Hansa kirjoitti:Tämä on syytä todeta erikseen siksi, että julkisessa keskustelussa koulun kielenopetus ja kielilain velvoitukset eivät aina ole pysyneet omissa karsinoissaan.
Pakkoruotsin perusteet ovat aina loistaneet poissaolollaan. Vuorotellen nostetaan esiin jokin muka-peruste, perustuslaki, kielitaitolaki, pohjoismaalainen kielijulistus, Euroopan neuvoston nootti, pääministerin lausunto, ex-presidentin kannanotto, jonkun asiantuntijan mutu..., jonka pohjalta muka pakkoruotsi on välttämätöntä, vuoroin oikeus, vuoroin velvollisuus.
Yhteiskunnassa kansalaisilla on
- velvoitteita: mm. oppivelvollisuus ja verovelvollisuus, maanpuolustusvelvoite, velvoite hädässä auttamiseen...
- perusoikeuksia: oikeus maksuttomaan peruskoulutukseen, oikeus perusturvaan toimeentulon puuttuessa, sanavapaus, äänioikeus…
PERUSTUSLAKImme määrittää kansalaisten perusoikeudet, mutta joukkoon on viime muutoskierroksella tullut myös yksi velvollisuus: ”vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille”.
Onko pakkoruotsin tuttu lähtökohta "ruotsin asema ei saa heikentyä" osa suojeltavaa kulttuuriperintöämme?
Kesän 2012 Kokoomuksen puoluekokouksessa Jyrki Katainen käytti ponnekkaan puheenvuoron pakkoruotsin puolesta: "Minulle tämä
ruotsin ja suomen kielen oppivelvollisuus on kansallisuuskysymys", Katainen sanoi. "Suomi on kaksikielinen maa, meillä on
yksi kansa ja kaksi kieltä. Mikä on sellainen vahva kansakunta, jossa ihmiset eivät edes yritä ymmärtää toisiaan?" Kataisen mukaan
molempien kotimaisten kielten opiskelu on suomalaisen yleissivistyksen kulmakivi. "Kokoomus on valinnan vapauden puolesta, mutta
yhteiskunnassa on myös velvollisuuksia", Katainen sanoi puoluekokoukselle.
HBL oli tuolloin kirjannut Kataisen puheesta hiukan erilaisia kohtia:
-
on osa kansallista identiteettiämme, että opiskelemme molempia kotimaisia kieliä.
- Kaikki kunnia valinnanvapaudelle, mutta kaikki ei voi olla valinnaista.
Emme voi myöskään valita pois veroja. Jokaisessa toimivassa yhteiskunnassa on myös velvollisuuksia.
Meidän ei tule kieltää juuriamme, pitäkäämme kansa yhtenäisenä.
Kataisen mielestä siis pakkoruotsi oli
- kansallisuuskysymys
- suomalaisen yleissivistyksen kulmakivi
- osa suomenkielisten kansallista identiteettiä
- suomenkielisten verojen kaltainen velvollisuus
- osa juuriamme.
Tässäkin tilanteessa olisi ollut tilaisuus näyttää, mitkä lait ovat pakkoruotsivelvoittavia - mutta niin ei tehdä, koska...
Pelkkään liturgiaan ja hämäriin muka-lakeihin viittaaminen osoittaa minusta, että lakipohjaa ei oikeasti ole. Toki on tehty valtavasti töitä RKP-verkostoissa, jotta kokonaisuus olisi hämärä ja näennäisiä velvoitteita vilisevä. Pohjimmiltaan on kysymys vain siitä, että toisin kuin muut kansat, suomalaiset tarvitsevat elämänmittaisen koulutusohjelman pakkoruotsissa kelvatakseen oman maansa kansalaisiksi. Ja samma maahanmuuttajille.
Tätä "pakkoruotsi on kuin vero ja siksi ok"-meemiä toisteltiin hetken ja sitten se katosi.
Tätä taustaa vasten sivistysvaliokunnan Vahasalon parin vuoden takainen kommentti oli suorastaan radikaali, kun hän tyytyi toteamaan, että pakkoruotsin taustalla on vain ja ainoastaan ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen.
Vahasalo 3.10.2014: "Kun meillä on ruotsin kieli virallisena kielenä ja on linjattu, miten ne palvelut ja osaaminen turvataan, tämä on ollut se tapa. Jos löytyy joku muu tapa, jolla ruotsinkieliset palvelut turvataan, niin kyllä vapaaehtoisuus silloin käy."
Jo Brax oikeusministerinä (2007-2011) joutui myöntämään, ettei perustuslaki vaadi pakkoruotsia. Muistan miten mullistavalta tämä silloin tuntui. Mutta eihän siitäkään tunnustuksesta seurannut mitään. Yhtä lailla vedotaan edelleen perustuslakiin, kielitaitolakiin jne.
Voiko jokin näin vääristynyt, tarpeeton mutta vahingollinen järjestelmä olla muuta kuin loukkaus perustuslain henkeä vastaan?
Pakkoruotsin kannalta on oleellista, että pakkoruotsin perusteet ovat kuin ameeba. Ne muovautuvat koko ajan uudestaan ja erinäköisiksi, niitä vastaan on mahdoton argumentoida, koska niitä ei koskaan lausuta ääneen. Silti koko ajan puhutaan, ikään kuin hyviä ja velvoittavia syitä olisi olemassa...