannista puhuminen on surkuhupaisa yritys leikkiä sanoilla sen sijaan, että kuunneltaisiin perheitä ja oppilaita/opiskelijoita.

[Ajatuspaja]

On erikoista, että Suomessa joudutaan ylipäätään järjestäytymään yhdistykseksi,
jotta pohjoismainen ja eurooppalainen käytäntö saataisiin voimaan kieliopinnoissa.

Mutta koska kysymys on poliittinen, antaa nyt poliittisen koneiston jauhaa sitä.

Kysymys on ruotsin kielen privilegiosta, ei suinkaan kielellisistä oikeuksista.

Kielellisten oikeuksien toteuttamiseen löytyy kyllä käyttökelpoisia malleja
Euroopasta ja maailmalta. Mutta Suomi on demokratiavajeen takia joutunut
outoon poliittiseen tilanteeseen, jota nyt yritetään ratkoa..
(taustalla RKP:n 50-vuotinen hallituskausi)

Meillä on edessämme mielenkiintoinen syksy, kun perustuslakivaliokunta
saa eteensä kaksi kielikysymystä:

1)onko ruotsinkielisten oikeus jokaisen suomalaisen absoluuttinen velvollisuus
(Opetusministerin ja RKP:n mukaan kyllä)

2)toteutuuko ruotsinkielisen kielellinen oikeus pakkoruotsia lukeneen henkilöstön
pakko-opetetulla ruotsilla eli kielitaitolain vaatimuksilla (RKP:n mukaan ei)

Eli RKP ajaa tässä perinteisesti kaksilla rattailla:
Pakkoruotsi pitää olla, vaikka se ei turvaa ruotsinkielisten kielellisiä oikeuksia!

Odotamme mielenkiinnolla perustuslakivaliokunnan linjauksia!

TK:n kysymykseen vastaus: Kielivapaus (vapaus ruotsista) on siis jo kokeiluponnen
kautta kirjattu hallitusohjelmaan, mutta perustuslakivaliokunta ottaa kantaa,
vaatiiko ruotsinkielisen kielellisen oikeuden toteutuminen jokaisen suomenkielisen
ruotsivelvollisuuden. Tuo kanta tulee olemaan ratkaiseva koko pakkoruotsin kannalta!

[Ajatuspaja]

Mitä sitten voisi olla vapaus?

Vapaus voidaan ensinnäkin ymmärtää eksistentiaalisesti, mahdollisuuksien kautta. Aiempi historia ja nykyiset rakenteet mahdollistavat erilaisia valintoja siitä, mitä ja keitä olemme. Vapaus koostuu näistä mahdollisuuksista – jotka ovat myös kunkin meistä historiallisesti muodostuneita kykyjä, tietoja ja taitoja – ja niiden oikeasta, yleistettävissä olevasta käytöstä. Poissaolot ja rajoitteet voidaan poistaa, uusia mahdollisuuksia avata. Jokaisen mahdollisuus kehittyä on kunkin vapauden ehto.

Vapauden kannalta olennaista yhtä olennaista ovat ne aina jo käynnissä olevat määräytymisen prosessit, joiden tuloksena meistä syntyy tietynlaisia subjekteja ennen kuin edes kykenemme kriittisesti arvioimaan sitä, keitä ja mitä me olemme, ja mitä muuta voisimme olla. Voimme kuitenkin yhdessä arvioida sitä, mitkä rajoitteet ja poissaolot ovat tarpeettomia ja ei-toivottuja. Ne voidaan korvata paremmilla ja toivottavimmilla määräytymisen prosesseilla.

Kaikki tämä voi kuulostaa abstraktilta, mutta jokaisella teesillä on hyvin konkreettisia seurauksia käytännön politiikan kannalta. Kuluttajan vapauteen voi kuulua mahdollisuus ostaa monia asioita, joita aiemmin ei ollut, ja jotka luovat uusia toiminnan ja olemisen mahdollisuuksia, internetiin kytketyistä tietokoneista mannertenvälisiin lentoihin. Samalla tiedostamme, että konsumerismi olemisen muotona on tulosta markkinoinnista ja yhtiöiden välisestä kilpailusta. Se on subjektiuden määräytymisen prosessi, joka voisi olla myös toisin. Meillä voi olla yleistettävissä olevia, eettis-poliittisia perusteita yrittää vapautua monista näistä määräytymisen muodoista ja lisätä vapauttamme valita, keitä olemme.

Sama voidaan ylettää koululaisten (tai vanhempien) vapauteen valita aineet koulussa, vapauteen yrittää tehdä voittoja ilman liiallisia veroja tai sääntelyä, sijoittajien vapauteen laittaa rahansa minne haluavat, tai yhtiöiden vapauteen toimia missä haluavat. Jokaisella on välittömiä seurauksia subjektien ja valtasuhteiden muotoutumisen ja resurssien jaon kannalta. Jos jokaisen mahdollisuus kehittyä on kunkin vapauden ehto, on lyhytnäköistä erikoistua liian aikaisin, olla osallistumatta täysimittaisesti kunkin mahdollisuuksien tai yritystoiminnan ehtojen kehittymiseen, tai edistää tapoja luoda harvoille etuoikeuksia, jotka helposti kasautuvat.

http://patomaki.fi/2015/03/vapaudesta/
----------------

Jokaisella (vapaudella) on välittömiä seurauksia subjektien ja valtasuhteiden muotoutumisen ja resurssien jaon kannalta.


Suomenkielisen vapaus vähentää ruotsinkielisen valtaa.
Siinä selitys ruotsinkielisten raivokkaalle vastarinnalle.
Jos poliittinen eliitti on valmis vähentämään ruotsinkielisten valtaa, kielivapaus toteutuu.
RKP:n jättäminen hallituksen ulkopuolelle ja Stubbin syrjäyttäminen kokoomuksen johdosta ovat
siis "hiljaisia signaaleja" valmiudesta vähentää ruotsinkielisten valtaa.
Emme ole tietoisia kaikesta kulissientakaisesta vallankäytöstä, esim. opetusministerin
ja jopa pääministerin suuntaan, mutta ruotsinkielisten vallan vähentäminen ei enää ole tabu,
joten kielivapaus ei ole mahdoton utopia.

[pentti]

Eikö kuitenkin kannattaisi potkia kansalaisaloite maaliin? Tiedämme, että vastapuoli ei toimi reilusti ja on osoittautunut hämmästyttävää luovuutta juridiikan soveltamisessa. Ettei vaan taas tulisi pettymyksiä.

[NRR]

Eikö kuitenkin kannattaisi potkia kansalaisaloite maaliin? Tiedämme, että vastapuoli ei toimi reilusti ja on osoittautunut hämmästyttävää luovuutta juridiikan soveltamisessa. Ettei vaan taas tulisi pettymyksiä.

Maaliin mennään mutta pettymyksiä ei voine välttää: Äänestettiin 2011 pakkoruotsikriittinen enemmistö eduskuntaan ja saatiin varhaistettu ja monin paikoin runsaasti lisäresurssoitu pakkoruotsi. Kerättiin muhkea kansalaisaloite ja saatiin eduskuntaan naurettava keskustelu, jossa ministerin ruotsinkielinen poikaystävä oli raskauttava todiste pakkoruotsin hyödyllisyydestä. Saatiin hallitusohjelmaan lupaus pakkoruotsittomista kokeiluista, joista ei sen koommin ole kuultu mitään. Jos jokin liikahdus kielivapauden suuntaan tapahtuu, olen vilpittömän hämmästynyt.

Niin kuin joku on viisaasti todennut "Merkittävä osa johtavista poliitikoistamme ei läpäise pakkoruotsikysymyksen yksinkertaista tolkkutestiä (sanity check): jos ihminen ei tajua näin helppoa yhteiskunnallisia kustannus-hyötykuvioita, niin miten voimme antaa hänelle mitään yhtään vaikeampia tehtäviä? TÄMÄ on vakava ongelma - ovatko esim. pakkoruotsia kannattavien valtioneuvoston jäsenten muutkin mielipiteet yhtä heppoisia, huonosti perusteltuja ja ylimielisen ymmärtämättömiä? Talouspolitiikkaa, Suomen tulevaisuus....? Voiko henkilö esim. toimia ulkomaankauppaministerinä ja ignoorata Elinkeinoelämän selkeän kannan ja yritysten kansainvälistymistarpeet?"

Suomenkielisen vapaus vähentää ruotsinkielisen valtaa.
Siinä selitys ruotsinkielisten raivokkaalle vastarinnalle.
Jos poliittinen eliitti on valmis vähentämään ruotsinkielisten valtaa, kielivapaus toteutuu.
RKP:n jättäminen hallituksen ulkopuolelle ja Stubbin syrjäyttäminen kokoomuksen johdosta ovat
siis "hiljaisia signaaleja" valmiudesta vähentää ruotsinkielisten valtaa.
Emme ole tietoisia kaikesta kulissientakaisesta vallankäytöstä, esim. opetusministerin
ja jopa pääministerin suuntaan, mutta ruotsinkielisten vallan vähentäminen ei enää ole tabu,
joten kielivapaus ei ole mahdoton utopia.

Totta puhut. Toivotaan parasta.

[pentti]

Yritin vain kiinnittää huomiota siihen, että nimiä kansalaisaloitteeseen kertyy kovin hitaasti ja 50.000 kannattajan tavoite uhkaa jäädä saavuttamatta.

[NRR]

Yritin vain kiinnittää huomiota siihen, että nimiä kansalaisaloitteeseen kertyy kovin hitaasti ja 50.000 kannattajan tavoite uhkaa jäädä saavuttamatta.

Oletkin oikeassa, kansalaisaloite on vaiettu tyystin. Ovatkohan jalkautuneet kerääjät jaksaneet uurastaa?